sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pannu minulle, toinen sinulle



Olin jokunen aika sitten Helsingissä Swiss Diamond -illallisella ja tapahtumaan liittyi lupaus saada itselleni kokeiltavaksi valintani mukainen paistinpannu Mastermarkilta. Valitsin pienehkön pannun, sillä nykyinen Silit-pannuni on suuri ja painava. Valitsemani pannu on 24 senttinen HD Pro. Tällä erää teen pienempiä määriä ruokaa, eikä pannun tarvitse olla malliston suurin. Loppuviikosta luvattu pannu jo saapuikin ja pääsin kokeilemaan sitä perjantain illalliselle, joka olikin koko viikon ensimmäinen ruoanlaittoon pyhitetty hetkeni. On tämä elämä mennyt kummalliseksi, ei muka ehdi lainkaan laittaa ruokaa, eikä syödäkään mitään kunnolla valmistettua. 

Meidän piti olla Kammenpyörittäjän kanssa kahdestaan tuona perjantai-iltana, joten varasin meille pakastimen aarteista poron sisäfileen, joka oli juuri passeli kahdelle hengelle. Liha oli yön ja työpäivän yli jääkaapissa sulamassa ja heti töistä ja kaupasta tultuamme otimme lihan lämpenemään pöydälle. Olimme varanneet ensin alkupalaksi sinisimpukoita, niitäkin juuri sitä silmälläpitäen, ettei paikalla olisi simpukoista pitämättömiä. 

Sinisimpukat valkoviinissä

  • 1 kg:n pussi sinisimpukoita (taas niitä oli liikaa, muttei marketista voinut ostaa pienempää määrää)
  • 2 kevätsipulia
  • 1 rkl voita 
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
Siistin simpukoista parrat pois, erottelin tässä vaiheessa rikkinäiset ja raollaan olleet simpukat pois. Pienellä kopautuksella voi kokeilla, kiinninapsatava avonainen simpukka on vielä elossa, muuten nakkaa kompostiin. Pidin simpukat kylmässä vedessä odottamassa höyryttämistä.

Silppusin sipulin ja leikkasin valkosipulin kynnet ohuiksi viipaleiksi. Kuumensin voin laakeassa kasarissa ja kuullotin sipulia ja valkosipulia voissa muutamia minuutteja. Kumosin valutetut simpukat kasariin ja kaadoin päälle valkoviinin. Sekoittelin ja laitoin kannen kasarin päälle. Annoin simpukoiden kypsyä muutamia minuutteja, sekoittelin vähän ja kun kuoret olivat avautuneet sen verran, että simpukka näkyi hyvin ja oli napattavissa kuorestaan, olivat ne valmiita. 

Söimme simpukat tuoreen leivän kanssa. Tälläkin kertaa söimme simpukoista noin kolme neljäsosaa, minulle kylläisyys niiden suhteen tulee vastaan todella nopeasti riippumatta siitä, kuinka hyvin ne onnistuvat.




Poroa kahdelle ja pannukastike

  • 1 poron sisäfilee (paino noin 200 g)
  • 1 rkl voita
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl konjakkia
  • 1 dl kermaa
  • tuoretta timjamia
Kuumensin uutta pannuani Pekka Perävän neuvoin induktiolieden viitosteholla (riippuu tietysti lieden merkistä ja tehosta) muutaman minuutin. Annoin voin sulaa pannulla ja kun sen kuohu oli juuri asettumassa, nostin fileen pannulle. Rouhin sen päälle hieman pippuria ja ripottelin suolaa. Paistoin sitä joka puolelta minuutin verran, kaikkiaan nelisen minuuttia, niin että liha kypsyi vain aivan pinnastaan. Nostin fileen folioarkille ja jätin asettumaan siksi aikaa, että valmistelin aterian muut osat loppuun. EDIT: käärin tietysti arkin nyytiksi, jonne liha jäi asettumaan.

