keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pestoleipää töissä

Pestoleipä

  • 0,5 l vettä
  • 1 pussi kuivahiivaa
  • 1 tl suolaa 
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 dl vihreää pestoa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • noin 600-700 g vehnäjauhoja
Sekoita kaikki ainekset löysähköksi taikinaksi, jonka jätät kokoamaan peitettynä noin 45 minuutiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja muotoile leipä leivinpaperille pyöreäksi palloksi. Painele pallo vähän litteämmäksi ja tee siihen viiltoja terävällä veitsellä, 12 palaan vaikka.Paista noin 25 minuuttia.

EDIT 17.9.2014 klo 22.00 korjasin suolan määrän, olin laittanut aluksi 1 rkl, mikä on liikaa, 1 tl riittää!


Kaunista mysliä

Minulla on lievä bloggauskrapula, tuttu tunnetila vuotuisten ruokahaasteiden jälkeen. Nyt taas "saisi" kokata mitä haluaa ja haluaisinkin vaikka mitä, mutten saa aikaan tai ei ole aikaa. Inspiraatiota odotellessa suosittelen mysliä, jota saa ostettua Punnitse&Säästä-kaupasta ja se saisi oikeastaan maistua vaikka sahajauholta, koska se on niin kaunista. Muttei se maistu sahajauholta, vaan oikein hyvältä maustamattoman jogurtin kanssa. Siinä on ainakin kuivattua mansikkaa ja vadelmaa, pähkinöitä ja manteleita. Ja ymmärtääkseni siitä otettu pois kaikki lisätty sokeri, vai miten se eräs mainos menikään?

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Öljy kuumaksi! It's churrotime!

valmiiksi luettu on puoliksi tehty
Campasimpukan alkuperäinen teema, ammattipyöräilyn suurten ympäriajojen seuraaminen ja niiden isäntämaiden ruokakulttuuriin tutustuminen on tänään saamassa vuotuisen, jo neljännen huipennuksensa, kun La Vuelta päättyy illalla ajettavaan henkilökohtaiseen aika-ajoon Santiago de Compostelassa. Ensimmäinen blogivuoden haasteen päätöspäivän espanjalaiskokeiluksi valikoituivat churrot, espanjalaiset munkit. Siitä alkaen olemme päättäneet haastevuotemme aina churroihin, sillä perinteet ovat mukavia ja churrot hyviä. Viime vuonna uppopaistelin todella monta kertaa Espanja-haasteen aikana ja kiintiö mihinkään friteerattuun ruokaan tuli täyteen pitkäksi aikaa. Yhtään friteeraamisaiheista postausta ei olekaan nähty blogissa sitten viime syyskuun, eikä öljypataa ole viritelty kuin vappumunkkeja varten.

Tälläkin kertaa käytän hyväksi toteamaani ohjetta, jolla saa noin 20-25 munkkipötkylää, mikä riittää neljälle hengelle oikein mainiosti. Halusin kuitenkin churroihin jotain pientä muutosta ja vilkuilin foodgawkerin churro-osastoa uusien ideoiden toiveissa. Eräässä ohjeessa taikinaan oli lisätty sitruksen kuorta ja se kuulosti heti kivalta minusta. 

Churrot neljälle kohtuukäyttäjälle tai kahdelle ahneelle

  • 2,5 dl vettä
  • 100 g voita
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 3 kananmunaa
  • sitrushedelmän kuorta raastettuna (käytin limeä)
  • 1 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
  • sokeri-kanelisekoitusta valmiiden churrojen päälle
Mittaa kattilaan vesi, voi ja suola, kiehauta. Sekoita mukaan vehjäjauhot ja sitruskuori ja vispilöi pontevasti saadaksesi aikaan taikinapallon. Lisää kevyesti vatkatut kananmunat nauhana hieman jäähtyneeseen taikinaan ja vispilöi taas rivakasti, kunnes taikina on kiiltävää, melko paksua tahnaa. Kaavi se nuolijalla pursotinpussiin, jossa on teräväreunainen keskikokoinen tylla. Sulje pussi leveällä pussinsulkijalla, jonka ympärille on helppo kääntää pussia sen tyhjentyessä. 

