lauantai 29. elokuuta 2015

Varasuunnitelmatapakset


Tänään espanjalainen jälkiruokani, appelsiiniflan meni aivan totaalisesti pilalle, se lötkähti vuoasta suorastaan vastenmielisen kokkareisena massana lautaselle ja päätyi samantien hävikkiin. Luulen, etten tänä vuonna kokeile flania uudelleen. Olen jokseenkin harmistunut. 

Varasuunnitelma on aina hyvä olla olemassa, joten sommittelin pieniä suupaloja Espanja-hengessä ja espanjalaisin raaka-ainein ja kuittaan niillä päivän haasteosuuden. 

Siivutin kurkkua mandoliinilla niin ohuiksi pitkiksi suikaleiksi kuin mahdollista, ohuemmatkin olisivat voineet olla. Pilkoin hunajamelonia kuutioiksi ja siivutin hyvää salamia. Asetin meloniviipaleelle ilmavan serranonkinkkuviipaleen ja sen päälle kurkkusuikaleen. Tökkäsin tapastikun läpi koko komeuden. Salamisiivut pääsivät melonipalan molemmin puolin ja samanlainen kurkkusuikale ylimmäksi. Avasimme pullon espanjalaista punaviiniä ja päätin unohtaa koko flanin. 




La Vueltan kahdeksas etappi on meneillään, sen profiili onkin jänskän alamäkivoittoinen, mutta lopussa on kaksi pientä terävää nousua. Nyt kun irtiotto on ajettu kiinni, voi kyseeseen tulla massakiri ja Peter Sagan pääsee taas puhumaan hauskaa englantiaan loppuhaastatteluissa. Se on niin metkan kuuloista, että jo sen tähden toivon hänelle menestystä.

Edit: Ei tullut Peter Saganin voittoa, hän joutui johonkin kolariin auton tai moottoripyörän kanssa ja näytti todella kiukkuiselta potkiessaan sinne tänne. Ajopöksyt riekaleina hän kuitenkin pystyi jatkamaan matkaa. Kuullemme pian mitä oikein tapahtui.


perjantai 28. elokuuta 2015

Manchegokeksit



Juustovarastomme on aika suuri tällä erää, joten halusin tänään saada ainakin jonkun nokareen käytettyä päivän Espanja-haasteessamme. Löysin keksien ohjeen Life Currents-blogista. Siellä oli tehty manchegokeksejä viime kuussa. Ohjeessa käytettiin mittoja, joita konvertoin hieman rennolla otteella, mutta ilmeisesti ei mennyt metsään. Tässä mitat joita käytin.

Pellillinen manchegokeksejä

  • 100 g kylmää voita kuutioiksi leikattuna
  • 60 g manchegojuustoa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • ripaus cayennepippuria
Raasta juusto hienoksi raasteeksi tai tee kuten minä, laita se paloina food processoriin ja silppua pulse-asetuksella hienoksi. Lisää mukaan voikuutiot, vehnäjauhot, suola ja cayennepippuri. Käytä taas konetta pulsella niin, että aineksista muodostuu hienoa murua, leivänmurumaista seosta. Kaada murut kulhoon ja puristele ne käsin nopeasti kiinteäksi taikinaksi, melko litteäksi levyksi. Laita taikina jääkaappiin tekeytymään.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Ota taikina jääkaapista ja kumoa se jauhotetulle leivinalustalle. Painele se pyöreäksi kiekoksi vähin jauhoavuin. Kaulitse taikina noin puolen sentin levyksi ja ota siitä pikkuleipämuotilla, tai muulla stanssilla pyöreitä kiekkoja. Nosta ne leivinpaperilla päällystetylle pellille. Pistele kekseihin muutama haarukanpistos ja paista ne uunin puolivälissä noin 10-15 minuuttia. 



Kysyin Opiskelijalta (joka oli tietokoneensa äärellä) varmistuksen paljonko 400 Fahrenheitia on Celsiuksina. Jatkoin ja vitsailin, että paljonko Amerikan 10 minuuttia on Euroopan minuutteina. Kysymys oli kyllä aiheellinen, sillä ohjeen 10 minuuttia ei riittänyt. Niinpä päättelen, että Amerikan 10 minuuttia on 15 eurooppalaista. 