Kastikkeen pohjana käytin paistinpannulla olevaa voita, pippuria ja suolaa. Kaadoin pannulle kermaa ja konjakkia, sekoittelin kastikepohjaa. Annoin sen kiehua kasaan muutaman minuutin ja jätin pohjan pannulle odottamaan loppusilausta. Kun muut osat ateriaa olivat valmiit, puhkaisin poroa jälkikypsyttäneen foliopaketin ja valutin sieltä pienen liemitilkan pannulle, sekoitin ja kuumensin kastikkeen uudelleen ja lisäsin lopuksi timjamin. Kun muut aterian komponentit olivat valmiita, otin fileen foliosta ja leikkasin sen viipaleiksi, lihan oli juuri sopivan kypsää sisältä, punertavaa muttei liiaksi. 

Pekoniset perunakakkuset

  • 8 keskikokoista siikliperunaa
  • 1 kananmuna
  • 50 g pekonia
  • 2 rkl voita (unohdin)
  • 0,5 dl maitoa
  • tuoretta timjamia
  • suolaa ja pippuria
  • korppujauhoja
  • oliiviöljyä
Vinkit tähän perunalisäkkeeseen otin Eatwell101-blogista. Kuorin perunat ja höyrytin ne kypsiksi. Paistoin pekonin rapeaksi ja leikkasin sen aivan pieneksi silpuksi. Jätin pekonimurut talouspaperin päälle valumaan. Pusersin kypsät perunat perunapusertimen läpi hienoksi perunalumeksi. Sekoitin siihen tilkan maitoa, kananmunan, pekonisilpun ja mausteet. Voin unohdin, muttei se kyllä haitannut. Kuumensin uunin 220 asteeseen ja laitoin uunipellille arkin leivinpaperia. Asetin 5 senttisen stanssin paperin päälle ja ripotin stanssin sisälle korppujauhoja. Lusikoin stanssin melkein täyteen perunamassaa ja tasoitin pinnan lusikalla. Nostin stanssin varovasti pois ja tein samanlaisia perunakakkusia vieriviereen niin monta kuin massasta tuli, tästä määrästä tuli 8 pientä perunakakkua. Jos pääruoka olisi ollut jotain isompaa, kuin poronfile, olisin voinut tehdä suurempia perunakakkusia, mutta hoikan fileen seurana 8 senttiset tai suuremmat kakut olisivat olleet liian suuria. Sirottelin vielä kakkusten päälle lisää korppujauhoa ja paistoin kakkuja noin 15 minuuttia, taisi siinä mennä parikymmentäkin, kauemmin kuin alkuperäisohjeessa. Suihkautin kakkusten päälle hieman oliiviöljyä suihkupullosta paistamisen lopussa kauniimman värin saavuttamiseksi. 

Kasvikset tein samaan tapaan, kuin Pekka Terävä Swiss Diamond -illallisella. Tai ainakin käytin samoja raaka-aineita, en ehtinyt nähdä, miten keittiömestari ne valmisti. Kuorin ruusukaalien vihreimpiä lehtiä ja otin kuorimaveitsellä ohuita suikaleita porkkanasta. Käytin kummatkin pannulla voissa aivan lyhyesti, noin minuutin verran. Kumpaankin jäi kaunis väri ja purutuntumaa, mutteivat ne kypsyneet liikaa. 


Ensikokeiluni Swiss Diamond -pannulla oli positiivinen, pannu toimi niin kuin hyvälaatuisen, upouuden pannun tuleekin toimia. Pekka Terävä sanoi illallisella, ettei hän koskaan pese käyttämiään pannuja tiskikoneessa ja varoitti laittamasta kuumalle pannulle kylmää vettä. Ajan kanssa se vaurioittaa pannun pintaa, mikä onkin aivan loogista, kun ajattelee suuria lämpötilaeroja. Jätin siis pannun aterian ajaksi liedelle jäähtymään ja pesin sen vasta myöhemmin. Verkkosivun tietojen mukaan pannun metallinen kahva (ja pinnoitekin) sallii pannun laittamisen uuniin aina 260 asteen lämpöön saakka. Tämä onkin toisinaan kätevää, jos ruoan haluaa viimeistellä uunissa, aikaisempien pannujeni kahvat eivät ole tätä kestäneet.

