perjantai 27. maaliskuuta 2015

Sturtsia kaikille paisti Pletsille


Jotkut sanat kirjoitan säännönmukaisesti väärin, kurssikaveristamme Peltsistä tulee aina Pletsi ja muutama muukin vakiovirhe esiintyy kirjoituksissani. Yleensä huomaan typot jossakin vaiheessa ja korjailen niitä postauksista aikojenkin päästä. 

Pojat söivät strutsia kerran pieniä ollessaan mukavan boheemin Maijan hoidossa. Samoin he muistavat, että siellä sai tehdä majoja sohvan tyynyistä ja suklaatahnaa leivän päälle. Olin erittäin tyytyväinen poikien hoitopaikkaan, se nyt on sanomattakin selvää. Kotona he ovat olleet strutsitta aina tähän päivään asti. 

Sain strutsifileitä Familian kokeilupaketissa, ne kiinnostivat minua eniten kaikista saamissani näytepaketeissa. Pyörittelen vielä karitsan kateenkorvia pakastimessa ja ja kerään niiden suhteen rohkeutta. Andalusian auringossa-blogissa niistä on jo kokkailtu. Katsastin TOP100-ruokablogien haulla suomalaisia strutsikokkailuja, mutta päädyin kuitenkin ottamaan mallia Drizzle and Dip-blogin strutsivartaista. Otin fileet sulamaan illalla ja kokkailupuuhiin aloin tänään iltapäivällä marinadin sommittelulla. Lisäkkeenä meillä oli samalla parilalla paistettua halloumia ja minihasselbackoja. Niiden kuvan näin Ciao Veggie-blogissa. Ne näyttivät niin kivoilta, että lupasin itseni ostaa marokkolaisia uusia perunoita.


Strutsivartaat

  • 6 strutsifilepalaa
  • punasipulia lohkoiksi leikattuna
  • pieniä herkkusieniä kokonaisina, tai isompia neljään osaan leikattuina
  • punaista paprikaa
  • kirsikkatomaatteja

Marinadi


  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 0,75 dl punaviinietikkaa
  • tuoretta minttua
  • tuoretta oreganoa
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • suolaa ja pippuria
  • 3 laakerinlehteä (olin liian laiska etsimään niitä)
  • 1 sitruunan mehu
Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää siihen tasakokoisiin kuutioihin leikattu strutsi. Kaada marinadi ja lihapalat paksuun, tiiviisti suljettavaan pussiin ja kääntele pakettia niin, että lihapalat ovat kauttaaltaan marinadissa. Anna strutsin marinoitua vähintään tunti, mieluiten vaikka yön yli. Jos marinoit yön yli, lisää sitruunamehu mukaan vasta vähän ennen kuin aloitat vartaiden kokoamisen. 

Liota puisia varrastikkuja, etteivät ne pala grillattaessa ja raaka-aineet liukuvat helpommin tikussa. Pilko sipuli ja paprika lohkoihin, jotka eivät ole lihapaloja suurempia. Näin vältät sen, etteivät lihapalat vartaissa osu parilaan, mikäli käytät sellaista kypsentämiseen. Keihästä liotettuihin vartaisiin vuoron perään lihapaloja, kirsikkatomaatteja, sieniä, paprikapaloja ja sipulia, oman makusi mukaan. Mikään ei estä lisäämästä jotain muutakin mukaan, vaikka säilöttyjä artisokanpohjapaloja tai esikypsytettyjä ruusukaaleja. 

Grillaa tai paista vartaita parilalla niitä ahkerasti käännellen. Minä en vielä tarjennut mennä ulos kaasugrillille, vaan paistoin vartaat kaasuliekin päälle asetetulla parillalla. Kypsentäminen otti noin 10 minuuttia. Vähän jännitti, miten saan strutsin kypsäksi, muttei kuivaksi. Kuudesta fileestä tuli tykötarpeineen kaikkiaan 8 runsasta varrasta, joista riitti hyvin neljälle ja yksi varras taisi jäädä syömättä, kun kaikilla tuli jo vatsa täyteen.

