sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Poro-lehtikaalikeitto


Eilen emme jaksaneet syödä ihan kaikkea poronkäristystä, jonka tein niin tvistivapaasti kuin osasin. Perunamuusi, eli pohjoiseen tapaan pottuvoi, syötiin loppuun. Niinpä tälle päivälle piti keksiä jotain jatkojalostusta käristyksenlopulle. TOP100:seen laittamani hakusana tuotti monta tulosta, monet olivat keitelleet Lapin ukon keittoa, jollaisesta minä en ollut koskaan kuullutkaan, vaikka tiedän napapiiriltä kotoisin olevana sentään jotain pohjoisen sapuskoista. Keittoon tuli kuitenkin kermaa ja monen ohjeen mukaan sulatejuustoa, jota meillä ei ikinä kuuna päivänä ole, tule eikä tilata, joten minun täytyi kehitellä:

Lapista pois muuttaneen eukon keitto

  • 0,5 l rasiallinen eilistä poronkäristystä  + 2 dl rasia erikseen talletettua käristyslientä
  • 6 perunaa
  • 4 porkkanaa
  • kourallinen punaisia linssejä (alkaa purkin pohja viimein häämöttää)
  • 2 isoa "oksaa" lehtikaalia
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
  • vettä
Kuorin perunat ja porkkanat ja siivutin ne ohuiksi viipaleiksi mandoliinilla (ei vammoja, rasti seinään!). Irrotin lehtikaalit palasina ruodistaan. Kippasin porkkanat, perunat ja linssit kattilaan ja laskin niiden päälle vettä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyivät. Annoin niiden kiehua muutamia minuutteja, jonka jälkeen lisäsin kattilaan käristyksen, liemen ja lehtikaalisilpun. Keitto kiehui noin 10 minuuttia ja perunat ja porkkanat olivat siinä ajassa kypsiä. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla, annoksen päälle ripottelin persiljasilppua. Tästä tuli ihan kelpo keitto jatkojalostushengessä ja pidin erityisesti lehtikaalista tässä sopassa. Se näyttikin kivalta, vaikka kuvassa se on melkoisen tummanvihreää. Linssit olivat Opiskelijan mielestä piilolinssejä, sillä hän vaivoin huomasi yhden, joka oli tarttunut kiinni porkkanapalaseen. 

perjantai 23. tammikuuta 2015

Lampaankyljyksiä ja lehtikaalia


Koko viikon olemme menneet tähdenlentojen ja leipäpalasten voimin, perheenjäsenet ovat tavanneet vain jyrkimmissä mutkissa. Nyt viikonloppu on alkanut ja olemme rauhoittuneet tontille. Huomisen päivällissuunnitelmiin kuuluu kaikkien suosikkia, poronkäristystä ja perunamuusia. Sitä ennen vielä käytimme tämän päivän ateriaan pakastimen ja vihanneslaatikon aarteita teemalla "tulipa syötyä". Olimme luultavasti Suomen viimeiset lehtikaalista innostuneet, kun saimme sitä niin Passiossa kuin Ribessäkin. Heti kun kauppareissulla huomasin lehtikaalia myynnissä, ostin pussin. Tänään tein siitä lisäkkeen lampaankyljyksille. Ohjeen otin parista tutusta blogista, joiden vinkkejä yhdistelin, mutten enää löytänyt kumpaankaan lähteeseen.

Lehtikaalilisäke

  • 4 isoa lehtikaalivartta
  • 1 omena
  • kourallinen pinjansiemeniä
  • loraus auringonkukkaöljyä
  • ripaus suolaa ja pippuria
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita arkki leivinpaperia uunipellille. Riivi lehtikaalista suupaloja ja heitä lehtiruodit kompostiin. Kerää irtonaiset lehtikaalipalaset kulhoon ja lorauta niille öljyä, pyörittele niitä niin, että ne ovat kauttaaltaan öljyssä ja levitä palaset pellille paperin päälle, ripottele päälle hieman suolaa ja pippuria. Paista lehtikaalipaloja noin 8-10 minuuttia uunissa, varo polttamasta niitä. Nostele rapeiksi käyneet lehtikaalipalat talouspaperin päälle valumaan ja jäähtymään. Paahda pinjansiemeniä kuumalla, kuivalla pannulla kunnes ne saavat hieman väriä, varo polttamasta niitäkin, se käy hetkessä, kun ne unohtaa. Kaada paahdetut siemenet lautaselle jäähtymään. Leikkaa omena pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki lisäkkeen ainekset yhteen ja tarjoa lihan lisäkkeenä.

