lauantai 10. joulukuuta 2016

Vapaaehtoisruotsia


Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1985 ja kirjoitin ruotsista ällän. Minusta ruotsi oli aina kivaa ja helppoa. Siksi onkin ihmeellistä, etten ole käyttänyt sitä kieltä oikein yhtään missään koulun jälkeen. Vaikka olin pitkään valtion virkamies ja sittemmin toimihenkilö, en ole töissäkään koskaan tarvinnut ruotsia. Ymmärrän puhuttua kieltä kohtuullisen hyvin, mutta puhuminen tuntuu vaikealta. Kirjoittamisesta ei kannata edes mainita mitään.

Viime viikonlopun minilomasella Tukholmassa otimme Hötorgshallenista ilmaislehden, jossa oli äkkivilkaisulla monta kiinnostavaa ruokaohjetta. Yksi niistä kiinnitti erityisen huomiomme. Kyse oli suklaamoussesta, jossa oli mausteena japanilaista viskiä ja kahvia. Meillä on ollut pitkään avaamaton pullo Nikka Whiskyä ja juuri sitä lehden ohjeessa oli käytetty. Päätimme heti, että tätä ohjetta pitää kokeilla, vaikka senkin uhalla, että ruotsi tuottaisi ongelmia. No ei tuottanut, minä jopa bongasin ohjeesta virheen. Tai ainakin pienen puutteen. 

Puolitin ohjeen, sen enempää ohjetta ei olisikaan voinut pienentää. Laitan tähän kuitenkin määrät samoissa mitoissa kuin lehden ohjeessa, sen luvataan riittävän 6-8 hengelle. Ja uskon sen, sillä jälkiruoka-annos saa olla ihan pieni. Ohjeen kolakikastike (vai sanotaako meillä kinuskikastike?) oli maustettu lakritsijauheella, jota meillä ei ollut nyt, joten käytin salmiakkijauhetta. Ei haitannut.

Suklaamousse kinuskikastikkeella


Kolakastike

  • 1,5 dl kermaa
  • 0,5 dl tummaa muscovadosokeria
  • 2 tl lakritsijauhetta (meillä salmiakkijauhetta)
  • 6 rkl voita

Mousse

  • 1 dl kaakaota
  • 2,5 dl mascarponea
  • 1 dl kermaa
  • 0,5 dl sokeria
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • 2 rkl espressoa
  • 2 rkl viskiä
  • 2 kananmunan keltuaista
Ensin kannattaa tehdä kinuskikastike. En tehnyt ihan niin kuin ohjeessa ymmärtääkseni sanottiin, sillä siinä vain kuumennettiin ainekset ilman voita ja lopuksi voi sekoitettiin mukaan. Minusta kastike olisi jäänyt liian vaaleaksi ja ohueksi, joten keitin kermaa, sokeria ja lakritsijauhetta pikkuisessa kattilassa koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia, jolloin kastike kiehui ainakin kolmanneksen vähemmäksi ja väri muuttui tummemmaksi, muttei niin tummaksi kuin lehden kuvissa. Maku oli kyllä mahtava! Otin kastikkeen pois liedeltä ja sekoitin mukaan voin. Kaadoin kastikkeen suloiseen pieneen Weck-purkkiin (joita saa ostaa DeliDelistä) ja laitoin kansi päällä ulos jäähtymään. Tässä vaiheessa kastike ei ollut vielä kovin paksua.


Sitten oli moussen vuoro. Tähän ei tullut siis suklaata vaan kaakaota. Aloitin vatkaamalla kerman juuri ja juuri vaahdoksi. Toisessa kulhossa vatkasin ensin keltuaisen (minä tein siis puolikkaan annoksen), sokerin, vaniljan ja mascarponen tasaiseksi massaksi. Yhdistin siihen seuraavaksi kaakaon (varo pöllähtämistä), espresson ja viskin. Seuraavaksi sekoitin kermavaahtoon toisen massan parissa otteessa, siitä tuli oikein kuohkeaa ja mahtavaa. Kaavin massan pursotinpussiin, jossa oli suurin tähtitylläni ja pursotin vaahdon lasiastioihin. Olen edelleen surkea pursottaja.

