lauantai 26. heinäkuuta 2014

Äärestä laitaan - suunnitelmissa nopeaa ruoanlaittoa


Olen kertonut miten paljon pidän haudutuspadastani ja blogiin on jo kertynyt muutamia postauksia sillä tehdyistä ruokalajeista. Haudutuspadan idea on tehdä homma hitaasti ja kaikessa rauhassa, sillä saa lihapalasta mureaa, kun vaan on ajoissa liikkeellä ruoanlaiton kanssa. Kymmenen tuntia ei ole aika eikä mikään, kun haudutellaan. Nyt olen hommannut toisen ääripään vempeleen, painekattilan, jolla ruoanlaiton pitäisi sujua suit sait sukkelaan, sillä minullahan on usein hyvin kiire, kuten tiedätte. Harkitsin painekattilan ostamista (minuksi hämmästyttävän) pitkään, lähinnä pelkosyistä. Olin nähnyt monet kerrat, miten Australian Masterchefissä amatöörikokit taistelivat hiki päässä painekattiloiden kanssa ollen vaikeuksissa kannen aukaisemisessa. Pudotusuhalta välttyneet kanssakilpailijat heittelivät parvelta neuvojaan, miten höyrypannun saisi auki. Sehän luonnollisesti innosti tätäkin kotikokkia vastaavaan.

Karavaanireissullamme katselin jo Ranskassa painekattiloita ja niitähän olivatkin markettien hyllyt notkollaan. Ne muistuttivat aika paljon niitä edullisia laitteita, joita olen täälläkin germaanimarketissa nähnyt, siipimuttereita ja gummitiivisteitä. Jätin ostamatta. Mielessäni siinsivät Lyypekin Karstadtin talousosasto ja sen mittavat kattilavalikoimat, sekä kohteliaat Frau Müller tai Herr Smichdt, jotka kertoisivat kaiken, mitä tahtoisimme tietää painekattiloista.

Tämä skenaario toteutuikin aivan täsmälleen. Ilmeisesti olimme sen verran potentiaalisen näköisiä asiakkaita, että meille kannatti osoittaa huomiota. Tuota pikaa meille oli myyty Fissler-merkkinen painekattila. Meillä on ahkerassa käytössä samanmerkkisiä teräskattiloita, olemme kyseisiin kattiloihin erittäin tyytyväisiä, joten hylkäsimme toisen lempimerkin, Silitin, painekattilat ostomielessä. Ne ovat kyllä kauniita nekin kirkkaissa väreissään. Koska valitsemamme kattilan ohjekirja oli mystisesti kadonnut, eikä löytynyt Fraun, eikä Herrn toimesta, meille tarjottiin merkin yleistä opaskirjasta ja kymmentä prosenttia alennusta. Kyllä me sen verran Vileneitä olemme, että tarjous kelpasi. Saimme vielä muutaman kerran demonstraation siitä, miten kannen tulee napsahtaa suljettaessa ja avattaessa, nyökyttelimme, että ah ja, sehr schön.

Kattilan koon valitseminen oli hieman vaikeaa. Olisin tietysti halunnut malliston suurimman, mutta alan jo muistaa, etten kokkaa kovin suurelle porukalle. Toisaalta mitään pikkukippoakaan ei kannata ostaa, joten päädyimme viiden litran kattilaan.

