maanantai 21. elokuuta 2017

Lisää lämmittelyä Espanjassa

Emme vieläkään ole La Vueltan varressa, kisa käydään vielä pohjoisemmassa osassa maata ja me olemme tutustuneet nähtävyyksiin ja kuumaan ilmanalaan Lounais-Espanjassa. Paikallisten tv-kanavien kautta olemme saaneet selkoa kisasta sen verran, ettei Albertolla taaskaan oikein kulje, mutta Chris Froome pukeutui punaiseen tänään kolmannen etapin päätteeksi. Eli hieman liian tutulta vaikuttaa, mutta ehkä se tästä vielä.


Eilen kävimme katsomassa miltä näyttää Sevilla ja sehän näytti oikein mukavalta. Olimme kaupungissa aamulla jo ennen kymmentä. Sunnuntaiaamuna kaupunki näytti heräävän verkkaisesti, eikä churrojenkaan saaminen aamiaiseksi mennyt ihan parhaiten, vaikka olin kehunut Antille, että sunnuntaisin niitä saa KAIKKIALTA. Churrohkojen jälkeen kiipesimme kiertoajelubussiin, jolla saisimme kattavat näkymät Sevillasta. Minä en tosin kestänyt ylemmässä kerroksessa kuin pari pysäkinväliä, vaan jouduin siirtymään ilmastoituun alakerrokseen. Bussi kierteli erilaisia kortteleita ja näimme monta mielenkiintoista osaa kaupungista. 




Jäimme suunnitellusti pois lähellä Sevillan taidemuseota, jonne ei ollutkaan pääsymaksua, ei siellä tosin mitään kovin kummoista nähtävääkään ollut, rakennus sisäpihoineen oli taideteoksia kiinnostavampi. 


Katujen varjoisia puolia pitkin kuljimme takaisin aivan kaupungin ytimeen. Olimme päättäneet käydä katedraalissa, maksoi mitä maksoi. Mutta sepä ei sitten maksanutkaan mitään. 


Olimme juuri jutelleet, etteipä ole yhtään nälkä, emme tarvitse mitään syötävää vielä. Mieli muuttui muutamassa sekunnissa, kun osuimme aivan tuliterän Taco Bellin kohdalle. Siitä on jo melkein 10 vuotta, kun olemme syöneet Taco Bellin pikaruokaa ja olikin hauska maistaa aivan samat e-aineet, kuin silloin USA:ssa. Espanjalaisetkin olivat innolla oikein jonoksi asti maistamassa näitä käänteisgourmetherkkuja. Eli emme eilen syöneet juuri mitään oikeasti espanjalaista.


Sevillan jälkeen ajoimme Espanjan ehkä tylsintä tietä kohti pohjoista päämääränämme Méridan kaupunki. Sieltä olimme varanneet hotellihuoneen mahtipontisesti nimetystä Zeus Hotellista. Sen valttikortteja ovat ilmainen pysäköinti ja uima-allas. Ilmastointi on näillä helteillä niin alamittainen, että huoneessa kannattaa hengitellä vain toisella keuhkolla ja parvekkeelle ei ole asiaa ennen puoltayötä. Laattalattia on niin kuuma, että ne kuuluisat kananmunatkin siinä kyllä paistuisivat. Sunnuntai-iltana kaupunki oli täysin kuollut, emmekä me mitään ruokaa tarvinneetkaan Taco Bell-övereitten jälkeen.


Tänään maanantaina oli ohjelmassa käydä katsomassa Méridan roomalaista historiaa. Sitä onkin yllin kyllin aivan tästä hotellin vierestä. Aamulla ennen kuin lämpötila oli vielä aivan kolmeakymmentä, kävelimme katsomaan teatteria, amfiteatteria ja Dianan temppeliä. Etenkin teatteri oli vaikuttava ja siellä näyttää olevan menossa melkoiset musiikkifestivaalit iltaisin.