Laitoin kupit jääkaappiin asettumaan siihen asti, että oli jälkkäriaika lammasaterian jälkeen. Lusikoin hieman salmiakkikastiketta moussen päälle ja tiputin pinnalle muutaman suklaakuorrutteisen kahvipavun. Kinuskista oli viileässä tullut sopivan paksua kastiketta ja sen maku passasi mitä parhaiten suklaamoussen kanssa. Viski ei maistunut moussessa kovin paljon, mutta luulen, ettei sen olisi pitänytkään sen enempää maistua. Tämä ohje olisi helppo monistaa isommallekin porukalle, ainakin jos ei tarvitsisi tehdä maidottomana, vaan laktoosittomuus riittäisi. 

Lehden ohjeessa ei siis koskaan kerrottu missä vaiheessa ainesluettelon viski piti käyttää, mutta minä oma-aloitteisesti kippasin viskin massaan mukaan. Tästä lehdestä kokeilemme muutamia ohjeita ihan varmasti. Jos kieli tuottaa ongelmia niin kysyn neuvoa ruokablogaanien Facebook-ryhmässä tai käytän nettikääntäjiä, vaikka sen riskit ymmärränkin. 

perjantai 9. joulukuuta 2016

Lammasta h-i-t-a-a-s-t-i


Saimme ystävämme kautta hankittua lampaanlihaa ja otin heti yhden palan käsittelyyn, sillä pakastimissamme ei ole liiemmin tilaa. Kyseessä oli 800 gramman painoinen niskapala, arvelin sen riittävän meille kahdelle oikein hyvin. Lopulta ruokaa tuli kyllä noin kuudelle hengelle, söimme siitä hyvän määrän tänään ja sitä jäi vielä vähän enemmän, eipä tarvitse kokkailla huomenna. Ohjeen otin täältä, siellä niska oli sahattu kiekoiksi, minulla oli yksi ainoa palikka. Suunnilleen niin kuitenkin tein, kuten lähdeblogissa. Paitsi että käytin haudutuspataa, enkä laittanut ruokaa uuniin. Ja lisäkepastankin tein eri tavoin...

Lampaanniska crock-potissa

  • loraus oliiviöljyä
  • 800 g luullinen lampaan niskapala
  • 1 suuri porkkana
  • 1 salottisipuli
  • 2 kevätsipulia
  • 2 varsisellerin vartta
  • 5 pientä valkosipulinkynttä
  • 1 tölkki säilöttyä tomaattia
  • puoli tomaattitölkillistä huuhteluvettä
  • 2 dl punaviiniä
  • 1 dl punaviinietikkaa
  • suolaa ja pippuria
  • 250 g pussi orzo-pastaa
  • tuoretta rosmariinia ja timjamia
  • sitruunaa, timjamia ja persiljaa annoksen viimeistelyyn
Laitoin haudutuspadan päälle high-asetuksella ja lorautin sinne hieman oliiviöljyä. Kuorin porkkanan ja sipulit ja pilkoin ne viipaleisiin tai jonkunlaisiin paloihin, samoin sellerin. Valkosipulinkynnet vain kuorin. Laitoin kaikki kasvikset pataan ja sekoittelin hieman. Siistin luullista niskapalaa hieman rasvasta ja ripotin pinnalle suolaa ja pippuria ja nostin palan pataan. Kaadoin mukaan punaviiniä, punaviinietikkaa, tomaattimurskaa ja purkinhuuhteluveden. Sekoitin lientä ja laitoin pataan vielä rosmariinia ja timjamia. Jätin padan töihin noin kuudeksi tunniksi, käänsin niskapalaa muutamaan kertaan hauduttamisen aikana. 

Kun päivällisaika lähestyi, nostin niskapalan padasta tarjottimelle ja riivin lihan irti luusta. Sekoitin orzo-pastan mukaan liemeen ja nostin nyhdetyt lihat pataan takaisin. Pasta kypsyi padassa noin puolessa tunnissa ja imi itseensä maukasta lientä. Annostelin pastaa, lientä ja lihaa lautasille, puristin pinnalle hieman sitruunamehua ja ripotin timjamia ja persiljaa. Maku oli lampaassa mitä muhevin ja orzo-pasta oli kypsynyt juuri sopivaksi liemessä. Todella hyvä ruoka!

