lauantai 27. toukokuuta 2017

Tosi työläät mozzarellavartaat

No ei vaiskaan, ei nämä olleet työläät. Päinvastoin. Ennen matkalle lähtemistä urakoin italiaslaisvaikutteisia syömisiä ja juomisia saadakseni myös joillekin niille päiville postauksen, jolloin en ole CampaKeittiössä. Kun ohjeessa on mozzarellaa, tämän Italia-haasteen ehdotonta hittituotetta, se piisaa minulle. Muumifileen lisäksi tässä käytettiin prosciuttoa, joka on ihan varmasti italialaista, joten kyllä tässä pää on vedenpinnan yläpuolella. 

Mozzarellavartaat lisäherkuilla

  • pieniä mozzarellapalloja
  • hunajamelonia
  • cantaloupemelonia
  • prosciuttoa
  • basilikan lehtiä
  • balsamicoa
  • puuvartaita
Leikkaa melonit halki ja koverra siemenvelli pois. Pyöräytä melonikauhalla niin pyöreitä pallosia kuin osaat. Pujota puuvartaisiin vuorotellen melonipalloja, kinkkua, mozzarellaa ja basilikanlehtiä. Liruttele päälle hieman parasta balsamicoasi. Meillä oli vieläkin pikkuisen jäljellä Modenan tuliaista


Giro d'Italian tilanne on nyt taputeltu. Nairo Quitana otti eilen johtopaikan, oikeastaan viimeisenä mahdollisena hetkenä. Ilmeisesti Tom Dumoulin on ollut vatsavaivoissa, jotka ovat vieneet hänen ajamiseltaan viimeisen terän. Tänään katsoimme toiseksi viimeisen etapin loppuvaiheet portugaliksi selostettuna. Huomista päätösetappia emme välttämättä näe, mutta aikomuksemme ole syödä pizzaa jossain tämän rantapaikan lukuisista kuppiloista. Kuohuva (varmasti erittäin laadukas, lähes kyykkykuohuva) on jo haaleanviileässä jääkaapissa odottamassa hetkeä, jolloin voimme nostaa Nairon maljan.  


torstai 25. toukokuuta 2017

Tehdään sitten nauhapastaa!


Eräänä päivänä kokeilin tehdä ravioleja, mutta se onnistui vain osaksi. Decolalta saamani raviolimuotti oli kyllä oikein kätevä, minä vain rullasin pastataikinan liian ohuiksi levyiksi, eivätkä ne pysyneet muotissa ehjinä. Tein sitten lopuista levyistä tagliatellea, siihen ohuet levyt kelpasivat ihan hyvin. 

Pastan seuraksi tein carboaraa mukaillen, vaikkei minulla ollut sen enempää pekonia kuin panchettaakaan. Olipa vain muutama viipale prosciuttoa. Se kävi aivan hyvin. Ruoasta tuli sellaista vähän sinne päin carbonaraa.


Tuorepastaa ja prosciuttoa

  • noin 250 g tagliatellen muotoon valmistettua tuorepastaa, tosi ohuesta levystä
  • muutama viipale prosciuttoa
  • nokare voita
  • 1 kananmuna
  • 1 dl pastankeittovettä
  • pikkuisen sitruunamehua
  • pippuria
  • parmesaania
  • toinen nokare voita
Sulatin pienen nokareen voita pannulla ja silppusin prosciutton pannulle, paistelin sitä hetkinen. Keitin tuorepastan kypsäksi. Ohuesta levystä tehty nauhapasta kypsyi kahdessa ja puolessa minuutissa. Nostelin kypsän pastan pannulle kinkkusilpun päälle. Sekoitin kananmunan kuumaan pastankeittoveteen ja kaadoin seoksen pastan päälle. Kauhoin pastaa sekoittaen kananmunan joukkoon mukaan. Lopuksi vielä hieman pippuria, parmesaaniraastetta, sitruunamehua ja toinen nokare voita. Kyllä tämä etäisesti carbonaraa muistutti.