Lampaan kyljykset

  • 6 pientä lampaankyljystä (ei kai ne kovin suuria voi ollakaan)
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
Kuivaa kyljykset paperilla ja ripauta niille suolaa ja pippuria. Paista niitä öljyssä kuumalla pannulla muutama minuutti puoleltaan ja laita ne folionyyttiin vetäytymään hetkeksi, kun kokoat muun aterian. 

Muut lisäkkeet

  • 6 puikulaperunaa 
  • 2 porkkanaa ohuina suikaleina
  • 10 ruusukaalin uloimmat lehdet irrotettuina
  • 1 tl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • nokare voita
  • tuoretta persiljaa
Höyrytä perunat kypsiksi ja viime tipassa käytä pannulla oliiviöljyssä ohuita porkkanasuikaleita ja ruusukaalin lehtiä, että ne kypsyvät aivan aavistuksen verran. 

Levitä lehtikaalilisäke tarjoiluastiaan ja nostele päälle kevyesti kypsyneet porkkanat ja ruusukaalin lehdet. Laita folionyytissä asettuneet lampaankyljykset ja kypsät perunat kasvislisäkkeen päälle ja vuole muutama voinokare perunoille, ripottele pinnalle tuoretta persiljaa. Huomaa pöydässä, että joku kiva jogurttikastike olisi paikallaan, mutta ole vaiti, sillä unohdit koko jutun. 

Lehtikaali oli oikein hyvää, lampaankyljykset pieniä, mutta maukkaita, onneksi ei ollut kova nälkä. Lehtikaaliin pitää ottaa lisätuntumaa heti lähipäivinä!


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lohi-perunavuoka


Pakastimien aarteita-sarja jatkuu. Melko läheltä pohjaa löytyi pari palasta lohta ja otimme ne sulamaan, vaikkei minulla ollut aavistustakaan, mitä niistä tekisin. Silmäilin blogin arkistoa ja siellä oli monenlaisia kokeiluja, joissa kalapaloja oli sutikoitu milloin vaahterasiirapilla, milloin sinapilla. Halusin jotain muuta ja mielellään uunissa tehtävää ruokaa, jossa olisi myös lisäke samassa. Foodgawkeria selaillessani osuin 4Pure-blogiin. Siellä oli tehty uuniruokaa, jota minun heti alkoi tehdä mieli. Tein kuitenkin lopulta ruoan hieman eri menetelmällä, mutta ajatuksen sain Andrealta.

Lohi-perunavuoka

  • noin 500 g palanen lohta, joka rasvoista siivottuna ja nahkanpoiston jälkeen painoi noin 400 g
  • 15 puikulaperunaa
  • 2 kevätsipulia
  • loraus soijakastiketta
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • suolaa ja pippuria
  • loraus kermaa
  • noin 50 g raastettua parmesaania
  • pieni nokare voita vuoan voiteluun
Siivosin kalasta rasvareunukset ja nahkan ja leikkasin kohmeisen kalan noin sentin levyisiksi viipaleiksi. Poistin ruodot, jota en näköjään ollutkaan kalan hankinnan aikaan tehnyt. Jätin kalaviipaleet sulamaan loppuun. Kuorin perunat ja leikkasin ne noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja silppusin kevätsipulit. Höyrytin perunaviipaleita noin 5-7 minuuttia, kunnes ne olivat melkein kypsiä, mutteivat vielä  hajoamassa, kuten puikulalle helposti käy. Jätin viipaleet jäähtymään. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Voitelin uunivuoan ja levitin puolet perunaviipaleista vuoan pohjalle. Kun kalapalat olivat sulaneet, sudin niille hieman soijakastiketta ja puristin päälle puolikkaan sitruunan mehun. Maustoin paloja hieman suolalla ja pippurilla, samoin vuoassa jo olevia perunaviipaleita. Levitin kalaviipaleet perunoiden päälle ja niiden päälle loput perunaviipaleet. Maustoin päällimmäistä perunakerrosta hieman suolalla ja pippurilla. Ripottelin pinnalle kevätsipulit ja raastoin päälle parmesaania. Lorautin hieman kermaa vuokaan, noin puolisen desiä. Paistoin kalavuokaa 200 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes perunat ja lohi olivat kypsiä. Söimme paistosta höyrytettyjen parsakaalinuppujen ja porkkanoiden kanssa.