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidesta löytyvälle Crock-Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeemme. 

torstai 8. joulukuuta 2016

Mandariiniposset


Muutama mandariini osoitti olevansa pikaista käyttöä vailla, joten käytin ne eilen jälkiruokaan. Tein helpoista helpoimman vanukkaan, possetin, jossa sitruksen ja hyydyttäjän virkaa täyttivät nahistuneet mandariinit ja puolikas sitruuna. Annoksesta tuli kaksi reilun desin annosta ja kaksi alle desin miniannosta. 

Mandariiniposset

  • kahden mandariinin ja puolikkaan sitruunan mehu puristettuna (noin 0,75 dl)
  • 2,5 dl kermaa
  • 0,75 dl sokeria
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • granaattiomenan siemeniä ja mehua koristeluun
Purista hedelmien mehu kaatonokalliseen kannuun. Ota esille tarjoilukupit. Kuumenna kattilassa kerma, sokeri ja vaniljajauhe kiehuvaksi, sekoittele koko ajan. Keitä seosta noin viisi minuuttia ja kaada kuuma seos sitrusmehuun kannuun. Nimenomaan näin päin, ei mehua kermaan, vaan kerma mehuun. Sekoita tasaiseksi ja kaada seos annosastioihin. Peitä astiat ja jäähdytä kylmässä vähintään 4 tuntia. Tällä kertaa possetini hyytyivät erinomaisesti, edelliskerralla joko aikaa ei ollut tarpeeksi tai sitten sitrusta hyydyttämässä. Koristelin possetit granaattiomenan siemenillä ja mehutilkalla. 

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kahden maan minilomanen


Olenko koskaan maininnut Museokortista? En varmaankaan, mutta Museokortti tykkää, että sitä käytetään! Vaikka kolme kertaa päivässä, se ei edes vinkaise tai kulu siitä. Viime lauantaina lähdimme minilomaselle Ruotsiin, mutta ennen laivalle ajamista ehdimme käydä Helsingissä kolmessa museossa, joista kaksi oli minulle aivan uutta. 

Solveigin laulussa fafa oli töissä Koffin tehtailla ja vaikken minä lappilaistyttönä tiennyt missä tehtaat olivat, jäi nimi mieleen. Nyt tiedän tarkemmin, sillä kävimme ensimmäisenä museona Sinebrychoffin taidemuseossa, joka sijaitsee Bulevardilla aivan lähellä Hietalahden kauppahallia ja entisiä kaljatehtaan rakennuksia. Museossa on jatkettuna aina 8.1.2017 asti ruokaan liittyvä näyttely, jonka nimi on Elämä tarjottimella. Rakennuksen yläkerrassa on kotimuseo, jossa voi tutustua suvun historiaan ja kellarikerroksessa on hieno ikoninäyttely, joka jatkuu ensi huhtikuulle asti. Kotimuseoon pääsee maksutta. 


Ennen seuraavaa museota kävimme hallissa lounaalla Soppakeittiössä. Kuuma keitto viimaisen ulkoilman jälkeen teki hyvää. Kävimme hallissa edellisen kerran silloin, kun se sijaisti vanhaa kauppahallia sen ollessa remontissa. Nyt vaikutti paljon hiljaisemmalta kuin silloin, mutta olimme kyllä melko aikaisin liikkeellä. 


Seuraavana Museokortin höyläyspaikkana oli Amos Andersonin museo, jossa en myöskään ollut koskaan käynyt, sekin sijaitsee kamalan kaukana ja vaikeassa paikassa, oikein Yrjönkadulla. Kaikki tämänhetkiset neljä näyttelyä olivat kiinnostavia, joskaan meillä ei ollut riittävästi aikaa Helsinki Noir-näyttelylle. Jälleen olin hieman ihmeissäni, miten upea museo olikaan niin keskeisellä paikalla Helsingissä, enkä minä ollut siellä koskaan aikaisemmin käynyt. Mutta jatkossa kyllä käyn!


Viimeiseksi kävimme Taidehallissa, jossa oli juuri sinä päivänä alkanut Paola Suhosen näyttely Love on the Road. Jos olette tästä kiinnostuneita, kannatta mennä pian, sillä näyttely on avoinna vain tammikuun kahdeksanteen päivään asti.


Olimme Tukholman-matkamme varauksen kanssa hieman myöhässä, eikä hyttivalikoimaa Siljalla juuri ollut enää jäljellä valitsemallamme päivällä. Niinpä teimme pienen nostalgisen aikamatkan siihen vaiheeseen elämässä, jolloin menimme Ruotsiin aina halvimmalla mahdollisella tavalla, C-hytissä. Ei siinä mitään vikaa ollut, vaikka vähän kuhmuista ja  nuhjuista olikin, meteliä ei ollut käytävillä ja pienellä kävelyllä ja hissiajelulla sieltä autokannen alta pääsi kyllä ihmisten ilmoille. 