Kuumenna öljy laakeassa padassa 170 asteeseen ja pursota churrotaikinaa pussista suoraan kuumaan öljyyn halutunmittaisissa pätkissä, leikkaa taikina saksilla. Tarkkaile öljyn lämpötilaa ja nosta sitä tarvittaessa, jos öljy meinaa viilentyä liikaa. Kun churrot ovat paistuneet (noin 6-7 kerrallaan) kauniin värisiksi, nostele ne reikäkauhalla talouspaperin päälle peiteltyyn astiaan. Anna niiden hetken aikaa kuivahtaa, sen aikaa että ehdit laittaa uudet churrot paistumaan. Niiden paistuessa nostele lämpimät churrot astiaan, jossa on kaneli-sokerisekoitusta ja pyörittele churrot sekoituksessa. Peittele taas churrot puhtaaseen astiaan odottamaan. Kun kaikki churrot on paistettu, muista sammuttaa virta padan alta ja jätä öljy jäähtymään. 

Lämmitä suklaafonduepurnukka pakkauksen ohjeen mukaan (tai tee itse suklaakastiketta, minä en nyt viitsinyt), tämän lisäksi meillä oli Annan kaupasta ostettua sitruuna-valkosuklaatahnaa, jota myös kokeilimme dippaukseen. Juomana oli kotibaristan valmistamat cappuccinot ja raikas punaherukkamehu.



Tänä vuonna Vueltan päättymispäivänä meillä oli pilvinen, viileä sää. Tarkenin silti paistella churroni ulkona grillin sivupolttimolla, joka myös on muodostunut perinteeksi. Fleekeä ja lekkinsiä vaan päälle, niin jo tarkenee, vaikka muotipoliisi voikin vaikeroida tuskissaan. Oli muuten jesari taas mitä mainioin ensiapu, sillä alkaessani pursottaa churrotaikinaa, ilmeni että pursotinpussissa on reikä. Kammenpyörittäjä säikähti, että minulla on pahempikin hätä, kun huusin ulkoa apua. Pussiin vaan palanen jesaria ja homma toimi!

Yhteistyössä Jokisen Valinnan kanssa (lue:ne myy ja me ostetaan)



lauantai 13. syyskuuta 2014

Twistivapaa paella ja Alberton etappi

Taas tulilla!
Paella kuuluu niihin ruokiin, joita minulla ei tule laitettua kuin kerran vuodessa, nyt oli vuotuinen paellapäivä näin Vueltan toiseksi viimeisenä päivänä. Minulla oli aikomus ottaa viimein käyttöön jo monta vuotta sitten hankkimani paellapannu, mutta sen kuumentamiseen olisi ollut rengaspoltin tarpeen, eikä meiltä löydy sellaista. Niinpä tein paellaa aivan samalla tapaa kuin edellisilläkin kerroilla muurikkapannulla. Aineksetkin olivat tuttuja, joten tässä paellassa ei ole mitään erityistä twistiä eikä erikoisuutta, ellei sitä lasketa, että siitä tuli erikoisen hyvää!

Paella neljälle ja olisi tästä kuusikin syönyt

  • 250 g riisiä
  • 1 l kanilientä
  • 1 l vettä
  • 1 pussi Paellero-paellamaustetta
  • 1 pieni kuori sarhamihippuja 
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • 1 punainen paprika suikaleina
  • pätkä chorizoa viipaleina
  • nippu uusia pieniä sipuleita varsineen silppuna
  • 4 broilerin rintafilettä suikaleina
  • 10 sinisimpukkaa
  • 20 isoa tiikerirapua
  • herneitä
  • 1 sitruuna 
  • 1 lime (koska sitruunoita ei ollut enempää)
Esivalmisteluna kuullotin sipulia ja paprikasuikaleita muutaman minuutin pannulla. Paistoin seuraavaksi samalla pannulla chorizoviipaleita kunnes ne olivat rapeita. Nostelin viipaleet lautaselle ja paistoin pannulle jääneessä rasvassa broilerisuikaleet, maustoin ne kevyesti suolalla ja pippurilla. Laitoin ravut ja simpukat vielä kylmään odottamaan viime hetkeen asti. 