Nämä keksit maistuvat muhevan manchegoisille ja sopivat vaikkapa marmeladipalasen, tai serranokinkkusuikaleen alustaksi. EDIT: nyt muutaman keksin maistaneena, jättäisin kyllä suolan kokonaan pois, juustossa on sitä tarpeeksi.  EDIT2: etenkin jätä suola pois, jos käytät suolattua voita, kuten minä nyt, unohdin sen! Jos keksejä aikoo säilyttää, ne kannattaa pinota voipaperiarkilla erotettuina ja syödä pois muutamien päivien kuluessa. Tämä ohje on hyvin samanlainen kuin ensimmäisenä blogivuonna tekemäni cheddarkeksit.



La Vueltan seitsemäs etappia on mukava katsoa näin viikonlopun alkajaisiksi. Kisa ei ole oikein vielä lähtenyt minun makuni mukaiseen vauhtiin, mutta onhan sitä vielä kaksi viikkoa jäljellä. Etappi päättyy tänään raakaan nousuun, jonka profiilikuvankin katsominen tekee heikkoa. 

torstai 27. elokuuta 2015

Espanjahko keitto


Nyt ei ole ollut aikaa kunnolla kokkailla espanjalaista ruokaa, mutta yritin lyödä tänään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Meillä oli töissä aikaa yhteislounaan valmistamiseen ja lupauduin tekemään keittoa meille kaikille työvuorossa olleille. Halusin tehdä keittoa, johon tulisi chorizoa, mutta aamuinen kierros taajaman kaupoissa ennen töihin menoa jätti minut chorizotta. Ostin kuitenkin tarpeita jonkunlaista keittoa varten, hyvää keittoa siitä tulikin, vaikkei ehkä kovin espanjalaista. 

Wanna-be-Spanish-soup noin kymmenelle

  • 4 pekonilla maustettua makkaraa
  • 300 g pala ylikypsää kinkkua
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 4 tomaattia
  • 4 porkkanaa
  • 4 kevätsipulia
  • 1 oranssi paprika
  • 2 tölkkiä valkoisia papuja
  • 250 g pienikuvioista pastaa
  • 4 suurta lehteä lehtikaalia
  • sileälehtistä persiljaa
  • pimentonia
  • sahramia
  • suolaa ja pippuria
  • loraus soijakastiketta
  • vettä 
Pilkoin kasvikset pieniksi kuutioiksi, samoin kinkun. Makkarat leikkasin puolen sentin kiekoiksi. Kumosin pavut siivilään, huuhdoin ne ja jätin valumaan. Kuumensin tilkan oliiviöljyä ja paistoin makkarakiekkoja pannulla muutamia minuutteja, maustoin niitä pimentonilla tavoitellen jotain chorizomaisuutta makuun. Käytin kinkkukuutiot samalla pannulla makkarapalojen jälkeen. Kaadoin molemmat suureen kattilaan ja keräsin sinne kaikki muutkin aineet pastaa ja persiljaa lukuunottamatta. 


Keittelin keittoa miedolla lämmöllä puolisen tuntia ja lisäsin pastan mukaan. Kun pasta oli kypsynyt, tarkistin maun, lisäsin hieman suolaa ja persiljan. Söimme keiton leipomani aurinkoleivän kanssa. Olin vienyt pimentonin ja sahramin kotoa ja nyt muistan, että unohdin laittaa keittoon ostamani pussillisen pakasteherneitä. Ne lienevät edelleen työpaikan jääkaapissa. 


Ms Cake Boss teki meille jälkiruoaksi pannukakkua. Siinä näkee, että hiiret hyppivät pöydällä, kun kissa on poissa. Heti kun pomo on työmatkalla, syömme maitotuotteita salaa!