Päivän ateriaksi keräsimme suuresta marketista hieman juustoja ja juomaksi cavaa. Minä valitsin myös pahaa jogurttia, en tosin tarkoituksella. Huomenna matka jatkuu Toledoon, jälleen aivan uuteen kaupunkiin meille. Sääennusteen mukaan sielläkin on noin 35-40 astetta lämmintä, joten fleekejä ei vieläkään tarvittane.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain.


lauantai 19. elokuuta 2017

Ei haittaa, että villasukat jäivät kotiin


CampaReissu on päässyt hyvin vauhtiin, vaikka täytyy kyllä sanoa, että lämmintä on vähintäänkin tarpeeksi. En tiedä voisinko koskaan tottua tällaisiin lämpötiloihin. Olen päättänyt nyt vähän pakottaa itseäni ja sietää sitä, että on kamalan kuuma koko ajan tuolla ihmisten ilmoilla liikkuessani. 

Eilen tulimme hyvin nopeasti siihen tulokseen, ettei Malaga ole meidän paikkamme, jatkoimme heti auton saatuamme kohti Gibraltaria. Autereinen sää melkein hävitti tämän melkoisen möhkäleen rantaviivalta, mutta kyllä se kuitenkin tuli esiin, kun pääsimme tarpeeksi lähelle. Jätimme auton Espanjan puolelle ja kävelimme passintarkastuksen läpi lentokentän reunaan. Halusimme nähdä miten lentoliikenne ja muu liikenne yhdistetään saumattomasti ja jouduimme hetkisen odottamaan Easyjetin koneen lähtöä ennen kuin pääsimme ylittämään kiitotien.


Menimme paikallisbussilla keskusaukion reunalle ja taapertelimme siellä tovin katsemassa taloja ja puntahintaisia mainoksia. Aivan tuliteriä suuria betoniesteitä oli aukiolle tuovien teiden suilla ja pitkin vilkkaita ostoskatuja, mikä toisaalta tekee olon (mahdollisesti harhaanjohtavan) turvalliseksi, mutta myös surulliseksi sen tähden millaiseksi maailmamme on muodostunut viime aikoina.



Espanjan puolelle pääsi takaisin ilman passintarkastusta ja jätimme Gibraltarin taaksemme sillä mielin, ettei siellä välttämättä tarvitse enää käydä. Mutta toisaalta, missäpä muuallakaan varsinaisesti tarvitsisi, noin lomailumielessä?

Ensimmäiset kaksi yötä olemme Jerezissä, ensimmäinen yö on jo nukuttu ja toinen vielä edessä. La Vuelta alkaa tänään Ranskan puolelta ja me koitamme yhyttää matkamme jonkun etapin varrelle muutaman päivän kuluttua, kun revohka siirtyy kohti etelää. 

Eilen kävimme iltasella hieman katsastamassa paikallista perjantaihumua. Jerez ei ilmeisesti ole lainkaan suosittu turistikaupunki, ulkomaalaisia ei näkynyt kuin muutamia, mutta paikalliset ihmiset olivat kyllä viettämässä iltaa ravintoloissa ja baareissa. Mekin istahdimme hetkeksi ja tilasimme muutamia tapaksia, mutta ne olivat kyllä aika surkeita, pitää saada parempia!



Tänä aamuna lähdimme jo vähän kahdeksan jälkeen kuljeskelemaan kaduille, silloin ei vielä ollut niin kuumaa. Kävimme katsomassa hienoa kauppahallia ja sen runsaita kala- ja lihakojuja, vihannes- ja hedelmämyymälöitä.


Churrokioskilla oli jonoa, sieltä aiomme huomenna hakea aamiaischurrot. Me nautimme aamukahvit aukion reunan kahvilassa ja oli niin hyvät cafe con lechet, että oksat pois. Caminotunnelmasta puuttui vain kura, märät vaatteet ja armoton palelu. Otimme myös paahdettua leipää ja murskattua tomaattia, joka maustettiin oliiviöljyllä. Niillä päivä lähti hyvin käyntiin.

Ennen päivän kuuminta aikaa kävimme läheisessä Cadizin kaupungissa. Siellä oli heti paljon enemmän turisteja. Kurkistimme muutamaan kirkkoon, bongasimme caminonuolia ja otimme hikeä pintaan. Cadiz oli aika kiva kaupunki.






Olin eilen koittanut varata meille kierroksen ja maistelun Lustaun sherrytaloon. Sieltä olikin laitettu sähköpostia aamupäivän aikana ja varmistettu, että pääsisimme päivän ainoalle englanninkieliselle kierrokselle. Ehdimme sinne oikein hyvin Cadizin reissun jälkeen. Lustau sijaitsee aivan lähellä hotelliamme, kävelymatkaa on tuskin 200 metriä.