Edelleen myöhäinen varausaika aiheutti sen, ettei edellismatkalla hyväksi havaitsemamme Bon Vivant-ravintola tarjonnut enää pöytiä, joten otimme sitten buffet-ruokailun. En tiedä mikä kaikki oli pielessä, muttei ollut oikein miellyttävä ruokailu. Korostan heti alkuun sitä, että ruoka oli hyvää, paljon erilaisia herkkuja oli tarjolla jouluiseenkin tapaan, mutta joku siinä nyt tökki melkoisesti. Ensinnäkin tungos oli valtaisa, jonottaminen sekavaa, ravintola ahtaan oloinen ja ihmiset jollain lailla aggressiivisia niin puheissaan kuin käytöksessään. Kyynärpäät ja haarukat ojossa kulmat kurtussa. Olemme viime vuosina olleet monta kertaa Tallinnan laivojen buffeteissa eikä niissä kertaakaan ole ollut tuollaista ruoasta taistelun tunnelmaa. Saatoin olla hieman ylikriittinen, mutta ilmapiiri pöydässämmekään ei ollut mitenkään lomaan ja joulua tavoittelevaan tunnelmaan sopiva, kun vieruskaverimme eivät edes vastanneet hyvän illan toivotukseemme. 

kuvan viinillä ei ole osaa eikä arpaa buffet-ateriaan 
Kun olimme taistelleet oman osamme ruoasta, jossa ei siis sinänsä ollut ollenkaan mitään moittimista, kävelimme muiden ravintoloiden ohitse. Bon Vivantissa näytti olevat runsaasti tyhjiä pöytiä vaikka netissä myytiin ei oota etukäteen. 

Aamulla sitten ajaa päräytimme ulos laivasta raikkaaseen talvisäähän. Tukholmassakaan ei ollut lunta, mutta pikkupakkanen kyllä. Olimme aikeissa käyttää suuren osan sunnuntaipäivästä museoihin, sillä ne olisivat suurelta osin seuraavana päivänä kiinni. Ensimmäiseksi kävimme Siljan terminaalin vastarannalla olevassa Millesgårdenissa. Olimme huomanneet edellisreissulla paikan pihamaalla olevat veistokset, silloin meillä nimittäin oli ikkuna hytissämme. Emme vain olleet muistaneet ottaa sen enempiä selkoa mikä paikka oli kyseessä, nyt sen teimme.

Muutama  muukin on käynyt täällä


Millesgården on taiteilijapariskunta Carl ja Olga Millesin perustama paikka, jossa on heidän kotinsa ja myöhemmin rakennettu moderni museorakennus. Meren puoleisilla terassitasoilla on monelaista veistostaidetta nähtävillä, juuri niitä patsaita, joita laivan ikkunasta näimme. Museossa oli iloksemme juuri nyt laaja Tove Jansson-näyttely, joka vaikutti olevan erittäin suosittu. Väkeä oli jonottamassa museon ulkopuolella kadulla vaikka kuinka paljon hieman ennen avaamisaikaa ja sisällä oli melkeinpä tungos. Kävimme myös kävelemässä piha-alueilla ja tutustuimme vanhaan kartanotaloon, jossa oli laajoja näyttelyitä veistoksia ja muuta taidetta myös. Erittäin viehättävä paikka kaikkiaan, sielläkin käymme uudelleen, mielellään kesällä, jolloin ulkoalueet ovat enemmän edukseen.




Seuraavaksi ajelimme pois kaupungista Artipelag-nimiseen uudehkoon museoon. Se on valmistunut vuonna 2012 ja olimme lukeneet siitä joitakin aikoja sitten ja halunneet nähdä sen. Nyt siellä oli hyvin laaja muotiin liittyvä näyttely, Lars Wallin - Fashion Stories. Vaikkei aihe sinänsä ollut meille tuttu, eikä ehkä kaikkein kiinnostavin, oli hyvin mielenkiintoista nähdä Artipelag-museo. Sen ravintola näytti olevan hyvin suosittu, juuri nyt siellä oli tarjolla jouluinen noutopöytä.