Kammenpyörittäjä viritti tulen pesukoneenrumpu-uuniimme ja nosti muurikan sen päälle. Kaadoin pannulle hyvän lorauksen öljyä. Kumosin riisin pannulle ja kuullotin sitä hetkisen varoen polttamasta sitä. Aloin lisätä pannulle kauhallinen kerrallaan lientä, johon oli liotettu Paellero-pussin sisältö ja sahrami. Kaadoin lientä pienin väliajoin riisin reunoille ja vahdin sen kypsymistä silmä tarkkana. 



Noin puolessa tunnissa 250 g keltaiseksi värjäytynyttä riisiä oli kypsää keskeltäkin, jossa riisiä oli reunoja paksummalti. Nostelin riisin päälle paistetut vihannekset, broileripalat, chorizoviipaleet ja lopuksi raa'at ravut ja simpukat. Ravut kypsyivät nopeasti ja käänsin niiltä kylkeä melkein saman tien, kun  olin saanut kaikki aseteltua paellan päälle. Simpukoista ihan jokainen ei auennut, joten ne päätyivät kompostiin. Asettelin sitruuna- ja limelohkot päällimmäiseksi ja kippasin herneet päälle. Kammenpyörittäjä nosti pannun tulen yltä puunhakkauspölkyn päälle. Riisi oli juuri sopivan kypsää ja sahramista, ravut meheviä ja riisin pohjalla oli sopiva crust. 


Vueltan toiseksi viimeinen etappi oli kunnollinen vuorietappi ja se ajettiin kauniissa säässä. Chris Froome ja Alberto Contador kisasivat ankarasti etapin voitosta ja ilokseni Contador pystyi jättämään Froomen viimeisillä kilometreillä ja varmisteli kokonaiskilpailun voittoasemaansa ennen huomista aika-ajoa. Olipa taas jännittävä etappi!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Sikapossua tapaksena ilman pienintäkään nyhtämistä

meidän hieno perunasatomme, melkein kaksi kiloa!
Tämän päivän Espanja-kokkauksena meillä oli nopeasti paistettua possua. Otin vinkkejä Analida's ethnic spoon-blogissa tehdystä mausteisesta tapaspossusta. Siitä tulikin oikein hyvää!

Possua espanjalaiseen tapaan

  • n. 500 g porsaan sisäfile
  • iso loraus oliiviöljyä
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • 2 tl pimentonia
  • turaus valkosipulitahnaa
  • suolaa ja pippuria
  • pieni ripaus kuivattua chiliä 
  • oliiviöljyä paistamiseen
Siivoa possusta kalvot ja rasvat ja leikkaa pötkylä ohuiksi viipaleiksi, noin 3-4 mm paksuiksi. Halutessasi voit hieman nuijia niitä ohuemmiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljyyn mausteet ja tee siitä marinaditahna. Pyörittele possuviipaleet marinadissa ja voit antaa niiden olla kylmässä aina vuorokauteen asti. Minä marinoin possua vain parisen tuntia.

Lisäkkeet possulle

  • ihan pikkuisia puikulaperunoita (omasta ämpäristä!) noin 20 kpl
  • noin 10 kirsikkatomaattia
  • liraus öljyä
  • tuoretta basilikaa, suolaa ja pippuria
  • noin 5 cm pätkä chorizoa kuutioiksi leikattuna
  • rapeaa salaattia
  • punainen paprika ohuina viipaleina
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita perunat ja tomaatit uuninkestävään vuokaan, kaada niille pieni loraus oliiviöljyä, ripottele päälle suolaa ja pippuria. Sekoittele aineksia, niin että ne ovat kauttaaltaan öljyisiä. Asettele mukaan muutama oksa basilikaa. Paahda noin 30-40 minuuttia, riippuen perunoiden koosta. Paahda chorizokuutiot pannulla rapeiksi ja kaada ne kannelliseen astiaan odottamaan, jätä paistamisen aikana irronnut rasva pois. 