Emme olleet kuulleetkaan aikaisemmin Lustausta, emmekä kovin paljon tulleet tietämäänkään kierroksellamme. Meitä oli kaikkiaan 16 matkailijaa ja melkoisen vahvalla aksentilla puhuva oppaamme kertoi melko vähän talosta ja sen historiasta, eikä paljon enempää sherryn valmistamisestakaan. Lopun maistelu sitten pelasti tilanteen, maistoimme oikein pienet tilkat kahdeksaa sherryä ja mielikuvamme siitä, millaisesta sherrystä voisimme pitää muuttuivat hieman. Pidimme eniten kahdesta ääripäästä, kaikkein kuivimmasta ja kaikkein makeimmasta, muiden kuuden jäädessä hieman vaiksuiksi. 


Myöhemmin iltapäivällä menimme toiseen sherrytaloon, Tio Pepelle maistamaan lisää viinejä ja toivoimme kierroksen olevan tietopuolisesti hieman antoisampi. Sitä se ei kuitenkaan ollut, enemmän aikaa se vei ja maistelu oli ihan mukavaa, mutta nämä kaksi erikokoista sherrytaloa eivät kumpikaan häikäisseet esittelykierroksillaan viinien ollessa kyllä erinomaisia.


Huomenna CampaReissu jatkuu kohti Sevillaa. La Vueltan ensimmäinen etappi on näköjään ollut joukkueaika-ajo, mutta sen enempiä en sitten tiedäkään. Toivottavasti lähipäivinä pääsemme kisassa kärryille ja myös etapin varteen!

Lisään postauksen CampaSimpukan yälälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain.

torstai 17. elokuuta 2017

Corso – italialaista viimein

Olemme pariin kertaan koittaneet syödä italialaista ruokaa Helsingissä enemmälti onnistumatta. Nyt vuorossa oli Korkeavuorenkadulla sijaitseva uudehko Ravintola Corso. Olen jo viittävaille menossa nukkumaan ja aamulla varhain matkalle, joten laitan vain muutaman kuvan ja sanan, sillä pidimme Corsosta todella paljon.

Nyt pasta oli sellaista kuin pitääkin, risotto tahmeaa ja sopivasti sahramille maistuvaa, antipastit juuri leikattuja. Viinejä voi ostaa laseittain ja neljän ruokalajin menu kolmella viinilasillisella ja espressoilla maksoi meille 162 euroa. Pidimme hintaa sopivana ja vaikka olimme paikalla jo varhain alkuillasta, täyttyi paikka mukavasti illan kuluessa. Suosittelemme Corsoa mitä lämpimimmin!





Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kaikkien aikojen pienin sato yhdellä aterialla – quesadillat

Tänä vuonna meillä on ollut mitä maltillisin sato yhdessä jos toisessa asiassa. Kaksi omenaa on tulossa, ainoa kirsikka on kadonnut, tomaattejakaan ei ole vielä kovin montaa kypsynyt. Nyt juuri reissun alla oli aika käyttää kaikki loput, kipenet ja jämät tähdenlentopäivälliseen. Quesadillat ovat hyvä ruoka upottaa yhtä jos toista vehnätortillojen mutkaan. Sinne meni pieni rasiallinen nyhtölammasta, sinne meni salamipaketin viimeiset siivut ja sinne meni jopa aivan minikokoinen kesäkurrekin. Yksi juttu  meni kyllä pieleen. Olin mitoittanut täytteet kuuden tortillan mukaan, mutta pakkauksessa olikin kahdeksan kappaletta vastoin pakkausmerkinnän lupausta. Minne voisi valittaa?