lauantai 17. tammikuuta 2015

Tämä on niin hidasruokaa, niin hidasruokaa, possu padassa


Olen aikaisemminkin maininnut saaneeni joulun alla tuotenäytteitä Familia-nimiseltä yritykseltä. Olen kokeillut niistä jo luomukananpoikaa ja karitsanpotkaa. Tänään pataan päätyi ibericopossun niska. Kyseessä oli 1,4 kg painoinen siistimuotoinen pala, jonka otin eilen sulamaan. Mietin pitkään, enkö keksisi jotain muuta kuin nyhtöpossua. Niin hyvää kuin nyhtöisä liha onkin, halusin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Keittotaiteilua-blogissa samanlaista lihaa oli valmistettu grillaamalla, mutta siihen ei nyt sää ollut suotuisa. Meillä on tapahtunut totaalinen talven romahdus vuorokaudessa, joka paikka on vesikaljamalla ja tuulee todella navakasti. Niinpä grillaaminenkin sai nyt jäädä. 

Löysin Donna Hayn sivuilta ohjeen, jossa tehtiin possunniskaa kiinalaisin vivahtein. Minä olen melkoisen tietämätön kiinalaisen keittiön salaisuuksista, tai oikeammin ihan julkitiedostakin, joten luotan nyt vain Donnaan, että ohjeessa on jotain kiinalaisen keittiön piirteitä. Koska tänään alkaa ammattipyöräilyn kauden avauskisa, Santos Tour Down Under, sopii siksikin turvautua aussikokin ohjeeseen. Harmi, ettei Eurosport näytä kisaa. Muuntelin puutossyistä muutamin osin Donnan ohjetta.

Possunniskaa tahmealla kastikkeella haudutuspadassa

  • 1,4 kg pala ibericopossun niskaa
  • iso pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja viipaloituna
  • 2 yksikyntistä valkosipulia viipaloituna
  • 4 tähtianista
  • 2,5 dl kuivaa sherryä (ohjeen kiinalaista keittoviiniä, mitä se sitten onkaan, meillä ei ollut)
  • 1 dl osterikastiketta
  • 1 dl tummaa muscovadosokeria
  • iso ropaus jauhettua chiliä (tuoreita ei ollutkaan)
  • 1 tl kiinalaista viismaustetta
Tuo Australian Martha Stewart (mutta kiltimmän oloinen), Donna Hay kypsensi possunniskansa uunissa, mutta minä haudutuspadassa. Aloitin kuivaamalla lihapalan talouspaperilla ja nostamalla sen kevyesti öljyttyyn haudutuspadan keramiikkaosaan. Ripottelin lihapalan päälle inkivääri- ja valkosipulisilpun, sekä tähtianikset. Sekoitin kulhossa sokerin, sherryn ja osterikastikkeen, sekä viismausteen ja chilijauheen. Kaadoin kastikkeen pataan lihan päälle ja laitoin padan high-asetukselle kuudeksi tunniksi. Noin parin tunnin kuluttua käänsin lihapalan kylkeä. Välillä valelin lihaa kastikkeella. Tuoksu oli muuten alusta asti aika merkittävän hyvä. Annoin lihan olla padassa kuusi tuntia. Nostin lihan lämpövatiin ja kauhoin kastiketta pikkukattilaan. Keitin sitä kokoon noin kymmenisen minuuttia. 