Minulla on nyt mahdollisuus järjestää arvonta, jonka voittaja saa Mastermarkilta samanlaisen pannun kuin tämä minun saamani. Mikäli haluat osallistua arvontaan, laita tämän postauksen kommenttilaatikkoon viesti, josta sinut on helppo tunnistaa, mikäli emme ole muuten tuttuja, mieluiten sähköpostiosoite. Aikaa osallistumiselle on huomiseen maanantai-iltaan klo 18 asti, jonka jälkeen ilmoitan kuinka monetta jätettyä kommenttia onnisti. Otan yhteyttä voittajaan ja saatuani osoitetiedon, toimitan sen Mastermarkille. Sieltä pannu toimitetaan voittajalle pikimmiten. Lisään arvontatuloksen myös tähän postaukseen suoraan tämän kappaleen perään.

Mikäli tämä postaus muuten kirvoittaa jonkunlaisia kommentteja, en vastaa niihin ennen kuin arvonta-aika on päättynyt, näin on helpoin pitää lukua siitä, kuinka monta osallistujaa arvontaan tulee, toivottavasti monta, sillä pannu vaikuttaa oikein toimivalta ja sen lisäksi se on kaunis. Saamani hyöty ilmaisen illallisen lisäksi on 144,90 euroa, sillä siihen hintaan pannua näytetään myytävän. 



PS. Juuri kun olimme pistäneet suuhumme viimeiset palat loistavaa poronlihaa, tuli Uunituore Aikuinen kotiin jäätyäänkin pois sovitusta iltamenosta. Onneksi hän oli syönyt kaupungilla, muutoin olisi kyllä vanhemmille tullut huono omatunto salaherkuttelusta.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Näin on marjat!


Perjantai on työpaikalla usein alkuviikkoa rauhallisempi, porukka jo virittäytyy viikonlopputunnelmiin ja monen työvuoro loppuu jo mukavan aikaisin. Tällaisten päivien taukohetken käytän mielelläni johonkin keittiöhommaan, leipomiseen useimmiten. Nyt jääkaapista löytyi hieman puolukkasosetta ja kananmunia, olipa vähän voitakin, joten marjapiirakka olisi paikallaan. Käytin soveltaen sauvajyväsestä ottamaani omenapiirakan taikinaohjetta ja omenien sijaan käytin täytteenä marjoja, pakastimesta löytyi myös mustikoita ja vadelmia.

Marjapiirakka työkavereille

  • 100 g voita
  • 1,5 dl maitoa
  • 3 kananmunaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljaa
  • 1 dl puolukoita
  • 1 dl mustikoita
  • 1 dl vadelmia
  • ripaus sokeria piirakan pinnalle
Kuumenna uuni 220 asteeseen. Sulata voi kattilassa ja lämmitä maito sulan voin kanssa. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi ja lisää mukaan vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilja. Viimeiseksi sekoita taikinaan sula voi ja lämmin maito. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipannuun ja sirottele marjat ja hieman sokeria pinnalle. Paista noin 30 minuutia. Kokeile tikulla tai raa'alla spagetilla piirakan kypsyyttä. Kun taikinaa ei tartu enää tikkuun, piirakka on kypsä.