Kammenpyörittäjässä on olemassa tiettyjä insinöörimäisiä piirteitä, joita minusta tyystin puuttuu. Häntä kiinnostaa tietää, miten uudet inkkeet toimivat ja miksi. Minulle kelpaa yleensä se, että kattila nostetaan tulelle ja sitten otetaan jo lautaset ja servetit esille. Kammenpyörittäjä meni jopa niin pitkälle, että etsi netistä juuri kyseisen höyrypannun ohjekirjan ja referoi sen minulle eräänä heinäkuisena iltana heti kohta karavaanireissun jälkeen. Sanomattakin on selvää, etten kuunnellut enkä omaksunut mitään informaatiota. Eilen sitten minuakin kiinnosti ja olin nyreissäni, kun en itse löytänyt kyseistä dokumenttia tuosta vaan. Onneksi henkilökohtainen tiedonhankkijani ja koti-insinöörini oli paikalla ja etsi manuaalin minulle ja jopa tulkkasi sen lontoosta suomeksi. Teimme jännittävän koeponnistuksen niinkin vaativalla tavalla, kuin keittämällä pari litraa vettä painekattilassa. Oli se jännittävää. Kurkistelin kattilan kannessa olevaa venttiiliä ja laskin minuutteja, sekä mietin mielessäni, että paljonko maksaa laivamatka Saksaan, jos kattilaa pitää lähteä vaihtamaan. Ei tarvinut. Vähän harmillista, sillä Lyypekissä voisi kyllä lähteä taas käymään.

Osasimme päästää höyryt kattilasta ja tarkoitus oli valmistaa siinä jo eilen ruokaa, mutta ilmeni, ettei kotona olisi päivällisaikaan muita kuin minä. Siirsin varatut lihapalat jääkaapista nollalaatikkoon ja muutin ranskalaispäivällissuunnitelmat ranskalaisleivonnaissuunnitelmiksi. Tänään kotona onkin enemmän väkeä, on Alikersantti, Uunituore Aikuinen, Nuori Morsian, Kammenpyörittäjä ja minä. Meille kaikille aion loihtia painekattilassa burgundinpataa. Ainekset ovat valmiina, ohje on mielessä kirkkaana. Ainoastaan kello on liian vähän, sillä ruoan valmistaminen ei tule sitten viemään kuin pienen hetkisen verrattuna crock-pot-hommiin.

Tein burgundinpataa ensimmäisenä blogikesänä, enkä sen jälkeen ole tehnytkään, ellen aivan väärin muista. Toisinto uudella valmistustavalla ei siis olisi haitaksi nyt, kun tämänvuotinen Ranska-haasteemme ja Tour de France ovat loppusuoralla. Varmuuden vuoksi teemme höyrypannuhommat ulkona, mutta kyllä minua hieman jännittää, mitä lautasille loihtiutuu tänään. Tuloksista tuonnempana.


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Vadelmafinancierit


Ei ole palellut tänäänkään, ei varmaan koko Suomessa. Olen kuitenkin ollut hieman virkeämpi ja jaksoin leipoa jo pitkään aikomiani financier-leivonnaisia. Niiden salaisuus ovat paahdettu voi, mantelijauho ja kananmunan valkuaiset. Otin ohjeen näihin mukaviin teen tai kahvin kavereihin Oh sweet day!-blogista. 

15 pientä financieria vadelmahillolla

  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl mantelijauhetta
  • 1,2 dl sokeria
  • ripaus suolaa
  • 3 kananmunan valkuaista
  • 1 tl vaniljauutetta
  • 1,5 dl sulatettua, paahdettua voita
  • vadelmahilloa
  • tomusokeria
Lämmitä uuni 200 asteeseen ja voitele pieniä metallisia vuokia. Jos käytät silikonisia, niitä ei tarvitse voidella, ei kai pidäkään. Sulata voi ja paahda sitä kattilassa niin, että se saa ruskean sävyn, muttei pala. Kun se tuoksuu pähkinäiselle, se on sopivaa. Kaada se toiseen astiaan jäähtymään. 

Sekoita kulhossa sekaisin sokeri, jauhot, mantelijauhe ja suola. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset vaahdoksi. Yhdistä valkuaisvaahto ja vaniljauute kuiviin aineisiin. Lisää viimeisenä paahdettu voi, joka on ehtinyt hieman jäähtyä. Sekoita taikina tasaiseksi. Lusikoi jokaiseen pieneen vuokaan ruokalusikallinen taikinaa. Tipauta päälle pieni nokare vadelmahilloa ja lusikoi lisää taikinaa, niin että hillo peittyy, muttei vuoka tule liian täyteen. Minulla oli niin pieniä metallivuokia, että kokonaisuudessaan leivonnaisia tuli 10 pientä metallivuokiin ja viisi pienehköihin silikonivuokiin. Paista uunissa noin 15-18 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Pullauta leivonnaiset vuoistaan, kun ne ovat hieman jäähtyneet ja sirottele niiden päälle tomusokeria. 