Lisäkkeeksi keitimme riisiä ja höyrytimme parsakaalinuppuja ja porkkanasuikaleita. Kiitos Familialle tästäkin lihapalasesta, olimme siitä valmistamaani ruokaan oikein tyytyväisiä. Niskaa olisi voinut kyllä hauduttaa vielä muutamia tunteja lisää, vaikka yön yli, jolloin loputkin rasvoista olisi sulanut. Nyt erottelimme ne helposti lautasen reunalle. Myös puoli tuntia kuumassa uunissa olisi voinut tehdä lihalle hyvää, rapeuttaa hieman pintaa. Lihassa ja kastikkeessa oli lempeää makeutta, en ole varma oliko chilin poltetta tarkoitus olla enemmän. Seuraavaksi taidan kokeilla isoja T-luupihvejä tai karitsan paahtokaretta. 

Joulun alla Alikersantti siirtyi reserviin ja vaihdoin hänen kutsumanimekseen Opiskelija. Kuukauden loman nuorimies on viettänyt mieluisilla tavoillaan, sekä ottamalla selkoa, kuinka yliopisto-opinnot aloitetaan. Tuo suuri päivä koittaa maanantaina, äitiä jännittää taas enemmän kuin asianosaista, mutta sehän on oikeastaan aika hyvin delegoitu, eikö totta? 

Uuden elämänvaiheen kunniaksi tein possuaterian jälkiruoaksi Opiskelijan lempparia, crème brûléeta. Tein jälkkärin samalla tavalla painekattilassa, kuin kesällä, jolloin en vielä uskaltanut käyttää painekattilaa sisätiloissa lainkaan. Nyt uskallan jo aivan mainiosti ja samaan aikaan hidasta ruoanlaittoa edustavan haudutuspadan kanssa meillä pöhisi pikavauhtia ruokaa valmistava painekattila, rakas höyrypannuni. Jäähdytimme brûléet ulkona kylmässä ja käytimme niiden kuvausalustana jäälyhtyhommissa siunaantunutta jäälevyä. 


Kesällä arvelin, että 8-9 minuttia painekeittelyä ja paineen päästö samantien olisi hyvä tapa ja tein nyt niin. Poltin sokeria annosten pinnalle ja avasimme kuohuviinipullon.  Olimme siinä luulossa, että jääkaapissa on pullo samppanjaa, jota oli säästelty uudeksi vuodeksi. Tuolloin nukahdin hyvissä ajoissa ennen puoltayötä, kokkauskiireet veivät voimat, eikä  mitään pulloa avattu tuolloin. Tänään pullo paljastui cavaksi, mutta sehän sopi hyvin myös, koska pääruoan possukin oli Espanjasta. Brûléet olivat hyytyneet melkein täydelleen, maussa oli ihanasti vaniljaa. Seuraavalla kerralla painekeitän 12 minuuttia, tai sitten annan 9 minuutin jälkeen paineen laskea kattilassa itsekseen. Kyllä se optimi sieltä löytyy, maku on jo kohdallaan.

Lähipäivinä sää ilmeisesti taas merkittävästi kylmenee ja kauhulla jo mietimme, millaisiksi tiet ja muut kulkuväylät muuttuvatkaan, ei vähiten työpaikalla. Ilmassa oli tänään aavistus keväisyyttä ja valossa sitä raakuutta, joka kuuluu tähän vuodenaikaan. Päivä on pidentynyt jo huomattavasti, mistä minä olen erityisen iloinen. Harmi vain, että liukkaus tekee päivittäiset työmatkojen kävelyt mahdottomiksi. En tahdo murtaa luitani edes tulevan caminon vuoksi, tai oikeastaan juuri siksi. 