Kun perunat ovat melkein kypsiä, laita iso paistinpannu kuumenemaan. Lisää pannulle pikkuisen oliiviöljyä ja paista marinoidut possuviipaleet pannulla nopeasti molemmin puolin. Ohuet viipaleet paistuvat ihan parissa minuutissa.

Aseta vadille ensin rapeaa salaattia ja siihen päälle paprikasuikaleet, possu, perunat ja tomaatit, pinnalle paahdetut chorizokuutiot ja tuoretta basilikaa. Syö tuoreen patongin, aiolin ja hyvän punaviinin kanssa. Kuvassa chorizo näyttää vähän tummahkolta ja saattaa olla, että jokunen pala oli ainakin well done, mutta kyllä se hyvältä maistui! Kiva, nopea ruoka ja pimenton toi heti espanjalaista tunnelmaa. 



Vueltassa kolmanneksi viimeisen etapin vei nimiinsä oikea pyöräilyn urakkamies, Adam Hansen, joka on ajanut todella monta suurta ympäriajoa peräkkäin, oliko jopa 10. Tänä vuonnakin kaikki kolme ja maalin asti ainakin Giro ja Tour! Kokonaiskilpailun asetelmat eivät etapista muuttuneet, joten suosikkini on edelleen punapaidassa, mikä passaa minulle mitä parhaiten. 

Pikavisiitti

väärin pysäköity
Nanolomanen heti yövuoroputken perään on omiaan laittamaan blogaanin pään sekaisin. En ole vuosiin lentänyt kotimaassa ja saatoin melkein kuvitella kärsiväni aikaerosta, kun siirrähdimme Kammenpyörittäjän kanssa Jyväskylästä Vantaalle 37 minuutissa. Tai sitten osuimme siihen merkilliseen madonreikään, johon Jodie Fosterkin Contactissa. Käsimatkatavaroiden kanssa oli nopea siirtyä bussipysäkille ja ilahtua pian Helsinkiin lähtevästi bussista numero 620. Mutta siihen se sutjakka matkanteko loppuikin, kiertelimme hyvän aikaa vantaalaisia lähiöitä ennen kuin Tuusulantie imaisi meidät alkuillan ruuhkaan. Jatkossa käytämme tuttua bussia numero 615.

Meillä oli nukkuhuone varattuna Sokos Hotelli Albertista, joka sijaitsee hämmästyttävästi Albertinkadulla. Oli hauska mennä ihan lähelle raitiovaunulla, sillä jalkapohjani olivat kiusallisen kipeät aamuisesta kävellen tehdystä kotimatkasta. Muistimerkkinä itselleni: hanki uudet kengät tai vaihtoehtoisesti kävele useammin tuo matka. Tai molemmat. 

Pikaisen majoittumisen jälkeen meillä oli vain reilu tunti aikaa humpan alkuun. Nanolomasen surkeita puolia on se, ettei ehdi syömään. Siis syömään-syömään, vain hotkaisemaan. Söimme todella nopeat pizzat Kansakoulukadun Dennisissä. Nälkä siirtyi. 


Humpat olivat aika sivistyneet, yleisöä olisi mahtunut enemmänkin. Suoritimme tärkeitä ostoksia Jokisen Valinnassa, nyt minulla on tupsupipo talvea tai bad hair-daytä varten. Saisi talvi oikeastaan tulla jo. Pidän humppakeikoista sen vuoksi, että ne alkavat silloin kuin luvataan ja loppuvat siitä tunnin ja  kolmen vartin päästä. Ei makiaa mahan täydeltä. Emme tiedä olivatko lippubingomme onnekkaat yleisön joukossa.

Tavastia torstaiaamuna, ei näy yhtään humppaveikkoa!
Olin vähän pettynyt hotellin aamiaiseen, mutta ilmeisesti syy olikin uusi hammastahna, jonka vuoksi kaikki maistui suussani jotenkin merkilliselle. Kiitän kuitenkin hyvää appelsiinimehua. Kävelimme sitten Fredan Kaffecentralenin kautta Kamppiin. Ai miten ihana kahvitilkka olikaan kupissa ja oikeaan hintaan (1€)! Ostimme myös hauskaetikettisen kahvipussin mukaan. 