Tänään La Vueltan kuudes etappi sisältää rankan 18 km mittaisen loppunousun. Tällä hetkellä kärjellä on matkaa maaliin vielä 13 km. On mukava istua kaikessa rauhassa viinilasillinen käden ulottuvilla, rakkaita sukulaisia on käymässä, päivällinen syöty ja työviikko on yhtä vuoroa vaille valmis. Viikonloppuna minulla on kunnolla aikaa paneutua Espanja-kokkailuihin, onhan käsillä ensimmäinen viikonloppu koko kesänä, jolloin emme ole menossa jonnekin tai kipeinä.

tiistai 25. elokuuta 2015

Arroz con Pollo


Päästyäni töistä meinasin väsähtää sohvalle ja nukahtaa siihen. Onneksi Opiskelija esitti kainon kysymyksen, että mitähän ruokaa meillä saattaisi tänään olla, jos meillä olisi ruokaa. Muistin, että nollalaatikossa on paketti broilerinfileitä ja ne jouti jo laittaa ruoaksi. Katsastin nopeasti foodgawkeria hakusanoin Spanish ja chicken ja löysin blogiin nimeltä A Cozy Kitchen. Siellä ollut Arroz con Pollo-ohje pääsi koekeittiöömme. Pienin modifikaatioin tein näin:

Kanaa ja riisiä kolmelle

  • 4 broilerin filettä
  • 2 rkl oliiviöljyä ja iso nokare voita
  • 2 pientä sipulia
  • 3 pientä valkosipulinkynttä
  • 3 tomaattia
  • 2 pientä punaista, keltaista ja oranssia suippoa paprikaa
  • 1 tl kuminaa
  • 1 tl kurkumaa
  • suolaa ja pippuria
  • muutama sahramihippu 
  • 2 dl paellariisiä
  • 0,5 l lihalientä (tällä kertaa oli kanilientä)
Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Leikkaa tomaatit ja paprikat pieniksi kuutioiksi. Etsi mausteet esille ja sulata liemi, tai tee liemi vedestä ja liemikuutiosta. Mittaa riisi valmiiksi. Kuumenna öljy padassa ja sulata voi siihen mukaan. Paista broilerifileitä kummaltakin puolelta muutamia minuutteja niin, että ne saavat kauniin paistopinnan. Nosta fileet lautaselle odottamaan. Lisää tarvittaessa hieman öljyä ja voita ja kuullota sipuleita padassa noin viisi minuuttia, lisää pataan tomaatit ja paprikat, sekä kumina, kurkuma, suola, sahrami sekä pippuri. Sekoittele kunnolla ja kumoa mukaan riisi, sekoita taas. Nosta broilerifileet seoksen päälle ja kaada mukaan lihalientä niin paljon, että riisi on kunnolla peittynyt liemeen. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 50 minuuttia niin, että riisi kypsyy. Tarkista välillä liemen määrä ja lisää sitä, ettei riisi pääse palamaan pohjaan. Maista riisiseosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.



Tämä ruoka oli kyllä aivan ihana, lämpimän mausteinen ja täyteläinen. Espanjalainen paellariisi sopi tähän todella hyvin, padan pohjalle muodostui hieman paellassa toivottavaa crustia ja riisi pysyi koossa. Söimme kolmestaan ruoasta vatsat täyteen, hieman kanaa ja reippaasti riisi-kasvisseosta jäi huomiseksi työlounaaksi. Seuraavalla kerralla käytän kyllä luisia ja nahallisia paloja, joissa on makua vielä monin verroin enemmän. 

La Vueltan neljäs etappi ajettiin samanlaisesa säässä kuin täällä Suomessa. Olen vähitellen toipunut siitä hämmästyksestä, että Vincenzo Nibali tosiaan diskattiin. Eilen massakirietapin voitti Peter Sagan, jolla on tällä erää niin pitkät hiukset, että luulisi jo sen pehkon hidastavan menoa. Toimittaisin hänet parturiin, jos olisin hänen äitinsä. Tänään etapin voittoon kiri Alejandro Valverde ja eilinen ykkönen, takatukka Peter Sagan oli toinen. Tällaisilla etapeilla Chris Froome ja Nairo Quintana ovat näkymättömiä. Kokonaiskilpailun johdossa on edelleen Esteban Chaves Orica GreenEDGE-tallista.


maanantai 24. elokuuta 2015

Ruoanlaittoruoaksi tapaksia


Meillä vietettiin viime lauantaina blogaanien kokoontumista, #Campamiittiä. Iltapäivällä taloomme kokoontui riemukas joukko ruokabloggaajia, heidän mukaansa uskaltautuneita puolisoita, sekä kaksi taiteilijaa. Sää suosi tilaisuutta enemmän kuin tarpeeksi, tuulensuojainen takapihamme oli suorastaan paahteinen siihen asti, että aurinko ystävällisesti painui naapurin korkeiden kuusten taakse.