Minihasselbackat

  • 500 g pieniä, tasakokoisia perunoita
  • rypsiöljyä paistamiseen
  • suolaa ja pippuria
Esikeitä pienet perunat kuorineen melkein kypsiksi ja nostele ne leikkuulaudalle jäähtymään. Kuumenna öljy rasvakeittimessä tai padassa 180 asteeseen ja öljyn kuumetessa leikkaa perunoihin pieniä viiltoja. Helpoiten se käy laittamalla peruna ruokalusikkaan ja leikkaamalla terävällä veitsellä lusikan reunaan asti, näin et leikkaa perunaa vahingossa halki. Kun öljy on tarpeeksi kuumaa, nostele viilletyt perunat kypsymään öljyyn noin 7-8 minuutiksi, kunnes ne ovat rapeita. Kalasta perunat talouspaperilla vuorattuun kulhoon peiteltyinä odottamaan muun ruoan valmistumista. Minulla oli yhtä aikaa parilointi ja uppopaistaminen kesken, oli kohtuukiire hetken aikaa. Kun laitat perunat tarjolle, ripota niille hyvälaatuista suolaa ja pippuria. 


Asettelin minihasselbackat keskelle suurta kulhoa ja niiden ympärille vartaat, salaattia, halloumit ja kurkkuviipaleita sekä kirsikkatomaatteja. Tarjolla oli myös tsatsikia. Pidimme strutsin riistaisasta mausta, enkä tainnut pilata täta minulle vierasta raaka-ainetta. Liha oli sopivan kypsää, mutta melko tiivistä. Vartaiden kasvis- ja sienilisäkkeet mehustivat kokonaisuutta ja tsatsiki kävi hyvin kastikkeeksi myös minikokoisille hasselbackoille, jotka olivat tosi hauskoja ja helppoja tehdä. Luulen, että vähän pitempi marinointi olisi ollut strutsille eduksi, nyt lihat olivat marinadissa parisen tuntia. Kiitos Familialle mahdollisuudesta kokeilla strutsin lihan kokkaamista!

ps. tietysti Pletsikin, tuo vastikään pyöreitä täyttänyt ystävämme, olisi saanut sturtsia, jos olisi ollut paikalla!


torstai 26. maaliskuuta 2015

Kiinalaista teetä termoksessa



Chinesetea.fi lähestyi minua joitakin aikoja sitten ja tarjosi pientä teepakettia kokeiltavaksi. Mukana paketissa oli kolme pussia teetä ja pieni lasinen teetermos. Ensimmäinen yritykseni kokeilla termosta meni totaalisesti mönkään, sillä käytin termosta (jos mahdollista ja olihan se) aivan väärin. Olin jo hieman tohkeissani, että mitenkäs tästä nyt kirjoittaisi, ettei ollut kovinkaan käytännöllinen vekotin. Onneksi huomasin, että vaikka luin paketissa olleet lehdykän ohjeen, en vain käyttänyt pulloa oikein. Nyt uusintakierroksella sujui jo paremmin ja voin sanoa, että termokselle tulee kyllä olemaan käyttöä, joskaan ei ehkä repussa mukaan otettavaksi lasimateriaalin vuoksi. Mutta töihin voisin pullon viedä ja ottaa teetä työpisteeseen mukaan hautumaan. 

Paketin teelaadut ovat mustaa, oolongia ja vihreää. Tällä toisella yrityksellä käytin oolongia ja siitä kyllä hautui kauniin hennon väristä ja makuista teetä. Ohjeissa (kun ne silmät auki lukee) neuvotaan kuinka kauan teelehtiä haudutetaan ja kerrotaan, että laadusta riippuen lehtiä voi hauduttaa useampaankin kertaan maun jopa parantuessa, tai ainakin pysyessä hyvänä. 

Chinesetea.fi on nuori nuorten ihmisten aloittama yritys ja näytepaketin perusteella suosittelen sitä lämpimästi muillekin teen ystäville. 