Ennen hotelliimme majoittumista kävimme vielä Moderna Museetissa, jossa on käytävä jokaisella Tukholman matkalla, sillä aina siellä on jotain mielenkiintoista nähtävää. Suuri osa museon näyttelyistä on maksutta nähtävillä, osaan näyttelyistä on pääsymaksu. Nyt esillä oli muunmuassa jotain hyvin hyväntuoksuista, piparitalonäyttely! Georg Baselitzin töistä en pitänyt oikeastaan yhtään, mutta Thomas Schütten teokset olivat paljon kiinnostavampia. Perusnäyttelyn Matissen ja Saint Phallen pihalla olevat työt ovat tietysti aina miellyttävää katsottavaa.




Tämänkertaisen hotellibingon voittajaksi valikoitui hyttimajoitus. Kun etsin meille hotellia Tukholman erittäin laajasta valinnanvarasta, huomioni kiinnitti vanhassa laivassa toimiva hotelli, Mälardrottningen. Laiva on Riddarholmenin rannassa vanhankaupungin kupeessa, eli oikein mainiolla paikalla. Pysäköinti oli maksullista kadun varressa, onneksemme saimme paikan autolle melko läheltä. Meillä oli 9 neliön hytti kerrossängyllä ja näkymät veden puolelle. Vanhoilla huonekaluilla sisustettu hytti oli oikein hauska paikka yöpyä, huoneeseen kuuluva kylpyhuone oli aivan tuliterä ja hieno. Huoneen hintaan kuului monipuolinen aamiainen, jolla pärjäsi pitkälle päivää.


Ennen aamiaista oli kuitenkin vielä ilta Tukholmassa, kävimme kävelemässä vanhassakaupungissa ja keskustassa, muutamissa kaupoissa ja söimme oikein peri-italialaisessa ravintolassa, jossa italialaisuutta oli enemmänkin kuin punaruutuisissa pöytäliinoissa. Olin saanut kyllä mukavia vinkkejä Facebookin kautta muilta blogaaneilta, mutta sunnuntai oli monen ravintolan osalta hankala päivä. Laitan vinkit muistiin seuraavaa kertaa varten.


Maanantai oli sitten kaupoissakäyntipäivä ennen laivamatkaa. Onneksi sentään yksi museokin oli auki, nimittäin Vikingin terminaalin lähellä sijaitseva Fotografiska-museo. Se on yksityinen museo, joka on auki joka päivä, useimmiten klo 9-23 ja joinakin päivinä jopa yhteen asti yöllä! Siellä olisi viihtynyt pitkäänkin, mutta olimme nyt sen aikaa, että kaupat ehtivät aueta keskustassa. Charlotte Gyllenhammarin Natt-niminen näyttely oli aivan loistava ja Diesel Advertisements 1991-2001 oli niin mieletön, että vieläkin hytisyttää. Menkää ihmeessä katsomaan, jos olette maisemissa.




Hotellin aamiainen oli niin runsas, ettemme tarvinneet lounasta ennen laivalle menoa, mutta kävimme edelliskerralta tutussa Bianchi-kahvilassa espressoilla ja ihailemassa polkupyöriä. Paikka oli taas täynnä lounastajia, eikä ihme, sillä noutopöytä näytti todella houkuttelevalta.


Tukholman kaupoissa joulu oli esillä vielä mukavan maltillisesti, esimerkiksi mitään pauhaavaa joulumusiikkia ei lyönyt korville kauppoihin mennessä, joskin koristeita ja sen sellaista olikin kaupan. Meillä ei ollut paljonkaan ostostarpeita, mutta oli mukava katsella valikoimia kaupoissa, torilla ja kauppahallissa. Ennen laivalle menoa kävimme ihan tavallisessa ruokakaupassa ostamassa hyviä ruotsalaisia arkijuustoja ja jogurtteja. Talvella on hyvä ostaa ruokaa mukaan kylmälaukkuun, kun ei tarvitse pelätä pilalle menemistä.

Paluumatkan hytiksi olin saanut valittua meille sentään autokannen yläpuolisen hytin, joskaan siinäkään ei ollut ikkunaa sen enempää promenadille kuin uloskaan. Se oli sentään kannella numero 11. Kui hienoo se on? Laiva oli melkoisen täynnä minilomastelevia perheitä nytkin, itsenäisyyspäivän tienoo on sopivaa aikaa risteilemiseen.