torstai 20. marraskuuta 2014

Beaujolais Nouveauta jälleen kerran

Marraskuun kolmas torstai on se päivä, jona mekin olemme jo aamusta heti Alkon ovenkahvassa kiinni. Ikävä kyllä tänään ei voi maistella lasillista enempää, mutta päivä se on huomennakin, kun viikon työt on taputeltu ja vapaa viikonloppu alkaa.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Campasimpukka yksityisillallisella

pöytäkoristeet ennen Pekan pannulle joutumista

En olisi muutama vuosi sitten uskonut, millaisiin tilaisuuksiin blogaanina tulen menneeksi. En oikein nytkään meinaa uskoa, että minä, sivullinen omasta tahdostani, löysin itseni marraskuisena perjantaina Rikhardinkadun sisäpihalta etsimästä Emon ja Olon yksityisravintolaa, jossa tarjottaisiin Swiss Diamond-illallinen Pekka Terävän valmistamana. Olin paikanpäälle kävellessäni vilkuillut ympärilleni toiveikkaana, että näkisin jonkun tutun blogaanin, tai edes jonkun vieraan blogaanin saapuvan samaan kutsuvierastilaisuuteen.

Paikalla olivat kutsun esittäneet Mastermarkin edustajat Anu Niva ja Harriet Johans, sekä myynnin ja ostamisen asiantuntijoita kaupan alalta. Ja Pekka Terävä. Ja minä. Kaksi muuta kutsun vastaanottanutta blogaania oli joutunut perumaan saapumisensa, joten olin sitten ainoana lajiamme edustamassa. Nielaisin nopeasti ujouteni samalla kulauksella alkukuohuvan kanssa.

Tilaisuuden aloitti Jaana Painilainen, nainen joka tietää timanteista kaiken tietämisen arvoisen. Hänen Diamondo-niminen yrityksensä ostaa ja myy näitä säihkyviä jalokiviä. Jaana piti pienen esityksen timanttien synnystä ja niiden käytöstä erilaisiin tarkoituksiin, lähinnä tietysti koruissa. Minä hieman nolona kiskoin hihaa aitomuovisen aktiivisuusrannekkeeni päälle, minulla ei ole yhtäkään timanttia missään muodossa. Jos joskus hankkisin timantin, saattaisin kyllä kääntyä Jaanan puoleen.

Timanttitietoiskun aikana saatoimme nähdä, kuinka illan ateriasta vastannut Pekka Terävä valmisteli meille syötävää rauhallisuuden perikuvana. Kolmen tunnin illallisen aikana keskustelu aaltoili niin monen aiheen parissa, ettei pitkästymisen vaaraa todellakaan ollut. Minusta oli myös todella mielenkiintoista nähdä keittiömestarin työskentelyä, se oli kuin hyvin harjoiteltua tanssia, jossa ei ylimääräisiä sivuaskelia nähty. 

miniblini ja kotimainen kaviaari
seitä vähän kotikeittiötä fiinimmin
kurpitsakeittoa
yhdellä kanalla taituri ruokki seitsemän naista
possunkylki suppilovahveroiden ja pöytäkoristeiden alla piilossa
taivaallinen jälkiruoka, jollaisia Harriet olisi kuulema voinut syödä vaikka viisi annosta
Aterian ja viinit tarjoili meille nuori Justus yhdessä keittiömestarin kanssa ja heiltä näytti myös jälkien siivoaminen sujuvan kuin ajatus. Samaan aikaan kun pyyhimme suitamme jälkiruoan kadottua kupeistamme, kiilsi keittiö ja viimeisetkin lasit päätyivät puhtaina takaisin hyllyille. Ollapa itsellä edes kymmenys tuosta tehokkuudesta. 