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Hapuilua pimeässä



Sain kutsun jyväskyläläiseen Ravintola Harmooniin syömään Illallista pimeässä. Kyseessä oli lehdistölle suunnattu tilaisuus, johon oli kutsuttu myös muutamia paikallisia bloggaajia. Olin lukenut joitakin postauksia ElämysLahjat-konseptista ja olin utelias kokeilemaan pimeässä syömistä. 

En voi paljastaa liikaa illallisen kulusta tai ruoasta, mutta kuvailen muutamin sanoin, miltä minusta itsestäni tuntui aterioida ilman näköaistiani. Oli yllättävän vaikeaa hahmottaa tilaa, johon meidät oli johdatettu, en kyennyt määrittämään kuinka kaukana pöydän toisella puolella istuvat olivat. Työssäni kuuntelen puhetta, enkä näe vastapuolta, joten koko vuorovaikutus on pelkän äänen varassa. Niinpä minun oli helppo seurata keskustelua, tunnistaa nopeasti kunkin pöydän ääressä istuvan ääni. 

Ruoan ulkonäkö on etenkin ravintolassa syödessäni minulle tärkeää, niinpä tuntui melkoisen merkilliseltä, etten kyennyt näkemään, mitä minun oli tarkoitus syödä. En ollenkaan pelännyt, että annoksissa olisi jotain liian merkillistä, tai mitään sellaista, mitä en haluaisi syödä. Oli yllätys, miten vaikea oli tunnistaa, mitä annoksessa oli. Kalan sentään erotin lihasta, mutta vihannesten ja kasvisten osalta tehtävä oli vaikea. Aterinten ja lasien löytäminen ei tuottanut ongelmia sen jälkeen, kun olin saanut kaikki tunnusteltua ulottuvilleni. Olin kyllä todella varovainen viinilasien kanssa ja hapuilin lautasen reunaa asettaessani lasia takaisin pöydälle. 

Moni vieraista sanoi, että aistit tuntuivat herkistyvän ja makujen ja tuoksujen voimistuvan. Minusta tuntui, että näköaistimuksen puuttumisen myötä minulle kävi hieman päinvastoin. Ruoka maistui ja tuoksui selkeästi hyvältä, mutten oikein tiennyt mitä söin ja mitä tuoksuja nenääni pyydystin. Aloin myös hieman väsyä loppua kohden siihen, että silmäni tekivät koko ajan töitä nähdäkseen edes jotain ja seurasin tarjoilijan liikkumista tarkasti saadakseni edes pieniä hahmotuksia asioista. 

Kysyin ElämysLahjojen edustaja Katri Piriseltä, miten Illallinen Pimeässä toimii useampaan kertaan. Hän vakuutti sen olevan elämyksellistä useammankin kerran, etenkin kun ruoka vaihtuu kerta kerralta ja yhteen kokoontunut seura muodostaa niin suuren osan tapahtumasta. Yllätyksellisyys on tietysti mahdollista kokea vain kerran, mitä tulee tilaisuuden kulkuun, mutta teemmehän muutenkin samoja asioita monta kertaa, eikä se ole mitenkään mahdotonta nauttia kokemuksista usempaankin kertaan.

Harmoonissa on mahdollisuus nauttia Illallisia Pimeässä 1.4. alkaen, suosittelen! Ilta antoi ajattelemisen aihetta paljon enemmän kuin olisin osannut arvatakaan. Kiitos kutsusta, ElämysLahjat ja Harmooni. Henskiksen hekumalliset herkut-blogista voi lukea vierustoverini mietteitä illasta. EDIT: Myös Olutkellarin blogisti kirjoitti illasta.