Koska se tunnetusti ottaa aikansa, että blogaanijoukko varsinaisesti pääsee syömään, on syytä olla tarjolla ruoanlaittoruokaa, jota saattaa napsia ohimennen vatsansa täytteeksi siinä missä kumota virkistäviä juomiakin. 





La Vueltan ja viidennen Espanja-haasteemme alkamisen kunniaksi laitoin tarjolle muutamia tapaksia. Niistä yhden jo esittelinkin eilisessä postauksessa, kylmän mantelikeiton Ajo Blancon. Keiton lisäksi askaroin minikokosia kanavartaita, jotka grillasin. Samoin paistoin chorizoviipaleita ja haudutin ne sherrytilkassa. 




Edellisviikolla keittelin oman sadon kirsikoista marmeladia, samoin pihlajanmarjoista ja asetin marmeladit tarjolle erilaisten juustojen kanssa. Minulla oli myös serranonkinkkua ja melonia varattuna, mutta unohdin ne iltapäivän tohinassa tyystin, eikä aikomaani leipääkään tullut leivottua. 




Jokihaka Kokkaa-blogi ei ollutkaan edustettuna miitissä esteen vuoksi, joten puutetta korvaamaan tein Jokihaan ohjeella paistettuja oliiveja


Kunhan keittiö oli ollut muutaman tunnin mitä kiivaimman kokkauksen näyttämönä ja pihan grillauspisteet kuumina, alkoi ruoka virrata pöytään. Olimme sommitelleet vuokraamaamme telttaan pitkän pöydän, jonka ääreen kaikki mahduimme istumaan. Vadit laitettiin kiertämään ja ruokalajit saivat kukin pienen esittelyn. Tarjolla oli muunmuassa monenlaisia salaatteja, vitello tonnatoa, haukinakkeja, grillattua munakoisoa ja ribsejä. Tavalliseen tapaan vadit kiersivät pöytää useaan otteeseen ja kaikki söivät vielä siinäkin vaiheessa, kun ei olisi jaksanut enää yhtään. Koska Kaikki äitini reseptit-Nanna ei päässyt myöskään paikalle, tein hänen vastikään postaamaansa sipuli-yrttisalaattia. 








Ennen jälkiruokien tuomista esille meillä oli pieni ohjelmanumero, nimittäin illan taitelijavieraiden ja heidän tilaisuutta varten suunnittelemiensa teosten esittely. Paikalla olivat portugalilaissyntyinen Rita Vargas, jonka taidetta seinillämme on viihtynyt jo pitkään ja Eläkeläiset-yhtyeen humppagraafikko Jokisen Pekka. Rita oli valmistanut jokaiselle vieraalle mukaan otettavaksi pienen keramiikka-astian sopimaan ruokabakkanaalien henkeen, kaikki olivat uniikkikappaleita. Pekka oli piirtänyt Campamiitistä kuvan, joka oli painettu kangaskasseihin, väreissä riitti valinnanvaraa. Kolmas, paikalle ehtimätön taiteilija, Päivi Hintsanen oli toimittanut pieniä printtikuvia, joista osa oli ruoka-aiheisia, osa musiikkiaiheisia. 



Jälkiruokakavalkaadi oli taas mittava, tarjolla oli loistavaa juustokakkua, kauniinvärisiä ja lumoavantuoksuisia viinissä haudutettuja päärynöitä, kirpeitä sitruspossetteja, omenacrumplea ja cannéleja, joiden paistumista seurasin sydän syrjälläni, vaikka minulle vakuutettiin, että niiden pitääkin olla lähes palaneita. Suklaata ei tällä kertaa ollut lainkaan jälkiruokana, vaan linja oli yhtenäisen raikas, vaikkei mitään etukäteisteemaa ollutkaan asetettu. 