Kutsuvieraana en osaa sanoa paljonko tuollainen ateria viineineen maksaisi, tällä kertaa ei siis tarvinut kukkarolle mennä. Sen lisäksi, että Mastermark tarjosi upean illallisen ja hauskan päivälliskeskustelun, tulen myöhemmin saamaan Swiss Diamond-paistinpannun kokeiltavaksi ja toisen arvottavaksi lukijoiden kesken. Tilaisuus ei ollut paistinpannujen markkinointitilaisuus, eikä minulta pyydetty muuta kuin illasta kertovaa postausta ja myöhemmin käyttökokemuksia pannusta.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Varaslähtö isänpäivään


Minun kuuden yövuoron työviikkoni päättyi tänään aamulla ja samoilla silmillä tässä sätkytellään. Voin kuvitella, että 3-4 tunnin kuluttua minua ei pidä hereillä villit hevosetkaan (mikä olisi kyllä kiinnostava ajatus). Olemme kotona vajaamiehityksellä, Alikersantti on viikonlopun kiinni, mutta Uunituore Aikuinen (jolle minun täytyy alkaa miettiä uutta bloginimeä) on kotosalla ja söimme kolmestaan päivällistä. Päätimme Uunituoreen kanssa jo puolivälissä viikkoa, että meidän mielestämme Kammenpyörittäjä haluaa syödä isänpäiväaterialla sushia, eikä hän pahasti pullikoinut vastaan, kun esitimme suunnitelmamme. Ei myöskään sitä seikkaa vastaan, että söisimme isänpäiväaterian jo tänään, sillä huomenna hän aloittaa oman yövuoroputkensa. Sushia ei voi tunnetusti syödä ilman pientä sakehuikkaa, eikä se sovi yhteen yövuoron kanssa. 

Halusin kokeilla jotain uutta japanilaisruokaa ja päädyin pankoleivitettyihin broilerifileisiin ja makean munakkaan tein uudella ohjeella, josta sain myös pari uutta tekniikkavinkkiä. Pankomurua löysin Citymarketin valikoimista, eikä minun tarvinut mennä aasialaiskauppaan, josta lähdin kerran mukanani garam masala-maustetta pyydettyäni masa harinaa, mitäs olen niin nössö. Muistelen kerran Nannan maininneen, että pankoa saa Seinäjoeltakin kaupasta, joten toiveikkaana katsastin meikämarketin hyllyjäkin ja iloisesti yllätyin. Vinkit paneroituun broileriin otin kivasta Just Putzing Around Kitchen-blogista. En tunne näitä japanilaisten ruokien nimiä, enkä googlailunkaan perusteella oikein tiedä, mitä katsu tarkoittaa, joten otan valistusta vastaan, mikäli se on tarpeen. 

Pankopaneroitu broilerikatsu kolmelle

  • 1 pullea broilerin rintafile pitkittäin halkaistuna ja litteämmäksi paukuteltuna
  • 0,5 dl vehnäjauhoa
  • 1 kananmuna
  • 1 dl pankomurua (jollei sitä löydy, meikäläinen korppujauho käy)
  • suolaa ja pippuria
  • maapähkinäöljyä paistamiseen
Kuumensin laakeassa kasarissa maapähkinäöljyä noin puolen sentin kerroksena. Pyöritin ohuita suolalla ja pippurilla maustettuja broilerviipaleita ensin vehnäjauhoissa, sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa, jotka ovat tavallisia korppujauhoja paljon karkeampia. Paistoin viipaleita maapähkinäöljyssä noin 3-4 minuuttia puoleltaan. Nostin viipaleet talouspaperin päälle hieman odottamaan ja hetken kuluttua leikkasin ne ohuiksi suikaleiksi. Paneroinnista tuli erittäin hyvä ja rapea ja kastoimme suikaleita soijaan. Joku tujakka majoneesikin olisi sopinut tähän.