Hankimme uuden kellon Alikersantille Kampin Swatchista. Minun ensimmäinen Swatchini on vuodelta 1984, edelleen se toimii, vaikka minuuttiviisari on kulunut puhki. Saimme myös varaosan yhteen reissussa rähjääntyneeseen Swatchiin. Hyvä ja ystävällinen palvelu, suosittelemme Kampin Swatchia!

Narikkatorilla viriteltiin Hävikkiviikon ilmaisia lounaita, mutta me emme ehtineet niitä nauttia. STT:n mukaan Narikkatorilla jaettiin 3000 annosta. 


Kammenpyörittäjä jatkoi paluulennolta suoraan töihin, minä kotiin aloittamaan varsinaisesti pitkiä yövuorovapaitani. Palasin Vuelta-kartalle katsomalla toissapäiväisen etapin koosteen ja eilisen etapin lähetyksen ja olin hieman huolissani Alberton puolesta. Toivon, että hän sinnittelee ykkösenä sunnuntain aika-ajoon päättyvän kisan loppuun asti. Toisaalta Chris Froome on tehnyt hienon nousun kohti kärkeä. Tänään Campakeittiössä syödään jotain espanjahkoa ruokaa tai itketään ja syödään. Niin vakava asia tämä on. 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Erilainen kotimatka

pikidinosaurus kurkottaa pikijoelle
Blogireality-postauksessani pari vuotta sitten kerroin, että työmatkani kestää 3 countrykappaletta. Tänään matkaan meni huomattavasti useampi countrykappale ja pari J. Karjalaisen kappaletta kaupan päälle, sillä sain eilen päähäni, että tänä aamuna kävelisin kotiin yövuoron jälkeen. En ollut koskaan aikaisemmin kävellyt tätä nimenomaista matkaa kumpaankaan suuntaan. Kerran-kesässä-metodilla on tullut pyöräiltyä, mutta tossua-toisen-eteen-menetelmä oli vielä kokeilematta. 

Kahdeksalta kulunvalvonta ilmoitti ulosleimauksen onnistuneen ja astuin ulos ihanaan syksyiseen aamuun. Musiikkia korviin, Walkmeter puhelimesta päälle ja kotia kohti. Kyllä sitä vain näkee  ja tulee katsoneeksi paljon enemmän, kun kulkee hitaammin. 8,8 km myöhemmin olin kotipihassa jos mahdollista vieläkin paremmalla mielellä kuin tavallisesti yövuorovapaiden alkamisen hetkellä.


arvelen, ettei tätä kannata poimia
Makkarajoki, lontooksi The River Sausage
Hävikkiviikko oli jotenkin mennä minulta ohitse tällä kertaa ennen kuin oransseja tunnuspalleroita alkoi näkyä blogissa jos toisessakin. Hukkasin oman postini aiheesta ja sen mukana kamppanjapalleron. Mutta ilman sitäkin tein itselleni aamukävelyn jälkeistä varhaista lounasta keräillen kaapeista yhtä jos toista. Lihamurekeviipale pääsi pannulle ja kuivahtanut ruispala paahtimeen, niistä kasasin lounasleivät. Niistä tuli kuitenkin liian isot yövuorojen jälkeiselle zombielle, joten toisesta jäi leipä syömättä. Pikkuisen hävikkiä siis. Tein kannullisen smoothieta, johon tuli nahistunut omena, neljä pientä litteää persikkaa, turkkilaisen jogurttipurkin loput, samoin piimäpurkin jämät ja puoli pussillista hieman jäähileisiä mustikoita. Maistui lempeälle ja hampaiden väliin jäi mustikan siemeniä. 


Nyt pitäisi olla järkevä ja laittaa tietokone pois sylistä ja silmät kiinni. Parin tunnin päästä Kammenpyörittäjä pääsee töistä ja lähdemme humppareissulle. On noloa, jos en jaksa valvoa puoli kymmeneen asti, jolloin Eläkeläiset aloittavat humpanjytkeen Tavastialla! 