Mukana oli niin meille vanhoja tuttuja, kuin uusiakin rohkeita blogaaneja, mitä miiteissä käymiseen tulee. Vaikka asumme näin keskellä maata, oli ilahduttavaa, että moni viitsi matkustaa pitkänkin matkan yhteisen illan vuoksi, tai tohtiutua paikalle lähempää, vaikkei olisikaan kokenut blogaanimiittien kävijä.  Edustettuina olivat:

Ruokansa kautta edustettuina olivat:

Reilun neljän vuoden bloggaamisen jälkeen voimme sanoa olevamme nyt huomattavasti rikkaampia ihmisiä kuin aloittaessamme blogiamme kevällä 2011. Olemme saaneet monta hyvää ystävää ja aivan uudenlaisen piirin, johon tunnemme kuuluvamme täysin omina itsenämme. Haluamme kiittää kaikkia Campamiittiin osallistuneita vieraitamme siitä, että teitte päivästä ja kauniisti pimenevästä elokuun illasta niin mahtavan! 



La Vueltan yksi ennakkosuosikki, Vincenzo Nibali tuli diskatuksi eilisen etapin jälkeen. Hän oli pitänyt liian pitkään tiimin auton ikkunanpielestä kiinni jouduttuaan takaa-ajoasemiin kolaroinnin jälkeen. Samat säännöt kaikille on hyvä periaate, vaikka harmittaakin hieman Nipsun puolesta. Pian pääsemme seuraamaan tallenteelta tämän päivän etappia.

Liitän tämän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Blogaanimiitit-välilehdelle, jonne olen kerännyt miittiaiheisia postauksiamme.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kylmä mantelinen ja valkosipulinen keitto - Ajo Blanco


La Vuelta, vuoden viimeinen suuri ympäriajo pyörähti eilen käyntiin joukkueaika-ajolla. Meillä oli vähän kiireisempi päivä, emmekä ehtineet katsoa etapin lähetystä. Tänään on kiire ohitse ja olotila on mukavan rento ja mieli hyvä. Katsoimme perjantaina joukkueiden esittelyt, enkä sen perusteella osaa sanoa vielä, kuka voisi olla suosikkini. Ehkäpä Nairo Quintana. 

Eilen meillä oli tarjolla erilaisia tapaksia, joista omaksi suosikikseni nousi kylmä valkoinen mantelikeitto, jonka ohjeen näin ensimmäisen kerran jo monta vuotta sitten Rick Steinin Espanja-sarjassa. Nyt otin ohjeen keittoon Spanish Recipes by Núria-blogista. Tein keittoa kaksinkertaisen annoksen, joka riitti hyvin tapaspöytään pieninä shotteina isommallekin porukalle. Päivällisen alkuruoka-annoksen kokoisina alkuperäinen ohje (jonka kirjaan tähän) riittää neljälle.

Ajo Blanco - kylmä mantelikeitto

  • 100 g eilistä valkoista leipää (ilman värikkäämpiä reunoja)
  • tilkka vettä leipien kostuttamiseen
  • 100 g kuorittuja manteleita
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 0,5 l kylmää vichyä
  • 0,3 dl jerez-etikkaa (minä käytin sherryviinietikkaa)
  • koristeluun parasta oliiviöljyä
  • suolaa
Kuori valkosipulinkynnet ja käytä niitä kiehuvassa vedessä muutamia sekunteja, jäähdytä ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Mittaa oliiviöljy pieneen kattilaan ja kuumenna keskiteholla. Lisää valkosipulinkynnet öljyyn kypsymään muutamaksi minuutiksi, varo polttamasta niitä. Jätä öljy jäähtymään. Leikkaa leivästä kuoret pois, mikäli ne ovat kovin ruskeita. Kaada vesitilkka leipäpaloille ja anna niiden kostua, puristele leipää ja pieni sitä hieman. 