Makea munakas kolmelle

  • 3 kananmunaa
  • 4 rkl vettä
  • 0,5 tl dashimurua
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl miriniä
  • 1 tl soijakastiketta
  • ripaus suolaa
  • maapähkinäöljyä paistamiseen + puoli arkkia talouspaperia
Vinkit munakkaaseen otin täältä. Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita muut ainekset keskenään niin, että sokeri liukenee. Yhdistä kananmuna ja liemi ja sekoita tasaiseksi. Kasta tikkuaskin kokoiseksi taiteltu talouspaperipala maapähkinäöljyyn molemmilta puolilta. Kuumenna neliskanttista japanilaista munakaspannua, tai muuta pannua (ei se niin nokonuukaa) ja sutikoi pannua öljyisellä paperineliöllä. Kaada viidesosa munakasmassasta pannulle ja anna sen hyytyä, älä pidä pannua liian kuumalla. Puhko mahdolliset kuplat. Kun massa alkaa hyytyä, kääri se rullalle pannun toiselle reunalle ja kaada taas massaa pannulle, nosta rullaa sen verran, että raakaa massaa menee sen allekin. Kääritä valmis rulla pannun toiseen reunaan, kun massa on hyytynyt ja jatka näin niin kauan kuin massaa riittää. Minun pienellä japanilaispannullani sai viisi kerrosta. Pidin lämpöä mahdollisimman miedolla, että munakas pysyisi vaaleana ja mehukkaana. Olen aiemmin paistanut rullan aivan liian kuivaksi ja mauttomaksi. 

Kun koko massa on käytetty ja rulla on valmis, nosta se varovasti sushimatolle. Kääri rulla maton sisälle ja paina kevyesti, että saat maton kuvion painumaan munakkaan pintaan. Pidä munakasrullaa maton sisällä noin viisi minuuttia, että se saa napakan muodon. Kun rulla on jäähtynyt, leikkaa se viipaleiksi. 

Sushina meillä oli yksinkertaisia makirullia, joissa oli levän sisällä riisiä, lohta, pinaattia ja kurkkua. Samoin yritin tehdä nigirejä, joihin leikkasin taas kerran päin honkia lohen. En vaan käsitä, miten kala pitää leikata. Riisin puristin muotilla, sen myönnän auliisti. Kala oli kuitenkin helposti syötävää, vaikkei leikkuusuunta ollutkaan oikea.


torstai 6. marraskuuta 2014

Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa - keittoletut


Keittoa jäi pieni rasiallinen ja jostain syystä keittomieliteko menee yleensä kertasyömisellä. Olisi järkevää laittaa loput pakastimeen tai syödä piakkoin työlounaana, mutta kuka nyt aina jaksaisi olla järkevä? Olen käyttänyt sosekeiton loppuja sämpylätaikinaan ja piirakkapohjaan, mutta nyt halusin kokeilla lettujen paistamista. Olisin raastanut mukaan hieman tuoretta porkkanaa purutuntumaksi, mutta joku martta oli käyttänyt kaikki porkkanat, tai jemmannut ne jonnekin jääkaapissa. Tämmöisiä lettuja sain aikaan:

Keitonloppuletut (16 pientä lettua)

  • 3 dl kasvissosekeittoa
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl maitoa
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • pala fetaa murustettuna
  • 1 omena raastettuna
  • suolaa ja pippuria
  • 50 g sulatettua voita, josta osa paistamiseen
Sekoitin kulhossa keittoon maidon, jauhot, kananmunat ja fetamurut, raastoin mukaan kotimaisen Lobo-omenan kuorineen. Sekoitin taikinaan osan sulatetusta voista, jätin hieman paistamiseen. Paistoin lettupannulla koeletun ja lisäsin vielä hieman suolaa ja pippuria. Jätin taikinan asettumaan viileään. Paistoin letut voissa juuri ennen ruokailua. Letut piti paistaa miedolla lämmöllä, että ne kypsyivät myös sisältä ennen kuin pinta olisi ruskettunut liikaa. Puolukat maistuivat hyvin lettujen kaverina ja kuulema myös nokare yrttistä tuorejuustoa.