Menimme heti laivan lähdettyä syömään Happy Lobsteriin, sinne ei oteta etukäteisvarauksia, mutta jos ravintola tulee täyteen, voi pöytää jonottaa. Me tilasimme äyriäisvadin kahdelle ja se olikin oikein mukava annos. Oli hummeria, rapua, katkiksia, simpukoita ja kaksi osteriakin. Lisäksi söimme jälkiruoat, eikä enempää olisi mahtunutkaan.



Tukholma on kyllä kiva kaupunki, joskin siellä on joka puolella aivan valtavia rakennus- ja tietyömaita. Slussenkin on remontissa aina vuoteen 2025 asti! Kauppoja riittää, samoin museoita ja ravintoloita aivan loputtomiin. Harmi vain, että siellä piipahtaminen vie niin paljon enemmän aikaa kuin vaikka Tallinnaan meno. Onneksi tykkäämme Virostakin, sinne menemmekin seuraavan kerran vuodenvaihteessa.


Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jolta löytyy muitakin reissuaiheisia postauksiamme maittain aakkostettuna. 

perjantai 2. joulukuuta 2016

Raakamakkaraminestrone



Kun ulkona on kylmä, kuuma keitto sopii päivällisruoaksi oikein hyvin. Ei nyt kauhean kylmää kyllä ollut, mutta sen verran, että poskia nipisteli sisälle tullessa. Siispä keittokattila tulelle. Aineksina oli sitä sun tätä jääkaapista ja paketti Lidlistä ostettuja jouluraakamakkaroita. Oletan ettei joulu tässä ole erityisen raaka, vain ne makkarat. 


Minestrone raakamakkarapallukoilla 2-3 hengelle

  • 4 pienehköä jouluisesti (?) maustettua raakamakkaraa
  • nokare voita
  • loraus oliiviöljyä
  • pieni tetra paseerattua tomaattia
  • vettä 1,5 tomaattitetrallista
  • pieni tetra suuria valkoisia papuja
  • holautus punaisia linssejä purkista
  • 1 suuri porkkana
  • 2 kevätsipulia
  • 6 tai 8 punaista kirsikkatomaattia
  • 3 pientä paprikaa, punainen, keltainen ja oranssi
  • pussinpohja olemattoman pientä kirjainten muotoista pastaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa (jonka unohdin, aina minä unohdan jotain!)
Kuori ensin porkkana ja leikkaa se ohuiksi kolikoiksi, silppua sipuli, puolita tomaatit ja leikkaa paprikat muutamaan viipaleeseen. Huuhtele pavut ja huljuta linssejä kylmässä vedessä. Kippaa kaikki nämä ainekset kattilaan öljytilkan kanssa ja kuullottele hetkinen. Lisää mukaan paseerattu tomaatti, vesi ja sekoita. 

Sulata voi pannulla ja purista raakamakkara muutamassa pallukassa pannulle paistumaan ja pyörittele niitä pannulla vähän aikaa, jotta ne saavat hieman paistopintaa. Kokonaan niiden ei tarvitse kypsyä tässä vaiheessa. Kumoa makkarapallukat kattilaan, lisää pasta, sekoita ja anna kiehua noin 15 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla, monenlaiset yrtit sopivat tähän myös. Meillä ei ollut nyt juuri kuin persiljaa ja senkin unohdin. Lisää vettä, jos ruoasta meinaa muodostua pata, sekoita pohjia myöten, etteivät linssit ja pasta tartu kattilan pohjaan. Mausta lisää, jos tarpeen. 

Kun kaikki on kypsää, syö ja varaa nenäliinoja pöytään. Nenä ihan varmasti vuotaa kuuman keittokulhon äärellä. Makkaroissa taisi olla ainakin kanelia mausteena, pakkaus oli jo ehtinyt kierrätykseen, niin etten voinut tarkistaa, mutta hyvää oli!

tiistai 29. marraskuuta 2016

As simple as that - muikut ja muusi


Tänään oli viikon saa mennä kauppaan-päivä. Halusin olla hyveellinen ja pitää meille kalapäivän ja tällä kertaa kala saisi mielellään olla muuta kuin lohta. Tästä huolimatta ihailin hirvenlihaa kaupassa, pidin itseni kurissa enkä ostanut. Sen sijaan ostin puoli kiloa perattuja muikkuja. Perkaamattomiakin olisi ollut tarjolla, mutta en minä niin extreme-tuulella ollut. Tämä ateria riitti hyvin kahdelle ja jäi yksi lounasannos.