Viikko sitten kuvattu kukin koristeltu jäälyhty on muuttanut olomuotoaan säiden mukana. Tänään se näytti tällaiselta. Nyt siinä ei voisi polttaa kuin pientä tuikkua, jossa taas ei pysyisi liekki kovan tuulen vuoksi. 

Valmista myöhemmin, paljon myöhemmin!

Tänä lauantaina meillä tuoksuu inkivääri, valkosipuli ja viisimauste. Tummasta sokerista, sherrystä ja osterikastikkeesta sekoitetussa liemessä possupalamme kypsyy niin kauan, kuin jaksamme odottaa. Pitänee tehdä jotain ruoanlaittoruokaa...

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kevennyksen kaipuuseen - vihreä vihanneskeitto

Meillä on viimetalviseen tapaan lihanostokielto menossa, syy siihen on vain ja ainoastaan se, että varastoja täytyy vähentää. Vihannespuolta tulee kuitenkin ostettua entiseen malliin ja välillä käy niin, että niitä kinostuu liikaa jääkaapin vihanneslaariin. Silloin pidetään vihanneskeittopäivä, sellainen oli juuri tänään. 

Vihreä vihanneskeitto neljälle + pari työlounasta

  • 6 pientä puikulaperunaa
  • 2 pienehköä parsakaalipalleroa varsineen
  • 2 porkkanaa
  • 2 kevätsipulia
  • 1 pieni kesäkurpitsa
  • vettä
  • suolaa ja pippuria
  • tuorejuustoa
  • (loraus kermaa)
  • viiriäisenmunia
  • persiljaa
Kuori perunat ja porkkanat ja pilko ne paloiksi. Pilko myös parsakaali ja kesäkurpitsa ja sipuli ja kerään kaikki ainekset kattilaan. Lisää vettä sen verran, että ainekset melkein peittyvät. Ripottele kattilaan hieman suolaa ja pippuria ja keitä ainekset juuri ja juuri kypsiksi, varo perunoiden hajoamista keitinveteen. Kaada kaikki ainekset suureen lävikköön ja kerää keitinliemi siivilän alla olevaan kulhoon. Kauho kypsiä aineksia tehosekoittimen kannuun muutamassa erässä ja lisää hieman keitinlientä ja lusikallinen pehmeää tuorejuustoa, meillä oli vuohenmaidosta tehtyä. Kaada sosekeittoerät pestyyn kattilaan ja lopuksi tarkista keiton sakeus. Keiton voinee soseuttaa myös sauvasekoittimella, en ole sitä kokeillut tosin. Lisää tilkka keitinlientä tai kuten minä (ihan kuin olisin puhunut jotain kevennyksestä?) pari ruokalusikallista kermaa. Mausta vielä suolalla ja pippurilla, jos tarpeen. Laita annoksen päälle puolikkaiksi leikattuja viiriäisenmunia tai nokare tuorejuustoa.

Keitto oli pehmeää ja lempeää. Välillä on mukava syödä ruokaa, jossa ei ole sitten minkäänlaista tvistiä tai tulisuutta. 


maanantai 12. tammikuuta 2015

Lisää tähdenlentoja - kaalipiirakka

tänään maasta kaivettu maa-artisokka 
Meillä jatkuu hävikistä herkuksi, tai edes syötäväksi- teema. Jääkaappiin tuntuu mahtuvan hämmästyttävä määrä raaka-aineita, joista on käytetty osa ja loppu odottaa uutta elämää. Harmittavan usein se uusi elämä tarkoittaa kompostia, muttei tänään. Hyvin varhaisen aamuvuoron aikana mielikuvaharjoittelin mahdollisilla raaka-aineilla ja päädyin visioon, jossa söisimme kaalipiirakkaa ja olisimme ylen onnellisia.