Giro d'Italian tilanne on minulle epäselvä, sillä ajo on edelleen menossa, mutta Giron sivut eivät aukene hotellin hieman nihkeällä netillä, eikä telkkarista näy Eurosportia. Mutta varmaan siellä Tomppa on ykkösenä ja Nairo toisena.

Onpa päällä Portugalissa lämmintä! 35 astetta helposti keskipäivällä ja se on kyllä minulle vähän liikaa. Onneksi hotellissa on ilmastointi ja autossa myös. Aamuisin voi käydä nähtävyyksillä ja Antti jaksaa kuljeskella kaduilla iltapäivälläkin, olipa lämpöä vaikka miten paljon. Minä otan sen aikaa päiväunia ja huilaan. Jonkunhan sekin on tehtävä. Illempana sitten saatan minäkin lähteä ruokaa etsimään. Huomenna siirrymme Atlantin rannikolle, josko siellä olisi hivenen viileämpää. Ainakin on tiedossa kiva hotelli, sama kuin viime keväänä caminon jälkeen.


keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Bellini


Italialaiseksi drinkkivinkiksi ehdotan Belliniä. Minä en saanut hankittua valkolihaisia persikoita, mutta tavallisia keltaisia oli saatavilla. Kuohuvana käytimme tämän vuoden Giro d'Italian roiskutusviininä olevaa  Astoriaa. 

Bellini

  • persikkasosetta
  • proseccoa
  • mansikka
Kaada persikkasosetta kuohuviinilasin pohjalle ja päälle kylmää kuohuviiniä, sekoita tikulla maltillisesti. Aseta viilletty mansikka lasin reunaan. Nauti välittömästi. Tai älä, mutta ihan hyvä drinkki.



Giro d'Italian 17. etappi on vielä menossa. Hotellihuoneen telkkarissa on erikoinen säätö, digitaalilähetys on rakeinen kuin entisaikaiset "kiinalaisten hiihtokisat". Olipa se muuten rasistisesti sanottu, anteeksi. Selostus on edelleen portugaliksi, jota en ole yön aikana salaperäisesti oppinut unissani. Vakoilin eilisen tilanteen Giron sivuilta ja sen mukaan eilen voitti Nibali ja kokonaiskilpailua johti Tom Dumoulin. Nairo on toisena puoli minuuttia perässä. Nyt ajajilla on vielä 37 km maaliin.

Kunhan ulkolämpötila menee alle 30 asteen täällä Tomarin kaupungissa, minäkin uskaltaudun ulos. Tämän kaupungin kautta kulkee caminoreitti ja näinkin jo peregrinoja. Tulin kyllä siihen tulokseen, etten minä voisi kävellä näin kuumalla säällä, en jaksaisi enkä tahtoisi. Joten minulle sopii aikainen kevät tai myöhäinen syksy, satakoon sitten mieluummin. Mutta 35 asteen helteessä minä en caminoi. 


tiistai 23. toukokuuta 2017

Mozzarella potenssiin kymmenen


Tämän vuoden Italia-haasteen aikana mozzarellaa  on kulutettu tässä taloudessa enemmän kuin viikossa on päiviä, mutta uskon vakaasti, ettei mozzarellaa voi syödä liikaa, eikä siihen voi kyllästyä. Jos kuitenkin tuntuisi siltä, että jonkunlainen kyllästymisen tunne lähestyisi, niin tässä tulee ohje, jolla mozzarella kohotetaan ylempiin kerroksiin ja taas maistuu! Puolahan on toinen kotikieleni (not), joten ohjeen toteuttaminen etänä ei tuottanut vaikeuksia.

Marinoitu mozzarella 2-4 syöjälle

  • 2 palloa mozzarellaa, mitä parempaa sen hyvempää
  • 2 rkl viinirypäleensiemenöljyä (joo, ihan tosissaan)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • tuoretta basilikaa
  • hieman valkosipulia
  • 1 tl fenkolinisiemeniä
  • sitruunan kuorta
  • jotain muuta, mistä en tiedä
Hommahan hoitui niin, että pyysin Antti marinoimaan mozzarellaa ollessani itse töissä. Hän vastusteli senkin verran, että kysyi "miten?".  Laitoin kuvan ohjeesta googlenglanniksi käännettynä ja vinkkasin ohjeen viinirypäleensiemenöljyä löytyvän pantryn yläkaapista. Tosiaankin, sellaista olen jostain ostanut, enkä koskaan keksinyt sille mitään käyttöä. Onneksi sitä ei ole kauhean suurta pulloa. 