ElämysLahjat
Liitän tämän postauksen Campasimpukan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, vaikkei se olekaan aivan tavanomainen ravintolakokemuspostaukseni.

ps. en sotkenut itseäni, enkä kaatanut yhtään lasia!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Pikeletit - aussipannarit


Tänään oli pitkästä aikaa pannukakkuaamu ja mieleeni muistui Australian lahja maailmalle, pikeletit. Olin laittanut foodgawkerin suosikkikansiooni jo aikoja sitten ohjeen, joka oli kokeilemisen arvoinen. Aussipannukakkujen ratkaiseva ero amerikkalaisiin on se, ettei taikinaan tule itseensä rasvaa ollenkaan ja niiden sanotaan olevan hieman makeampia, kuin amerikkalaiset serkkunsa. Makeus saadaan aikaan tomusokerilla. Tällä kertaa käyttämässäni ohjeessa oli mukana myös sitruunaa kuoriraasteen muodossa. Tuplasin Cook Republic-blogin ohjeen, sillä meitä oli neljä aamiaisella. 

Sitruunaiset pikeletit (noin 20 kpl)

  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 3 dl maitoa
  • 2 rkl tomusokeria
  • 2 kananmunaa (lisäys, unohdin aluksi kananmunat tästä listasta)
  • luomusitruunan kuori raastettuna
  • 1 rkl vaniljauutetta
  • ripaus suolaa
  • voita paistamiseen
  • (tarjoiluun ruokosokeria ja sitruunamehua)
Sekoita ainekset tasaiseksi ja anna taikinan hetken levätä. Paista pannukakut voissa molemmin puolin 1-2 minuuttia, tarkista yhdestä pannukakusta, että se on kypsä. Tarjoile sokeriripauksen ja sitruunamehutilkan kanssa, meillä oli tarjolla mustikoita ja vaahterasiirappia. Pannukakkujen rakenne oli melko tiivis, arvelen sen johtuvan taikinan rasvattomuudesta. Ei näistä ihan suosikkipannareitani tullut, mutta kaikki kyllä hävisivät vadilta. Liitän pikeletit Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Pannukakut-välilehdelle.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Nanolomanen auringonpimennyspäivänä

Revontulet (ja yövuoro) pitivät Kammenpyörittäjän valveilla yhtenä viikon öistä ja eilen puolilta päivin nähty auringonpimennys sai hänet kiireiseksi. Olemme nähneet kaksi täydellistä auringonpimennystä, vuosina 1999 ja 2006. Tällä kertaa oli kyseessä osittainen auringonpimennys, joka sekin oli hienoa nähtävää oikein välinein. Minulla oli työvuoro ja sen lomassa sain katsottua pimennystä Kammenpyörittäjän askartelemin mylarsuotimin. Kotipihalla oli käytössä koko arsenaali kameroita ja kaukoputkia sekä kolme assistenttia. Neljäntenä apurina hääri vieras koira, joka tahtoi asettua taloksi. 








Olin antanut Kammenpyörittäjälle vinkin, ettei lähtisi perjantaina minnekään, vaan olisi kotosalla, kun minä pääsisin töistä. Hän muisti vinkkini ja olikin tontilla, vielä hieman tohkeissaan keräämässä kuvauskamppeita pihalta ja lataamassa kuvia koneelle. Sanoin, että lähtisimme tunnin kuluessa.

Olin suunnitellut meille yllätystreffit, jotka täyttäisivät nanolomasen tuntomerkit. Opiskelija vei meidät Jyväskylän keskustaan ja majoituimme hotelliin. Kun Kammenpyörittäjälle selvisi, ettemme menisi kotiin samana iltana, hän oli huolissaan siitä, ettei hänellä ollut mukanaan pyjamaa. Mutta tietysti hänellä oli, olin pakannut huomaamattomasti erittäin rajalliset matkatavarat olkalaukkuuni, joka ei herättänyt huomiota lähtövaiheessa. 