Tour de Francen kolmanneksi viimeinen, 19. etappi ajetaan paikoin sateisessa säässä. Etappi on tasamaaluonteinen ja massakiriä saattaa odotella. Kilpailu tuntuu olevan jo taputeltu ja voittaja selviö, mutta tietysti Vincenzonkin pitää maaliin asti tulla jokaisella etapilla. Huomenna on vuorossa kilpailun ainoa aika-ajo, henkilökohtainen sellainen. Joukkueaika-ajoa ei tässä kisassa olekaan lainkaan. 

Tällaista Tuplapotkua meillä ei vielä olekaan!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Vuorietappi ja helle ottivat voimille

Aamupäivällä teimme pienen reissun Mikkeliin katsomaan myytävänä olevaa matkailuautoa. Pysähdyimme matkalla Kangasniemelle tankkaamaan ja poimimme sieltä päivän kirkon, komean puisen, jonka katselimmme ulkopuolelta, sillä sisälle olisi päässyt vasta monen tunnin kuluttua. Kirkkoa ympäröi kaunis hautausmaa, jolta ei työntekijöitä puuttunut, varmaan kymmenkunta ihmistä hääräsi leikaten ruohoa ja siistien puuskia. 



Söimme aamupalaa levähdyspaikalla ja mietimme, että harvoin Suomen kesässä on niin kuumia aamuja. 


Kangasniemelle voisi sitten vähän vanhempana suunnistaa uudelleen, kun alkaa olla tekemisen puutetta. Ei ihan vielä.


Auto ei ikävä kyllä ollut ihan niin sopiva, kuin olimme toivoneet, joten jatkamme etsimistä. 

Tänään en ole jaksanut tehdä ranskalaista ruokaa, eikä olisi kyllä maistunutkaan. Lämmin sää ja toipilaisuus veivät minusta mehut niin, että piti ottaa päiväunet kesken Tour de Francen vuorietapin. Onneksi heräsin, kun matkaa maaliin oli vielä kymmenisen kilometriä ja ehdin katsomaan, miten lopussa käy. Vincenzo Nibali näytti hurjat voimansa ja rohkeutensa ja ajoi vuorietapin maaliin ensimmäisenä, neljäs etappivoitto tästä kisasta oli plakkarissa. 

Eilen illalla pihaamme pölähti Kammenpyörittäjän ajavia tuttavia yhteislenkillään, vesipullot täyttyivät,
Andreja puski espressoja ja cappuccinoja, mukava iltahetki!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kir Royal -klassikkodrinkki Ranskasta


Tänään on se päivä, jolloin en ole enää ollenkaan alaikäisten lasten äiti, onneksi pari harjoitteluvuotta aikuisen äitinä on jo tehnyt minusta ihan hyvän jatkoäidin, nyt kun perusäitiä ei niin paljon enää tarvita. Kuopuksen 18-vuotispäivänä söimme hänen toiveidensa mukaisesti pihviaterian ja jälkiruokana marjaisaa täytekakkua. Onneksi minun ei ole tarvinnut osata askarrella mutkikkaita kakkuja, yhtään muumi- tai spiderman-kakkua tai myöhemmn vaikka world of warcraft-kakkua en joutunut edes yrittämään poikien lapsuusvuosina. Hyvä niin. Nyt pitäisi vielä päättää, "löydänkö" tuliterän aikuisen passin kätköistäni, että hän pääsee illalla baariin. Se on kokonaan toinen juttu.