Kasaa kaikki aineet tehosekoittajan kulhoon (tämä annos, vähän yli puoli litraa, mahtuu useimpien sekoitinten kannuun kerrallaan, minä tein oman kaksinkertaisen annokseni kahdessa erässä), pehmennyt leipämassa, mantelit, oliiviöljy ja sen mukana valkosipuli, etikka ja vichyvesi. Suurruuttele keitto tasaiseksi ja jos haluat keitosta oikein sileää, siivilöi keitto vielä tiheän siivilän läpi. Älä kokeile keiton valuttamista juustokankaan läpi, älä ainakaan kaksinkertaisen, se ei toimi. Maistele keittoa ja lisää suolaa sen verran, että etikan maku taittuu ja valkosipuli pääsee valloilleen, ilman suolaa etikka hallitsee keiton makua. Kylmennä keitto jääkaapissa ja tarjoa oikein kylmänä muutamin oliiviöljytipoin koristettuna. 


Olemme nyt katsoneet tallenteen joukkueaika-ajosta. Reitti oli enemmän kuin kummallinen aallonmurtajalta lähdöstä vanerilevyjen päälle asetettuun maaliin. Onneksi reitti oli lyhyt ja ilmeisesti sen riskaabelit kohdat eivät koituneet kenenkään ajajan matkaa keskeyttäviksi. Aika-ajon selvitti nopeiten BMC ja ykköstilaan pitää hallussaan Peter Velits. Tämän päivän etapin, ensimmäisen maantiepätkän lähetys alkaa pian ja pääsemme heti mukaan siihen, sillä eiliset juhlat on korjattu pois ja viimeisetkin lasit tiskattu ja aseteltu paikalleen kaappeihin.

perjantai 21. elokuuta 2015

Huomenna on suuri päivä!

Huomenna Campakeittiössä alkaa viides Espanja-haasteemme, kun La Vuelta Espana starttaa. Samana päivänä vietetään ensimmäistä kertaa meillä ruokabloggaajien tapaamista, blogaanimiittiä. Olemme tehneet erilaisia valmisteluja useana päivänä ja tänään teemme täsmäiskut paikallisiin ruokakauppoihin ja muutamaan muuhunkin liikkeeseen. Minua jännittää melkoisesti, mutta Kammenpyörittäjä vakuuttaa, että hyvin se menee. Ja niin varmasti meneekin. 


Huomenna nähdään, rakkaat blogaanit! Tuokaa paljon ruokaa ja iloiset itsenne!

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Opetellaan uutta - maidotonta leipomista

valmiina blogaanimiittiin
En ole tottunut diettikokkaaja, sen olen ennenkin sanonut. Meillä ei ole omassa perheessä mitään ruokarajoituksia, joten en ole joutunut juurikaan niiden kanssa tekemisiin (rajoitusten siis, perheen kanssa kylläkin). Teemme töissä ruokaa yhdessä, mikäli sattuu hiljaisempia päiviä, kuten tällä viikolla. Vastikään yksi työkavereistamme on alkanut toteuttaa maidotonta ruokavaliota terveyssyistä ja se mielessäni menin aamulla ennen työvuoroa kauppaan piirakka-aineksia hakemaan. 

Katsastin ensiksi piirakkataikinavalikoimaa pakastekaapista. Sunnuntai-merkkinen taikina lupasi kääreessään olla laktoositon. Aineluettelossa ei ollut mitään maitoon viittaavaa, mutta lisäkommentissa sanottiin olevan mahdollisia maitoperäisiä jäämiä. Ei kelpaa. Rainbow-taikina lupasi aivan identtisellä aineluettelolla olla sekä laktoositon että maidoton, joten se pakkaus pääsi ostoskoriini. Ostin myös mustikoita ja vadelmia. Minun oli tarkoitus ostaa myös kananmunia, mutta unohdin ne, koska en juuri asioi ääsmarketissa, enkä koskaan muista missä kananmunat siellä ovat. 

Seuraavaksi menin maito-osastolle. En tietenkään kuvitellut, että olisi olemassa maidotonta rahkaa tai kermaviiliä. Tutkailin erilaisia tuotteita, joita en ole koskaan käyttänyt. Päädyin ostamaan kookoskermaa, jonka arvelin käyvän täytteeseen ja vaahtoutuvan soijavalmisteen, joka kävisi kermavaahdosta. Oli kyllä hieman orpo olo hyllyllä, sillä nämä kaikki kaurakermat ja muut sellaiset ovat minulle aivan outoja. 