Kun tein ruokaa ystäväni ystävän bileisiin uudeksi vuodeksi, jäi minulle kaksi isoa palaa kaalia tähteeksi. Niille ei ollut käynyt Festivon vihanneslaatikossa kuinkaan, olivat ihan iskussa. Minulla on pantryssani paketti punaisia linssejä, joita olen änkenyt ruokiin aina kun mahdollista. Pakastimessa on pieniä, nyrkinkokoisia palleroita poron jauhelihaa. Ostimme Tallinnasta viime viikolla ison käärön lehtitaikinaa, jossa luvattiin olevan huomattava määrä voita, eikä ainesluettelo muuten ollut pitkä. Nämä raaka-aineet mielessäni silmäilin kevyesti erilaisia ohjeita, mutta tein lopulta piirakan aika omasta tai asiakkaan päästä-metodilla. Näin se kävi:

Kaalipiirakka ilman mitään sääntöjä (+ pieni kaalilaatikko)

  • puolikas pienestä valkokaalista
  • neljännes kohtalaisen kokoisesta punakaalista
  • 200 g poron jauhelihaa
  • 5 kevätsipulia
  • kourallinen punaisia linssejä
  • 1 maa-artisokka raastettuna
  • suolaa ja pippuria
  • voita paistamiseen
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • 2 rkl tummaa siirappia
  • iso lehtitaikinalevy (en tullut katsoneeksi sen painoa, oli normiuunipellin kokoinen)
  • 1 kananmuna piirakan voitelemiseen
Laitoin ensin linssit kypsymään kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi ja sillä välin silppusin sipulit ja kaalit. Raastoin mukaan yhden tänään maasta kaivamistamme maa-artisokista. Siellä niitä on viime kesän jäljiltä! Sulatin aimo kimpaleen voita kasarissa ja pehmittelin siinä sipuleita ja kaalisilppua hyvän aikaa. Maustoin seosta suolalla, pippurilla, siirapilla ja etikalla ja annoin sen kypsyä noin puoli tuntia, maistelin sitä ja maustoin hieman lisää. Lisäsin linssit mukaan, kun ne olivat kypsiä. Paistoin pienellä pannulla poron jauhelihan, jonka murustelin aivan pieneksi muruksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Lisäsin senkin kaaliseokseen, joka sai edelleen kypsyä miedolla lämmöllä. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen ja levitin lehtitaikinalevyn rullalta leivinpaperille. Lusikoin kaalitäytettä toiseen päähän taikinalevyä noin suunnikkaan muotoiselle alueelle ja jätin hieman tyhjää reunoille. Arvoin väärin taikinan tarpeen ja sitä jäi yli noin 8 sentin viipale, kun nostin toisen pään taikinasta täytteen päälle. Taittelin taikinareunat piirakan alle. Suikaloin ylijäämäpalan ja sommitelin niistä koristeraitoja piirakan pinnalle. Pistelin pinnan haarukalla ja voitelin piirakan kananmunalla. Paistoin piirakkaa uunissa noin 40 minuuttia. Täytettä oli paljon enemmän kuin tarvitsin piirakkaan, joten lusikoin loput uunivuokaan ja lisäsin sinne vettä jonkun verran ja paistoin tätä improvisoitua kaalilaatikkoa ensin piirakan kanssa yhtä aikaa ja sen jälkeen miedommassa lämmössä (120 astetta) pari tuntia. Siitä tuli ihan kelpoista kaalilaatikkoa. 

Kaalipiirakka sai jäähtyä pellillä noin vartin verran ennen kuin leikkasin siitä paloja. Taikina oli kypsynyt alapuoleltakin aivan sopivasti ja se maistui mahtavalta, oikealta voilta olematta rasvainen. Ostan kyllä toistekin tuota valmistaikinaa, kun käymme Virossa! Täyte olisi voinut muhia pitempäänkin, mutta siinä oli jo makua ja muhevuutta, sopivasti rapeutta, makeutta, happoa ja suolaa. Huomenna vien loput töihin ja kysyn uskaltaako joku maistaa. Uskaltaa, tai itkee ja uskaltaa! Tämän olisi voinut tehdä ihan hyvin ilman poronlihaakin.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Loppujen loput ja muutama muna



Toisinaan täytyy syödä äitini sanoin keräilyerät tai kummipoikani sanoin tähdenlentoja. Tänään oli tähdenlentopäivä ja sen kokkailemiseen tarvittiin yksi kattila ja kolme paistinpannua. Tai vaihtoehtoisesti järjestelmällinen kotikokki, mutta sellaista ei ollut nyt saatavilla. 