Kuusi quesadillaa

  • 6 vehnätortillaa
  • noin 100 g nyhtölammasta
  • muutama ohut salamiviipale
  • pieni palanen emmentalia
  • vielä pienempi palanen jotain muuta juustoa, ehkä parmesania
  • 2 pientä punasipulia
  • 2 pientä keltasipulia
  • 1 punainen suippopaprika
  • 1 minimaalisen pieni kesäkurpitsa
  • 1 vielä pienempi kurkku, tuskin peukalon mittainen
  • muutama pieni tomaatti
  • mietoa salsakastiketta
  • liraus oliiviöljyä
  • ektoplasmaa (tunnustan nolona, käytin kaupallista "guocamolea", kun ei ollut avokadoja)
Silppusin sipulilt ja kesäkurpitsan, tomaatit, kurkun ja paprikan. Laitoin pannulle hieman oliiviöljyä ja kuullotin hetkisen aikaa sipulia, paprikaa ja kurpitsaa. Kumosin ne odottamaan lautaselle. Levitin tortillalätyn puolikkaalle hieman guacamolea ja salsakastiketta. Siihen päälle tälläsin muita täytteitä, nyhtölihaa kolmeen ja salamia kolmeen ja kaikkiin sipuli-paprikaseosta, tomaatti- ja kurkkusilppua ja juustoa. Käänsin lätyn puolikuun muotoon ja laitoin sellaisena kuumalle, kuivalle pannulle ja paistoin muutaman minuutin, painoin quesadillaa hieman lyttyyn paistinlastalla. Käänsin sen kylkeä ja paistoin toistakin puolta minuutin pari. Nostin valmiin puolikuun leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen sektoriin. Kun kaikki oli paistettu, söimme ne iloisina kotiterassilla samaan aikaan, kun pihasiilit kävivät omalla ateriallaan. Vaikka kaksi siiliä on juuri viime päivinä jäänyt tuossa meidän kohdalla auton alle, ainakin kaksi on vielä elossakin! Se ilahdutti kovasti. 


Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki hävikistä herkuksi-teemaiset postauksemme. 

tiistai 15. elokuuta 2017

Jälkilämpö hyötykäyttöön – pannukakkua Big Green Eggillä

Juuri ennen reissuunlähtöä täytyy ruokaa raapia kaapeista ja välttää kaupassa käymistä. Tänään söimme päivälliseksi grillattuja lampaankyljyksiä, niistäkin pakastimen palikoista oli hyvä päästä eroon. Ei niissä paljon syötävää ollut, mutta nälkä siirrähti. Pääruokaa tärkeämmäksi nousi jälkiruoka, jonka takia oikeastaan grillikin kuumeni, halusin kokeilla pannukakun paistamista Big Green Eggissä jälkilämpöä hyödyntäen. 

Pannukakku grillissä

  • 2 kananmunaa
  • 4 dl maitoa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 50 g voita sulatettuna + 30 g vuoan voiteluun
  • 0,5 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
Laita kaikki ainekset lukuunottamatta vuoanvoiteluvoita tehosekoittimen kannuun ja anna laitteen sekoittaa taikina tasaiseksi. Jätä taikina asettumaan 1-6 tunniksi, kai se voi yön ylikin olla jääkaapissa. Kun on aika paistaa pannukakku, sulata toinen iso nokare voita ja voitele foliovuoka oikein runsaasti. 

Meillä Big Green Egg oli hiipumisvaiheessa lampaan grillaamisen jäljiltä ja Antti laittoi epäsuoraa lämpöä varten egg convectorin ja vielä pizzakiven grilliin ja  sääti lämmön noin 220 asteeseen (älkää minulta kysykö miten). Sitten hän nosti nelikulmaisen voidellun  foliovuoan pizzakiven päälle ja kaatoi pannukakkutaikinan vuokaan. Pannukakku paistui grillissä noin 30 minuuttia ja nousi kauniisti vuoan reunoja pitkin, muttei pursunut hallitsemattomasti yli. 


Heti kun vuoka oli otettu pois grillistä pannukakku laski kyllä alemmas, dutch babies-tyyliin. Söimme pannukakkua loman alkamisen kunniaksi Jymy-mustikkajäätelön, marjojen ja samppanjan kanssa. Loma alkoi aika mukavasti.


Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannakakut ja vohvelit- ja Big Green Egg-välilehdille, sillä se liippaa riittävästi kumpaakin aihepiiriä. 

Seitsemäs Espanja-haaste lähestyy


Tänä vuonna CampaKeittiössä kokataan espanjalaista ruokaa vain haasteen lopussa, alkupuolella seitsemäs Espanja-haaste hoituu Iberian niemimaalla autenttisissa oloissa valmiissa pöydissä. Tarkoituksemme on päästä maistelemaan erilaisia espanjalaisia herkkuja ravintoloissa, tapaspaikoissa ja eväitten muodossa, joten uskon meidän tänäkin vuonna saavan ruokahaasteen kahlattua lävitse kutakuinkin kunnialla. Otamme mielellämme vastaan vinkkejä teille tutuista Espanjan herkuista, joita meidän kannattaa metsästää lautasillemme!