Ruisjauhoissa pyöritellyt muikut ja niin perusmuusi, että mummokin olisi tyytyväinen


Muikut

  • 500 g perattuja muikkuja
  • 5 rkl ruisjauhoja
  • suolaa ja pippuria
  • voita 

Muusi

  • 8 keskikokoista jauhoista perunaa
  • 2 dl maitoa
  • voita
  • suolaa ja pippuria
  • kolme kevätsipulia
  • puolikas yksikyntisestä valkosipulista
Kuori ensin perunat ja leikkaa ne muutamaan lohkoon, kypsennä höyryssä. Perunoiden kypsyessä huuhtele muikut ja jätä ne siivilään valumaan. Laita muovipussiin ruisjauhot, suolaa ja pippuria, sekoita. Leikkaa sipuli paloiksi ja raasta valkosipuli. Paista sipulia ja valkosipulia hetkisen aikaa pannulla. Kun perunat ovat kypsät, kuumenna maito ja purista perunat perunapuristimella perunalumeksi. Sekoita mukaan nokare (eikä mikään pieni) voita, paistetut sipulit ja valkosipuli ja maitoa sen verran, että muusiin tulee sopiva paksuus. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Pidä muusi lämpimänä miedossa lämmössä uunissa tai vesihauteessa kerroskattilassa. 

Kuumenna voita pannulla ja laita muikkuja muutamassa erässä jauhopussiin, jota pyörittelet niin, että kalat saavat tasaisen kuorrutuksen. Paista leivitettyjä kaloja muutama minuutti puoleltaan ja laita ne odottamaan lämmitettyyn vatiin siksi aikaa, että kaikki muikut on paistettu. Tarjoa muusi ja muikut puolukoitten kanssa ja laita tarjolle salaattia, jollei luontosi anna periksi jättää tältä aterialta sitäkin pois. 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Leipävanukas


Viikonlopulta jäi puolikas  patonki ja se oli  kuivunut niin, että sillä olisi voinut halkoja hakata. Ainakin melkein. Sen olisi voinut tietysti syöttää pihamme linnuille, mutta halusin kuitenkin meidän itse syövän sen ja muistin, että monissa amerikkalaisissa blogeissa tehdään jälkiruokaa, jonka nimi on bread pudding. Se vastaa aikalailla eurooppalaisia french toasteja ja meikäläisiä köyhiä ritareita aineiltaan, mutta tehdään uunissa. 

Foodgawkerissa vaihtoehtoja olikin 1170, tosin osa suolaisia versioita. Otin sieltä kokeiluun Milk & Cardamom-blogin ohjeen. Blogaani kertoo muuten olevansa kuudennen kauden MC-kisaaja, mutta enempiä en jäänyt ottamaan selkoa, oliko kyse US-versiosta siis, en ole tainnut niin pitkälle sikäläistä kisaa katsoakaan. Vain pienin muunnoksin tein tällä tapaa:

Leipävanukas

  • puolikas kuivahtanut vehnäpatonki
  • 2 kananmunaa
  • 1,5 dl maitoa
  • 0,5 dl kermaa (purkin loppu)
  • 1 rkl muscovadosokeria
  • vaniljajauhetta
  • kanelia
  • tuoreita vadelmia
  • valkoisia ja tummia suklaanappeja
  • voita vuoan voiteluun
Jos leipäsi on niin kuivaa, että sen leikkaaminen tuottaa hankaluuksia, sulje se hetkeksi vesitilkan kanssa muovipussiin, niin se pehmenee leikattavaan kuntoon. Leikkaa se sitten parin sentin viipaleisiin. Voitele uunivuoka ja asettele leipäpalat leikkuupinta alaspäin vuokaan tai pystyyn, jos haluat pystyleipävanukasta, valinta on sinun. Tuolloin tarvitse kuitenkin hieman korkeamman vuoan ja enemmän nestettä. Sekoita kananmunat, sokeri, maito, kerma, kaneli ja vaniljajauhe tasaiseksi velliksi ja valuta leipäpalojen päälle. Asettele pinnalle vadelmia tai muita marjoja, hedelmätkin sopisivat, esimerkiksi tuoreesta luumusta tai aprikoosista leikatut viipaleet leipäviipaleiden väliin aseteltuina. Ripota pinnalle vielä suklaanappeja. Laita vuoka jääkaappiin vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi, tai jopa yön yli, jos haluat olla kuin rapakon takana ja syödä tätä aamiaisella. 