Töissä tauollani aloin sommitella piirakkaa, joka olisi maidotonta. Rainbow-taikina oli sulanut sopivaksi ja se oli helppo kaulita hieman pyöreää vuokaa suuremmaksi. Käytin varuilta leivinpaperia, sillä pelkäsin pohjan tarttuvan vuokaan. Asettelin taikinan vuokaan ja leikkasin ylimenevät reunat talteen. 

Kaadoin pohjan päälle rasiallisen pensasmustikoita ja puutarhavadelmia ja niiden päälle purkillisen kookoskermaa, se oli aika paksua ja toivoin, että se hyytyisi ilman kananmunaakin. Ripottelin hieman sokeria piirakan päälle ja sommittelin sille todella käänteiskauniisti loput taikinasta suikaleina. Piirakka näytti 200 asteiseen uuniin laitettaessa todella säälittävältä. Neuvoin työkavereitani, että tuotostani saa moittia vain selkäni takana. 

Paistoin piirakkaa uunin alaosassa kaikkiaan 40 minuuttia, puolen tunnin jälkeen pohjan reunat alkoivat näyttää kypsiltä ja täyte hyytyneeltä. Otin piirakan pois uunista kymmenen minuutin kuluttua, jätin sen jäähtymään ja toivoin parasta. 


Vatkasin toisen purkin, Alprosoya-vaahtoutuvan vaahdoksi. Se vaahtoutuikin kiltisti, makukin oli ihan mukava, en laittanut yhtään sokeria siihen. Söimme yhteislounaaksi viikonlopun palaverireissulta jääneitä ruoanloppuja ja viimein koitti hetki maistaa tätä minun kokeilupiirakkaani. 


Ensimmäinen rohkea sai leikattua aivan siistin palasen ja makukin oli kuulema ihan hyvä. Otin itsekin slaissin ja pari lusikallista "kermavaahtoa". Pohja oli paistunut kypsäksi, kookostäyte marjoineen oli hyytynyt aivan kohtuullisesti, soijavaahto oli kuohkeaa. Mutta maku oli minusta kyllä jotenkin outo suuhuni, kun en varsinaisesti pidä kookoksesta ja soija on minusta hieman epäilyttävää. Työkaverit kehuivat kuorossa, olinhan ohjeistanut heidät asiallisesti. Maidotonta ruokavaliota noudattava työkaveri sanoi kyllä lämpimästi, että olipa kiva syödä marjapiirakkaa, kun ei ole sellaista saanut pitkään aikaan. Hän sanoi tottuneensa jo näihin korvaaviin tuotteisiin, joten hänen suussaan soija ja kookos maistuvat jo aivan hyviltä. 

Olin iloinen, että onnistuin saamaan aikaan jälkiruoan, joka ei hajonnut lautasella tai ollut suutuntumalta epämiellyttävää, vaikken ollutkaan tuttu näiden tuotteiden kanssa. En sitten tiedä haluaisinko vaikka juhlissa tarjota tällaista piirakkaa, kun en tiedä tällä yhdellä kokeilulla olisiko parempi lopputulos mahdollinen. Suurella todennäköisyydellä olisi. 

Voi olla, että vastikään ruokarajoitteita elämäänsä hyväksymään joutunut tyytyy kaikenlaisiin korvaaviin tarjoomuksiin, vaikkeivat ne olisi kovin hyvin valmistettuja (kuten minun taidoillani, kun en tiedä mitä parhaiten korvaisi milläkin) tai olisi erityisen herkullisia. Ehkä he ovat kiitollisia siitä, että saavat illanistujaisissa tai juhlissa jotain syödäkseen. Ei sen kyllä niin pitäisi olla. Minun ainakin pitää kovasti petrata tietämystäni tällaisissa asioissa, sillä minusta olisi tärkeää, että kaikki tarjoamani on sekä hyvää, että sopii vieraani ruokavalioon. 

Söihän tätä
EDIT: lisäsin suosikkilistani Muuta kiinnostavaa-listaan nuoren naisen blogin. Kurkatkaa, hän kirjoittaa hyvin!