Hotellibingoni osui tällä kertaa Solo Sokos Paviljonkiin, josta saimme seitsemännen kerroksen huoneen. Hotelli on avattu vuonna 2012, joten kaikki on vielä uutta ja siistiä. Pidimme kaupungin suuntaan olevasta huoneestamme, maisemat olivat kauniissa säässä miellyttävät. Emme jääneet kuitenkaan pitkäksi aikaa hotelliin, vaan suuntasimme keskustaan. Poikkesimme Figaron viinibaariin lasillisille ja Coffeaan espressolle ennen kuin menimme illallispaikkaamme Pöllöwaariin. Olemme viime aikoina syöneet monta pitkää, lihapainotteista menua, joten nyt otimme etukäteen katsastamani kausimenun viinipaketilla. 



Menussa oli neljä ruokalajia, joiden lisäksi saimme pienen keittiöntervehdyksen ja tilasimme oikeassa kohtaa ehdotetun välijuuston. Ateria oli tasapainoisin ja miellyttävin aikoihin, vaikka olemme syöneet monta erittäin hyvää menua viime vuoden aikana. Viinit olivat kuohuvapainotteisia ja saimme niistä paljon tietoa asiantuntevalta sommelierilta. Illalliseen kului aikaa kaksi ja puoli tuntia ja sen aikana saimme eteemme toinen toistaan kauniimpia, kevyitä annoksia ja erittäin maltillisia viinikaatoja, joten lautaset ja lasit tyhjenivät tasatahtia. 

Laskun loppusumma oli 279 euroa ja poistuimme kylmään perjantai-iltaan enemmän kuin tyytyväisinä. Kokonaisuus oli niin hyvä, että aivan hyrisimme ilosta. Olimme uhanneet etsiä nuorisoamme paikallisista baareista, mutta emme tietenkään toteuttaneet uhkaustamme, eivätkä he vielä siinä vaiheessa iltaa olleetkaan liikkeellä. Me sen sijaan vetäydyimme hotellihuoneemme mukavuuteen, eikä voi väittää, etteikö uni olisi maistunut huoneen hyvässä sängyssä laadukkaissa lakanoissa.


Tänä aamuna nautimme hotellin hyvästä aamiaisesta. Se oli hyvin samantapainen (ilman mustaa makkaraa)  kuin Tampereen Tornissa ja pidimme erityisesti tummapaahtoisesta kahvista kuumalla maidolla. Hotellista jäi oikein hyvä mielikuva, harmi vain, että se sijaitsee niin lähellä kotia, ettei sinne ole oikeasti tarvetta majoittua. Ennen kotiinpaluuta nanolomasen päätti Paviljongissa tänä viikonloppuna olevilla viinimessuilla piipahtaminen. Kiersimme myös kirjamessut hankkien useita opuksia, lemmikkimessuosastonkin kiersimme, kaukaa. 

Viinimessut olivat tänä vuonna melko pienet, näytteilleasettajia oli edelliskertoja vähemmän, mikäli lainkaan muistamme oikein. Ostimme maistelulasit ja 10 maistelulipuketta ja tutustuimme samppanjoihin, sekä pariin punaviiniin minikaadoin. Väkeä ei pian avaamisajan jälkeen ollut vielä paljon, joten emme joutuneet tungeksimaan tai odottelemaan. Pikkuisten maistiaisten jälkeen suuntasimme kotiin bussilla, ilman edelliskerroilta tuttua keskipäivän hiprakkaa, mikä haihtuisi hyvin puolen tunnin kotimatkan aikana. 

Kammenpyörittäjä oli tyytyväinen yllätystreffeihinsä, vaikka naureskelimmekin, että ne tulivat hänelle aivan yhtä kalliiksi kuin etukäteen tietämänsäkin treffit kanssani. Hän halusi tapojemme mukaisesti olla maksumiehenä ravintoloissa, tasaamme kulut jälkikäteen. 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Perjantaita odotellessa

Kammenpyörittäjä oli eilen illalla ja yöllä hereillä töiden vuoksi ja kuvasi tämän vuoden tähän mennessä hienoimpia revontulia, minä katselin laadukkaita unia. Kuvissa näkyy myös lempparitähtikuvioni, Plejadit. Kuunvaihe oli mitä mainioin revontulien näkymistä ajatellen. Perjantaina on vuorossa osittainen auringonpimennys, jota varten on jo mylarit viritettynä. 




sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Suklaa-mustikkamuffinit


Ystäväni sauvajyvänen kävi perheensä kanssa kylässä ja blogaanien kesken on tietysti laitettava parasta pöytään. Minä laitoin niin parasta, että paistoin muffinitkin kahteen kertaan! Ensimmäinen erä jäi keskeltä raa'aksi ja laitoin leivonnaiset uuniin uudelleen siksi ajaksi, kun tein uuden taikinaerän. Epäonnistuneet paistuivat loppuun ja syömäkelpoisiksi, mutta eihän niiden keskelle painunut kuoppa enää muuksi muuttunut. Jälkeläiset eivät olleet pahoillaan, että rumia muffineita oli pellillinen onnistuneiden lisäksi. Ohjeen näihin vähän muuntelemiini muffineihin otin Your Sunny Side Up-blogista. Aikaansaannokseni, ne onnistuneetkaan eivät olleet kyllä yhtä kauniita kuin esikuvansa. Mustikat olivat oma lisäykseni ohjeeseen. Tumman sokerinkin vaihdoin kullanväriseen ruokosokeriin ja käytin kaakaota väriksi.

Mustikkaiset suklaamuffinit (noin 15 pientä)

  • 280 g vehnäjauhoja
  • 160 g ruokosokeria
  • 2 rkl kaakaota
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 90 g voita
  • 1,5 dl maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 100 g suklaanappeja (tummia, valkoisia ja vaaleita)
  • 1 dl mustikoita
Kuumenna uuni 190 asteeseen ja etsi muffinipapereita esille. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, sooda, kaakao ja sokeri. Vatkaa kananmunat kevyesti toisessa kulhossa ja kaada mukaan maito ja jäähtynyt voi, sekoita. Kaada maito-muna-voiseos kuivien aineiden päälle ja sekoita nuolijalla taikina tasaiseksi, vältä liikaa sekoittamista, ettei taikina sitkisty. Lisää mukaan suklaanapit ja mustikat ja sekoita jälleen. Annostele taikinaa muffinivuokiin noin iso ruokalusikallinen, jos vuokasi ovat pieniä. Älä täytä yli puolen välin. Paista muffineita uunin keskiosassa 20-25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla ja kun tikku on puhdas pistoksen jälkeen, ovat muffinit kypsiä. Tai näin minä uskoin ensimmäisen erän jälkeen ja muffinit painuivat kuopalle. Seuraavaa erää paistoin viisi minuuttia pitempään ja 25 minuuttia oli sopiva paistoaika.
uudet ajolasini jo kaipaisivat nenälleni

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Possunposket portviinissä



Sain joulun alla ensimmäisen kokeilupaketin erilaisia lihatuotteita Familialta. Siinä lähetyksessä oli myös ibericopossun poskia. Haudutin ne padassa mahdottoman meheviksi, mutta kuvallisten tallenteiden puutteessa postauskin jäi tekemättä. Tuosta paketista jäi uupumaan vielä toivomani strutsipalat, joten sain vastikään toisen lähetyksen Familialta. Siellä oli uusi setti possunposkiakin, joita katselin rakkaudella aina, kun kävin pakastimella. Eilen otin paketin pakastimesta jo aamulla ja jäin odottamaan poskien sulamista.

Koska minulla oli edessäni viimeinen tämänkertaisesta yövuorosetistäni, laitoin myös keittiöapulaiseni töihin yöksi. En tarkoita Kammenpyörittäjää, hän sai nukkua rauhassa. Haudutuspata, Crock-Pot sen sijaan ahersi koko yön ja kun aamulla palasin töistä, ovella tuli jo vastaan viekoitteleva tuoksu. Koko päivän possupalat jatkoivat mureutumistaan ja illankupeessa pääsimme syömätoimiin. Löysin ohjeen näihin poskiin foodgawkerin kautta blogista nimeltä Eat Drink Paleo. Hieman muunneltuna ohje oli tälläinen:

Ibericopossun posket portviinissä

  • 1,3 kg ibericopossun poskia
  • 1 suuri sipuli
  • 4 porkkanaa
  • 1 rkl valkosipulimurskaa
  • 2 rkl tomaatipyrettä
  • 2 dl portviiniä
  • 5 dl lihalientä
  • 2 rkl balsamicoa
  • 1 suuri vaniljatanko halkaistuna
  • 0,25 tl kardemummaa (noin 10 kokonaisen kardemumman sisältö)
  • 6 kokonaista neilikkaa
  • 3 laakerinlehteä
  • suolaa ja pippuria
Asettele possupalat pataan. (minä en paistellut niitä yhtään pannulla, enkä poistanut mitään kalvoja, sillä ajattelin antaa pitkän haudutusajan tehdä työn). Leikkaa suuri sipuli ohuiksi suikaleiksi. Kaada kattilaan portviini, liemi, mausteet, balsamico, valkosipuli, vaniljatanko, tomaattipyre ja sipulisuikaleet. Kuumenna liemi melkein kiehuvaksi ja kaada possunposkien päälle. Laita pata low-asetukselle ainakin 8 tunniksi, tai high'lle noin 5-6 tunniksi. Uunissa tämän ruoan kerrotaan tulevan noin 4 tunnissa mureaksi, arvelen lämpötilaksi alkuun 200 asetta ja tunnin kuluttua laskemista 150 asteeseen. Minun possunposkeni olivat hautumassa ensin 12 tuntia ja aamulla laitoin padan lämmitysasetukselle muutamaksi tunniksi. Kun ruoka-aika lähestyi, pilkoin mukaan muutamia porkkanoita, maistelin liemen makua ja laitoin padan vielä low-asetukselle. Lisäsin vähän suolaa ja maistoin lihan mureutta, siinä ei ollut moittimista. 

Lisäkkeeksi tein valkosipuliperunoita. Mukailin RecipeTin Eats-blogin Julia Child-ohjetta. Tai oikeastaan en tehnyt juuri ollenkaan, kuten ohjeessa, kun tarkemmin ajattelen.

Valkosipuliperunat

  • 12 suurta perunaa
  • 25 g voita
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 0,75 dl kermaa (enempää ei ollut)
  • 1,5 dl täysmaitoa
  • suolaa ja pippuria
Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele suurehko uunivuoka. Kuori perunat ja siivuta ne mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi mandoliinilla tai veitsellä. Huuhtele viipaleet ja jätä hetkeksi lävikköön valumaan. Sulata voi ja lisää valkosipulimurska sulaan voihin. Asettele perunaviipaleita vuoan pohjan peittävä kerros. Sivele perunoiden pintaa valkosipulisella voilla ja ripottele pikkuisen suolaa ja pippuria päälle. Tee uusia kerroksia samaan tapaan, kunnes vuoka on täynnä. Halutessasi raasta päälle jotain juustoa, esim gruyereä. Minulla ei ollut sopivaa juustoa, joten se jäi pois. Kaada maito ja kerma vuokaan ja paista perunoita noin puolitoista, kaksi tuntia. Kokeile perunoiden kypsyyttä tikulla ja paista, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja perunat pehmeitä. Tässä versiossa kermaa ei ole mahdottoman paljon ja voitakin melko maltillisesti. Tai ainakin uskottelen itselleni. Nuo tummimmat perunaviipaleet maistuivat parhaimmilta.

Possunposket ovat jälleen todella mureita, veistä ei tarvittu lainkaan. Vaniljaa emme huomanneet mausta, mutta portviini toi kyllä syvyyttä makuun. Kaikki kalvot olivat sulaneet olemattomiin, joten laiskuudestani renssausvaiheessa ei ollut haittaa. Kiitos Familialle lihapaketista, seuraavaksi kokeillaan strutsia, jos vain uskalletaan!

EDIT: muutin postauksen otsikointia, siitä tuli jotenkin härskinoloinen ensin.