Laulun  sanoin: "Sinä poljet ja sinä ohjaat"
Liitän tämän postauksen Campasimpukan välilehdelle Pannukakut, joka löytyy blogin yläreunasta. 

tiistai 4. marraskuuta 2014

Päivällinen tähdenlentoteemalla


Elän nyt melkoista zombieviikkoa, omien yövuorojeni perään haalin vielä työkaverinkin yövuorot, sillä pidän niistä niin kovasti, etukäteen, monta viikkoa etukäteen. Sitten kun zombieviikko koittaa, mietin miksi taas tein tämän. Kun vauhtiin pääsee, yövuorot menevät mukavasti ja päivät minulla on aikaa aivan kuin olisin lomalla. Keräsin kaapeista aineksia, joista päivällisen oli synnyttävä, kauppaan ei mentäisi ennen huomista. 

Käytettäväksi tuomitsin:

  • perunapussin pohjat, noin 10 keskikokoista perunaa, joiden luvattiin etiketin mukaan sopivan kaikkeen ruoanlaittoon
  • 4 nahistumaan päin olevaa porkkanaa
  • 2 mustunutta banaania
  • puolikas purkki mascarponea
  • erinäisiä jauhopussien jämiä, yhteensä kilon verran
Meillä ruoanlaitto on ollut vähän hunningolla viime aikoina, siksi päätin leipoa tänään sekä leipää päivälliselle, että  jälkiruoaksi jotain makeaa. Aloitin tekemällä leipätaikinan nousemaan.

Porkkanapeltileipä

  • 5 dl lämmintä vettä
  • 2 x 7g pussi kuivahiivaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 rkl hunajaa
  • 1 dl rypsiöljyä
  • 2 porkkanaa oikein pieneksi raastettuna
  • erinäisiä jauhoja, vehnää, hiivaleipäjauhoa, joku täysjyväpussin pohjakin, noin 10 dl
Lämmitin veden ja lisäsin sinne suolan, hunajan, noin desin verran jauhoja ja kuivahiivan. Sekoitin ainekset velliksi vispilällä ja peitin kulhon suihkumyssyllä. Annoin vellin ottaa vauhtia sen aikaa, että kuorin ja raastoin porkkanat. Lisäsin raasteen velliin ja sekoitin sen sinne tasaisesti. Aloin lisätä jauhoja pikkuhiljaa ja vaihdoin vispilän tukevaan nuolijaan, jolla sekoittelin. Lopulta jatkoin käsinvaivaamalla kaataen öljyn taikinaan käteni kautta, jolloin taikina ei pahasti tarttunut käteeni. Kun taikina alkoi olla kimmoisaa, mutta vielä melko pehmeää, ripottelin sen pinnalle vielä hieman jauhoja ja peittelin taikinan kohoamaan kulhossaan noin tunniksi.

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja kumosin taikinan jauhotetulle leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Taputtelin taikinan noin kolmen sentin paksuiseksi levyksi, johon tein viiltojälkiä annospaloiksi. Peitin leivän vielä pyyhkeellä kohoamaan vähäksi aikaa, sillä paistoin ennen leipää jälkiruokamuffinit. Kun paistamisen aika oli, käänsin uunin kiertoilmalle ja paistoin leipää noin 20 minuuttia, kunnes se oli kypsä ja kauniin värinen.


Kasvissosekeitto mistä sattuu kolmelle

  • noin 10 keskikokoista perunaa kuorittuna
  • 2 isohkoa porkkanaa kuorittuna ja muutamaan palaan leikattuna
  • noin 10 sentin pätkä purjoa renkaiksi leikattuina, minulla jonkun kokkauskerran jämät pakastettuna
  • suolaa ja pippuria
  • kuivattua chiliä oman maun mukaan 
  • vettä sen verran, että ainekset peittyvät
  • noin 1 dl kookoskermaa
  • fetaa muruina annoksen päälle
Keitin kuoritut perunat ja porkkanat yhdessä purjokiekkojen ja mausteiden kanssa kypsiksi, varoin keittämästä perunoita hajalle. Laitoin aineksia muutamassa erässä tehosekoittimen kannuun yhdessä liemikauhallisen ja kookoskerman kanssa ja annoin koneen tehdä niistä sileää keittoa. Maustelin vielä hieman suolalla ja pippurilla ja lisäsin keitinlientä saadakseni sopivanpaksuisen keiton. Murustelin annoksen päälle hieman fetaa.