Kun on paistamisen aika, kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen. Tunnustele sormenpäälläsi leipäpaloja, jos ne eivät tunnu riittävän tasaisesti kosteilta, voit lirutella vuokaan vielä hieman maitoa tai kermaa. Paista uunissa kunnes pinta on kauniin värinen ja sormella tökätessä se tuntuu joustavalta. Tarjoa lämpimänä jäätelön tai kermavaahdon kanssa, myös turkkilainen jogurtti sopii lisäkkeeksi hyvin. Me söimme sen kanssa, sillä talo oli kermaton ja jäätelötön.


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Pikkupiiraset


Olemme pian olleet vuoden kahden hengen talous ja sopeutuneet vähitellen siihen minkä verran ruokaa ostamme, enää jääkaappi ei ole niin täyteen sullottu (ei se olisi kyllä aikaisemminkaan tarvinnut olla, mutta oli) ja osaan jo valmistaa kerralla vähemmän ruokaa. Jos meillä jotain nykyään on välillä kokonaan loppu, niin se on leipä. Aikaisemmin meillä oli aina kahta tai kolmea leipää yhtä aikaa eri perheenjäsenten mieltymyksiin. Nyt aika usein leipää ei ole palastakaan, tai pussinpohjalla on pari kuivahtanut siivua ruisleipää. 

Tänään oli yksi niistä aamuista, jolloin leipä oli vähissä ja mietin, mitä laittaisin aamiaispöytään tarjolle. Muistin, että pakastimessa on pari levyä torttutaikinaa ja niistä tein pienet aamiaispiiraat kahdella eri täytteellä. Blogin alkuajoilta arkistoista löytyy samantapainen ohje joulukuulta 2012

Neljä pientä piirasta (eikö kuulostakin ihan sadun nimeltä?)

  • 2 voitaikinalevyä
  • 2 viipaletta breasolaa
  • 2 viipaletta kylmäsavulohta
  • 4 minimozzarellapalloa
  • 6 kirsikkatomaattia
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl kermaa
  • pikkuisen juustoraastetta
  • pippuria
  • tuoreita yrttejä, minulla basilikaa ja persiljaa
Kuumenna uuni 210 asteeseen kiertoilmalla, ilman kiertoa 225 asteeseen. Sulata voitaikinalevyt. Ota esille neljä pientä vuokaa tai muffinipelti. Kun levyt ovat sulaneet, leikkaa ne kahteen yhtä suureen palaan ja kaulitse paloja ohuemmiksi, mitä ohueammaksi saat, sen parempi. Asettele levyt pieniin vuokiin tai muffinipellin kolosiin. Minulla oli neljä pientä alumiinista suklaafondant-vuokaa, joita käytin tähän. 

Laita kahden taikinakupin pohjalle ja reunoille bresaolaviipaleet, mikä tahansa kinkku tai muu leikkele käy hyvin myös. Kahden muun kupin pohjalle tulee sitten lohiviipaleet. Seuraavaksi asettele kuppeihin puolikkaiksi leikattuja kirsikkatomaatteja, kolme puolikasta kuhinkin, sekä minimozzarella pallot ja vähän yrttejä silputtuna. Sekoita astiassa kananmunat, kerma ja juustoraaste tasaiseksi ja lisää mukaan hieman pippuria. Jaa seos kuppeihin täytteiden päälle. Paista noin 20 minuuttia, kunnes taikina on kypsää ja täyte hyytynyt. Anna levätä kupeilla vähän aikaa, ennen kuin pyöräytät ohuella veitsellä vuoan ja piiraan välistä ja kumoat piiraset muotista. Syö niin kuumana kuin kielesi sallii, mutta muista, että tomaatti ja mozzarella ovat todella kuumia pitkään. 

Nyt paistaminen onnistui todella hyvin, taikina oli kypsää ja täyte hyytynyt oikein mainiosti. Hyvä, etten lisännyt yhtään suolaa, sillä sekä bresaola että lohi ovat suolaisia. Söimme pienet piiraat aamiaisella ja ne olivat niin täyttäviä, ettei leivänpuute talossa haitannut yhtään.