Vuelta jää tänään näkemättä, ellemme illalla katso Eurosport Playerilla miten kisa kehittyy. Ruokapuolessa ei mitään espanjalaista nähdä tänään, mutta asia korjataan huomenissa. 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Syö vain luotettavilta ihmisiltä saamiasi sieniä!

tattitapasvuori
Minä tunnistan kaksi sientä, joista kumpikin on myrkyllinen. Kyllä minä oikeasti tunnistan punaisen kärpässienen ja korvasienen lisäksi kantarellin, mutten koskaan ole nähnyt luonnossa yhtäkään. En vain huomaa sieniä. Lauantaina meillä piipahti kaupungin eteläisemmästä kaupunginosasta luimupupulan väkeä. Matkallaan he olivat poimineet pussillisen sieniä, joista sain valita tuliaisiksi muutamia. Minulle kerrottiin niiden olevan tatteja ja luulen, että olisin voinut arvata oikeinkin, jos olisin yrittänyt. Otin kuusi pientä yksilöä ja laitoin ne jääkaappiin. Tänään tein niistä tapasannoksen, johon käytin viisi saamistani sienistä. Yksi näytti minusta vähän huonolta, joten en ottanut riskiä. Otin vinkkiä annokseen täältä.

Sieniä ja kinkkua leivällä-tapas kahdelle

  • 5 pientä tattia viipaleina
  • 2 valkosipulin kynttä viipaleina
  • 5 ohutta viipaletta ibérico-kinkkua silppuna (alkuperäisohjeessa oli serranoa)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 0,5 dl valkoviiniä
  • suolaripaus ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • pala patonkia tai vehnäsämpylä/syöjä
  • aiolia
Paista pannulla valkosipuliviipaleita 2-3 minuuttia. Lisää pannulle sieniviipaleet, ripauta niille pikkuisen suolaa ja paista niitä, kunnes ne ovat kauniin kullanvärisiä. Ripottele pannulle tuoretta timjamia. Lisää pannulle vielä kinkkusilppu ja paista sitäkin muutamia minuutteja. Lopuksi kaada viini pannulle ja anna sen kiehua melkein olemattomiin. Voitele leipäpala aiolilla ja nostele sieni-kinkkuseosta aiolin päälle. Pyöräytä pinnalle pippuria ja koristele vielä muutamalla timjaminoksalla. Tarjoile kylmän valkoviinin kanssa, tai juo vaaleanpunaista limonadia, kuten minä, jolla on vielä töihinmeno edessä tänään. Kiitos luimupupulaan sienistä!



Olimme päivällä pienellä pyörälenkillä Jyväsjärven ympäri, minäkin olin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa kaunista pinkkiä Pinarelloani. Järven ympäri kulkee mukava ulkoilureitti, jossa vain muutamassa kohdassa joutuu varomaan autoliikennettä. Asuntomessualueen läheltä bongasimme kivan sähkökaapin. 


Vueltassa nähtiin tänään erikoinen episodi kahden ajajan välillä. Harvoin näkee ammattilaisten alkavan nyrkkitappelukseen kesken etapin. Molemmat riitapukarit komennettiin keskeyttämään kilpailu. Kuudentoista kilometrin loppunousu oli taas melkoista punnerrusta. Onneksi minulla oli jo valmiiksi lyhyet kynnet tällä hetkellä, olisin varmasti palannut nuoruuden paheeseeni ja purrut kynnet lyhyiksi. Alberto Contador jätti upeasti Chris Froomen viimeisellä kilometrillä juuri, kun arvelin Kammenpyörittäjälle, että mahtaako Alberto olla katkeamassa. Eikä mitä, Alberto voitti etapin komeasti ja johtaa kokonaiskilpailua, toisena on edelleen Alejandro Valverde ja Chris Froome kolme sekuntia hänen perässään. Huomenna on Vueltan toinen lepopäivä ennen viimeisiä etappeja.