Banaani-mascarponemuffinit suklaahipuilla

  • 2 tummunutta banaania
  • 2 dl sokeria
  • 3 kananmunaa
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljaa
  • 1 dl kookoskermaa (keitonteosta jäänyt purkinloppu)
  • 1 dl mascarponea
  • 1 dl rypsiöljyä
  • minikokoisia suklaanappeja kunnon holautus pussista
Kuumensin uunin 180 asteeseen ja asettelin isohkoja muffinipapereita muffinivuoan kolosiin. Kuorin banaanit ja rusensin ne haarukalla paloiksi, ei tarvitse tehdä ihan mössöä. Vatkasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi, johon lisäsin jauhot, vehnäjauhot, leivinjauheen, mascarponen ja kookoskerman, sekä öljyn. Sekoitin taikinan tasaiseksi, mutta vältin ylivatkaamista, ettei taikina sitkisty. Kääntelin nuolijalla mukaan banaanimurskan ja suklaanapit. Annostelin taikinaa isoilla lusikoilla muffinivuokiin, sain 10 isohkoa vuokaa puolilleen tästä taikinamäärästä. Paistoin muffineita uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä kakkutikulla ja kun tikku tuli puhtaana taikinasta, olivat muffinit kypsiä. Niistä tuli ihanan meheviä ja kuohkeita. 


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kerta se on ensimmäinenkin - kanaa riisipedillä

Jotkut arkiruoat ovat jääneet minulta täysin vaille huomiota, en vain ole koskaan tullut tehneeksi niitä. Esimerkiksi kanaa riisipedillä on aivan uusi tuttavuus minun keittiössäni. Vilkuilin riisipetiohjeita sieltä täältä lähinnä nesteen määrän suhteen, muuten ajattelin noudattaa omia polkujani, miten tästä saadaan herkkua helposti. Kuivakaapista silmiini osui vähälle käytölle jääneitä linssipusseja, joten päätin ottaa niitäkin mukaan.

Kanaa Broileria riisi-linssipedillä

  • 4 broilerin rintafilettä nahattomana ja luuttomana 
  • 2 dl riisiä
  • 1 dl punaisia linssejä
  • 1 dl vihreitä linssejä
  • pieniä tomaatteja (viimeiset sisäkypsyttämöstä)
  • 4 pientä sipulia lohkoina
  • 1 porkkana kuorittuna ja suikaleiksi leikattuna
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 5 dl ankkalientä + vähän vettä
  • sahramihippuja pieni keko
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • oliiviöljyä
  • yrttisekoitusta (mitä nyt sattui löytymään)
Tee oliiviöljytilkasta, sitruunamehusta ja mausteista marinadi ja sekoita se paloiksi leikattuihin broileripaloihin. Anna marinoitua noin puoli tuntia, tai jääkaapissa pitempäänkin. Levitä kuiva riisi ja linssit uunivuoan pohjalle ja asettele mukaan tomaatit, porkkanat, sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuumenna liemi ja uuta sahramihiput liemeen. Päällimmäksi nostele marinoidut broileripalat ja kaada liemi vuokaan tai uunikasariin. Paista uunissa 180 asteessa, kunnes liha on kypsää ja liemi imeytynyt riisiin ja linsseihin. Tarkista niiden kypsyys maistamalla ja lisää nestettä, jos se meinaa loppua ennen kuin kaikki on kypsää. Minun vuokani oli 180 asteessa noin tunnin. Lisäsin vettä noin desin verran paistamisen lopulla, koska riisit ja linssit olivat vielä vähän raakoja ja neste vähissä. Peitin kasarin kannella paistamisen puolivälissä.