Matkustamme katsomaan La Vueltaa paikanpäälle muutamien etappien ostalta ja minun tärkein tavoitteeni on nähdä Alberto Contador, sillä hänen ammattilaisuransa päättyy tämän vuoden La Vueltaan. Muutenkin kisaan starttaa moni suosikkini ja uumoilen tiedossa olevan jännittävä kilpailu, johon on hyvä päättää meidänkin vuotuinen ruokahaasteemme.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Suu makeaksi – kesäinen drinkki ei niin erinomaisesta kuohuviinistä


Meille tuli pikaisella aikataululla yhteinen vapaapäivä tälle viikolle. Aamiaiselle avasimme jonkun aikaa säästellyn crémant-pullon, lasillinen toisi mukavan juhlavaa tunnelmaa ja lopun voisi sitten nauttia iltapäivällä ennen kylille lähtöä. Kyseinen crémant ei ollut kovin kummoista.  Säilöimme loput jääkaappiin tiiviillä tulpalla varustettuna ja muistelimme, etteikö niitä ole erilaisia kuohuviinidrinkkejäkin, joilla voisi saada tästä tajuntaa räjäyttämättömästä juomasta jatkojalostettua maistuvampaa. 


Tämä tulppa piti kuohuviininkin kuplat pullossa

Minullakin on menossa #suurikeittokirjahaaste ja samassa hyllyssä keittokirjojen kanssa asuvat myös erinäiset juomia käsittelevät opukset. Netin drinkkivinkkien sijasta menin pantry II:seen ja kuikuilin, mitä meillä olisi tarjolla tähän aiheeseen. Hyllystä löytyi aika kauan käyttämättömänä ollut COCKTAILS – New Yorkin baarimestareiden parhaat drinkit. En olisi muistanut kirjaa koskaan käytetynkään, mutta lyijykynämerkinnät kesältä 2007 todistavat, että frozen margaritaa on kokeiltu.

Pläräämisen jälkeen päädyin yksinkertaiseen samppanjadrinkkiin, sillä siihen meillä oli ainekset, tosin samppanjaa lukuunottamatta. Crémant olisi kuitenkin liikuttavan liki ja iltapäivän kauniissa auringonpaisteessa maistelimme sitten hyvin yksinkertaista kimaraa, jonka nimikään ei ole liian monimutkainen muistettavaksi.

Champagne Cocktail

  • samppanjaa (tässä tapauksessa ranskalaista kuohuviiniä, crémantia)
  • sokeripaloja
  • Angosturaa
  • sitruunakuorta (tässäkin onnistuin unohtamaan jotain, eli tämän)
Tipauta sokeripalalle muutama tippa Angosturaa ja laita palanen samppanjalasin pohjalle. Kaada päälle kylmää kuohuviiniä ja sekoita. Jos muistat, lisää lasiin ohut suikale sitruunankuorta. 


Tämä oli aika kiva yksinkertainen drinkki, sokeripala kuohui lasissa ja lisäsi kuplien kokoa ja määrää. Koska emme varsinaisesti pitäneet kuohuviinistä sellaisenaan, pieni makeus ja ilmeisesti Angostura tekivät sille, jos ei nyt ihmeitä, niin jotain kuitenkin. Väri muuttui haalean rosemaiseksi, mikä johtui varmaan osaksi siitä, että sokeripalat olivat tummaa sokeria ja Angostura on myös tummaa, noin soijakastikkeen väristä. Muistimme ostaneemme pullon jokunen vuosi sitten Lyypekin Cittistä ja siellä etsittiin hintaa pullolle kauan ja hartaasti. Ilmeisesti olimme myös käyttäneet sitä johonkin, sillä pullo oli avattu. 



Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haasteen postaukseni. Kyseinen cocktail-kirja tuntui nyt kyllä hieman vanhentuneelta, vaikken minä kovin paljon drinkkitrendesitä tiedäkään. Luulenpa, että tämä kirja päätyy nyt haasteeseen ostallistuttuaan kierrätyskasaan.