Eilen söimme karitsanpotkia ja niistä jäi lihaa jonkun verran, samoin papulisäkettä, johon oli imeytynyt kaikki hyvät maut uunissa. Samoin joltain lähipäivältä oli hieman perunamuusia ja savustettua lohta. Mitään ei ollut yksinään tarpeeksi neljän hengen ateriaan, mutta yhdistettynä, jonkunsortin pyttipannuna ruokaa riitti meille oikein hyvin ja jäi vielä yksi työlounasannoskin. Jääkaappi kiittää ja tiskikone hoitaa sotkut. 

Perunamuusista ja lohesta tein samantapaisia kalapihvejä, kuin melkein vuosi sitten. Ihan tarkkaan samanlaisia näistä ei tainnut tulla, mutta melkein. Kalapihvit tulivat alunalkaen mieleeni, kun muistin, että Jael oli tehnyt vastikään lohesta sieviä pihvejä

Lohi-perunapihvit

  • 0,5 l tähdeperunamuusia
  • 3 kananmunaa (2 olisi piisannut)
  • 1 dl korppujauhoja
  • 250 g savustettua lohta
  • 2 kevätsipulia
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl seesamiöljyä
  • voita paistamiseen
Notkistin perunamuusin kananmunilla ja sekoitin tasaiseksi. Silppusin sipulit pieniksi ja kalan sormin hiutaleiksi varmistaakseni, ettei mukaan livahda ruotoja. Sekoitin sipulit, kalan ja korppujauhot perunamuusiin ja lisäsin soijakastikkeen ja öljyn mukaan. Öljysin hieman käsiäni ja muotoilin taikinasta pieniä pihvejä, jotka paistoin voissa molemmin puolin. Jätin pihvit lämpövatiin odottamaan muita tähdenlentoja.

Karitsainen pyttipannuke

  • edellispäiväinen karitsanliha ohuiksi suikaleiksi leikattuna
  • loput papu-porkkanalisäkkeestä (noin 3 dl)
  • 8 pientä perunaa
  • viiriäisenmunia
  • suolaa ja pippuria
  • tuoreita yrttejä, minulla oli timjamia, basilikaa ja persiljaa
Höyrytin ensin perunat juuri ja juuri kypsiksi ja leikkasin ne kuutioiksi. Paistoin perunat voissa rapeapintaiseksi ja siirsin vuokaan foliolla peiteltyinä odottamaan. Lisäsin samalle pannulle tilkan öljyä ja karitsaviipaleet, joita paistoin pari minuuttia. Kumosin papulisäkkeen pannulle ja sekoittelin. Jätin sekamelskan pannulle kannella peitettynä odottamaan ja kuumensin pienellä pannulla vielä nokareen voita. Rikoin pikkupannulle muutamia viiriäisenmunia ja paistoin ne toiselta puoleltaan. Olipa muuten vaikea saada viiriäisenmuna rikki siististi, niin ettei keltuainen rikkoutunut, parin kohdalla se ei onnistunutkaan. Kun viiriäisenmunat olivat sopivasti paistuneet, kumosin ison vadin keskelle karitsa-papuseoksen ja asettelin lohipihvit ympärille. Kumosin paistetut perunat päälle ja asettelin viiriäisenmunat ylimmäksi ja lopuksi vielä pippuria ja yrttisilppu. Tarjolle asetin myös ostoaiolia. 

Tein itselleni kauhean kiireen tämän tähderuoan tekemisessä, etten ehtinyt valmistaa mitään salaattia ennen kuin ruoka oli kokonaan valmis. Niin ollen ei voi puhua kaikkein terveellisimmästä ateriasta, mutta saimmepa vatsat täyteen ja jääkaapin aarteita tuhottua.