Kun pääsin töistä löytyi jääkaapista rasia, jossa oli kauniisti marinoitua mozzarellaa. Olipa vielä vakuumiastiassa, joten mozzarellalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin upota yksityiseen makumaailmaansa.

Sommittelin revityt mozzarellapalat vadille, halkaisin muutamia erivärisiä kirsikkatomaatteja seuraksi ja leikkasin pari sämpylää viipaleiksi. Siitä saimme mukavan iltapalan äitienpäivän iltaan. Ensimmäisessä suupalassa maistui fenkoli voimakkaimmin, mutta sitten pääsivät esille muutkin yrtit, sitruuna ja öljyt. Kuvittelin jopa maistavani rypäleensiemenöljynkin! Rapean leivän kanssa mitä parhain herkku. Kävisi hyvin antipastovadille, italialaiselle tunkutarjottimelle, noutopöytään tai retkievääksi purkkiin pakattuna. Suosittelen.

Vaikka tämä herkku syötiin jo yli viikko sitten, jemmasin ohjeen tähän reissumme aikaiseen postaukseen, jolloin omassa keittiössämme ei kokata italialaista ruokaa. 




Tämä loppuosuus on kirjoitettu Évorassa, eteläisessä Portugalissa. Vietän siestaa, sillä ulkona on 33 astetta lämmintä, mikä on noin 20 astetta minun mukavuusalueeni yläpuolella. Antti on lämmittelemässä kameransa kanssa pitkin Unescon maailmanperintölistalle kuuluvan kaupungin katuja  ja minä nautin ilmastoinnista ja Babybel-juustopalleroista. Tämä menee niin oikein kuin voi. Giro d'Italian lähetys näkyy hotellin minimaalisesta televisiosta, portugaliksi selostettuna tietysti. Huomaan, ettei portugalintaitoni ole aivan niin korkealla tasolla kuin kuvitelin. Osaanhan sanan kiitos ja viinitarha, mutta sillä ei kovin pitkälle pötkitä. Viimeisellä viikolla Italiassa näytään ajettavan vuoristossa, lunta kuin Saariselällä, mutta pääsee sieltä ylhäältä näköjään melkoista haipakkaa alaskin. En ole aivan viivalla siitä, kuka johtaa ja miten Nairolla menee, mutta ei se niin vaarallista. 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Juurihoitoa


Huldalla on edessään elämänsä ensimmäinen juurihoito. Reissumme ajaksi vien vehnäjuuripurkin hoitoon luimupupulaan, jossa juurileivonta on monivuotinen tapa. En saanut täyttä lupausta siitä, että Hulda pysyisi hengissä, enhän sellaista voi antaa itsekään, sillä juuri on juuri  niin elävä kuin se itse tahtoo olla. Jos sille kävisi reissumme aikana köpelösti, tekisin itse uuden alun Satu Koiviston neuvoin. 

Jaoin Huldan kahteen osaan ennen matkaa. Puolet annoin äidilleni, toinen puoli lähtee sijaiskotiin. Kotiinpaluun jälkeen käyn tietysti hakemassa Huldankin kotiin, toivottavasti silläkin on hauska loma. Hoitopaikan oma juuri, Reima pitänee Huldalle seuraa, tiedä vaikka pääsisivät samaan taikinaankin!

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, sillä mikä muukaan se on kuin seikkailu, kun Hulda lähtee yksin reissuun?

lauantai 20. toukokuuta 2017

Caprilainen lohi


Tämän vuoden Italia-haasteen ykkösraaka-aine on ollut ehdottomasti mozzarella. Sitä on pyörinyt palloina yhteen jos toiseenkin ruokaan ja viipaleita on sommiteltu joka väliin. Niin tälläkin kertaa. Minulla oli palanen lohta, joka oli käytettävä pois, vaikkei päivällisellä ollut muita kuin minä, eikä minullakaan ollut oikein nälkä. Tämä on siis tyylipuhdas blogin tähden valmistettu ruoka, mutta kylläpä siinä jo tehdessä alkoi ainakin mieliteko hiipiä ja valmis lohi kyllä löysi tiensä blogaanin vatsaan ilman mitään vaikeuksia. 


Salmon Caprese ja muutama muu viritelmä

  • 4 annospalaa lohta (noin 150 g kukin)
  • kirsikkatomaatteja
  • mozzarellapalloja
  • kevätsipulia
  • kapriksia
  • sitruunaa viipaleina ja mehuna
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia
  • oliiviöljyä
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja öljysin uunivuoan pohja. Leikkasin lohen annospaloiksi ja varmistin, ettei paloissa ole ruotoja. Taputtelin kalapalojen pintaa öljyisin käsin, niin mausteet ja päälliset tarttuivat siihen paremmin. Ripotin paloille suolaa ja pippuria. Päällystin palat mieluisalla tavalla. Minulla oli yhdellä ohuita sitruunaviipaleita, toisella kevätsipulia ja kapriksia ja yhdelle sommittelin kirsikkatomaattien ja pienten mozzellapallojen puolikkaita. Kaikkien päälle puristin hieman sitruunamehua ja paistoin kalaa noin 15 minuuttia. 



Tänään meillä on pyöräilypainotteinen päivä, kun Retrokilpurit ajetaan Jyväskylän maisemissa. Minä olen Opiskelijan kanssa vastuussa matkanaposteluista ja järjestämme pariin paikkaan virvoketta ajajille. Iltasella saatan ehtiä ottaa selkoa, miten toisessa pyöräilytapahtumassa, Giro d'Italiassa menee, mutta aivan varmaa se ei ole.






perjantai 19. toukokuuta 2017

Espressozabaione


Zabaione, zabaglione on helppo jälkiruoka, jota pitkään pidin keittiöpeikkona, aivan turhaan. Kokeilin espressoista zabaionea eräänä toukokuun päivänä, kun olin vielä CampaKeittiössä. Käytin yhden vapaapäivän urakoimalla postauksia reissun ajaksi, enkä voi sanoa, että olisimme syöneet kovin huonosti tuolloin.

Tätä jälkiruokaa tuli aivan mahdottomasti, kuvittelin tekeväni sitä kahdelle, mutta siitä olisi riittänyt ainakin neljälle, mahdollisesti kuudelle. Zabaione ei kestä kauaa, se liemittyy, joten se on syötävä samantien. 

Espressozabione neljälle

  • 2 keltuaista
  • 4 rkl sokeria
  • 1 dl proseccoa
  • 0,5 dl espressoa
  • muutama vadelma
  • muutama suklaarae
  • kaakaota
Mallaa ensiksi sopiva bain marie-setti, eli  kattila ja sen päälle sopiva kulho tai toinen kattila. Alemmassa kiehutetaan vettä maltillisesti, ylemmässä vatkataan zabaionea. Varaa riittävän suuri ylempi kulho, sillä massa paisuu kypsyessään ja minulle meinasi käydä ohraisesti ja massa paisua yli kulhosta. 

Kiehauta vesi kattilassa ja jätä kannen alla olemaan valmis toimintaan. Erottele keltuaiset ja laita ne kattilan päälle tulevaan kulhoon (muttei vielä kattilan päälle) yhdessä sokerin kanssa. Vatkaa keltuaisia ja sokeria sen aikaa, että niistä muodostuu keltainen kuohkea vaahto. Nosta kulho kattilan päälle, laita sen verran kuumuutta levylle, että vesi kiehuu oikein maltillisesti. Kaada kulhoon kuohuviini ja espresso koko ajan vatkaten ja jatka vatkaamista noin 10-15 minuuttia, jolloin kastikkeen volyymi moninkertaistuu, ainakin kolmekertaiseksi. Kun zabaionen pintaan jää vatkaimista kierteitä ja kastike on ilmavaa, se on valmista. Lusikoi sitä nopeasti annoskuppeihin, minä laitoin pohjalle muutamia vadelmia ja suklaarakeita sattumiksi. Päälle vielä ripautin hieman kaakaota. 



Giro d'Italiaan emme ehdi nyt paneutua juurikaan muitten hommien tähden, mutta huomenna ehkä tai viimeistään sunnuntaina!




torstai 18. toukokuuta 2017

Aamiaisruudut


Ilokseni huomasin puff pastry-rullia Lidlissä ja ostin niitä heti varastoon muutamia. Välillä sellaisille on käyttöä. En tiedä ovatko ne tulleet vakiovalikoimaan, vai onko vain hetken aikaa saatavilla. Tein taikinasta ja lopuista Italiaan viittaavista raaka-aineista pieniä aamiaisruutuja.



Makeat ja suolaiset aamiaisruudut

  • 1 rulla puff pastrya 
  • 2 rkl ricottaa
  • 1 rkl tomaattipestoa
  • puolikas tomaatti oikein ohuina viipaleina
  • 2 viipaletta savuporoa
  • 6 viiriäisen munaa
  • 3 pientä mozzarellapalloa
  • pippuria
  • puolikas päärynä ohuina viipaleina
  • 2 rkl mascarponea
  • 1 tl sokeria + vähän koristeluun
  • ripaus kanelia
Kuumensin uunin 200 asteeseen. Levitin taikinan auki rullalta leivinpaperin päälle. Tein sille 3 x4 pyöreää painaumaa terävällä stanssilla, mutten erityisesti koittanut painaa sitä kokonaan taikinan läpi. Tein pyörylöiden ympärille pizzaleikkurilla kevyen ruudukon. 


Puoleen neliöistä (joiden keskellä oli ympyrät) levitin ricottan ja peston sekoitusta. Siihen päälle tälläsin oikein ohuet viipaleet tomaattia, joita olin pitänyt hetken talouspaperiarkin päällä, jotta niistä lähti kosteutta. Tomaatin päälle asetin pienen palan savuporoa, mozzarellapalaset ja viiriäisenmunan keltuaisen. Sepä olikin sottaista hommaa, erotella keltuaiset. En onnistunut ihan joka kerta, mutta rikon munat kuppiin, josta sitten käytin seosta taikinapalojen reunojen voiteluun. Ripautin ruutujen päälle hieman pippuria.



Makeitten versioiden pinnan sivelin sokerilla makeutetulla mascarponella ja sen päälle asetin muutaman ohuen viipaleen päärynää. Pinnalle sokeria ja kanelia ja reunat sitten viiriäisen munalla voideltuna. 

Paistoin ruutuja noin 15 minuuttia, kunnes olivat kypsiä. Leikkasin ruudut irti toisistaan kuumina. Olivat kiva aamupala. Loput napsimme päivän kuluessa ohikulkiessamme. Aion käyttää yhden pakastamistani taikinoista myöhemmin Beef Wellingtonin tekemiseen, en ole tehnyt sitä kuin kerran, eikä silloin käyttämäni taikina ollut parasta mahdollista. 



Giro d'Italian 12. etappi on pienellä nousulla höystetty tasamaan etappi, koko kilpailun pisin. Mittaa sillä on älyttömät 229 km. Tiedossa on mitä todennäköisimmin massakiri, mutta sitten sen näkee alkuillasta, mikäli pääsee telkkarin ääreen. Minä pääsen vasta töiden jälkeen. Tällä tietoa Eurosport näyttää etapilta pitkän lähetyksen, jo kello 14.15 alkaen. Sitä ennen voi seurailla jo, miten Kaliforniassa sujuu, kun AMGEN Tour of California jatkuu jo useatta päivää. Siellä näyttäisi olevan melkoiset kirimiesten onnenpäivät, suuri joukko nimekkäitä rynnijöitä on koolla.