2-vuotias vekkuli, vekkuli hän on edelleen (luvalla julkaistu kuva)
Emme yritä syrjäyttää vieläkään Kivistöä kotimaisten ruokablogien drinkkiykkösenä, heidän torstaidrinkkinsä ovat legendaarisia. Tosin vielä odottelemme sitä luvattua grillattua drinkkiä, ehkä tällä viikolla? Campasimpukan lyhyt drinkkilista jatkuu nyt kuitenkin yhdellä klassikolla, nimittäin helpolla, mutta tyylikkäällä Kir Royalilla. Se sopii tähän juhlapäivään hyvin, etenkin kun Ranskassa ajetaan edelleen Tour de Francea. 

Kir Royal

  • 2 cl Crème de Cassis-likööriä
  • samppanjaa tai kuohuviiniä
Viilennä likööri ja kaada sitä kylmennettyyn samppanjalasiin. Kaada lasi lähes täyteen samppanjaa. Siemaile.


Tour de Francen 17. etappi oli klassinen vuorensahauspätkä Pyreneillä, jossa vuoronperään kiivettiin  ja laskettiin. Pituutta etapilla oli "vain" 124,5 km ja se päättyi raatelevaan nousuun. Tinkoff Saxon Rafal Majka polki itsensä ensimmäisenä maaliin pallopaidassaan. Hieno voitto! Kokonaiskilpailun johtaja on tietysti edelleen Vincenzo Nibali.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Lipstikkainen vichyssoise

meidän melkein ainut kirsikkamme ennen kuin joku sen pihisti
Eilen Tour de Francessa oli toinen lepopäivä ja se sopi minullekin mitä parhaiten, sillä piipahdin päiväkirurgisessa operaatiossa. Pääsin jo illalla kotiin ja nyt minulla on lääkärin määräys olla tekemättä paljon mitään neljän viikon ajan. Sehän vain passaa. Ruokaa täytyy sentään tehdä, eikä se olekaan kiellettyjen asioiden listalla. 

Kun menimme Saksaan kesäkuussa, söimme laivalla lipstikkakeittoa, johon ihastuimme kumpikin. Keitto oli selvästi koko buffetin paras ruokalaji. Kammenpyörittäjä kysyi, että osaisimmekohan itse tehdä samanlaista keittoa ja arvelin, että helposti! Ennen reissua alas leikkaamamme lipstikka on pihamme harvoja menestyjiä tälle kesälle. Nyt se on taas yhtä iso, kuin ennen leikkaamista. Niinpä ajattelin, että tämä minun toipilasaikani ensimmäisen päivän ruoka olisi juuri lipstikkakeitto. Etsin foodgawkerista sanoilla lovage soup ja löysinkin keiton, joka oli nimetty lipstikka-vichyssoiseksi. (kirjoitan muuten lipstikan lukemattomilla eri tavoilla väärin, koko ajan pitää korjata). Se kävisi minulle ranskalaisuudesta, toivottavasti käy teillekin. Ohjeen otin kivasta blogista bite by Michelle.

Lipstikkainen vichyssoise kolmelle

  • 3 isonpuoleista perunaa, minulla uusia siiklejä
  • 1 purjon valkoinen osa, noin 15 cm pitkä
  • 1 iso uusi sipuli vihreine varsineen
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 0,5 l lintulientä (ankkaa ja kanaa)
  • 2 rkl voita
  • iso nippu lipstikkaa varsineen päivineen
  • vettä sen verran, että ainekset liemen lisäämisen jälkeen peittyvät hyvin
  • suolaa ja pippuria
  • (loraus ensiapukermaa)
  • 1 rkl turkkilaista jogurttia/annos
  • muutama tippa hyvää oliiviöljyä/annos
Kuorin perunat ja sulatin liemet. Leikkasin purjon ja sipulin ohuiksi viipaleiksi, perunat kuutioiksi ja kuorin valkosipulin kynnet. Otin lipstikkanipusta muutamia isoja lehtiä sivuun ja leikkasin muut varret ja lehdet silpuksi.

Kuullotin voissa hetken aikaa sipulia, purjoa ja valkosipulinkynsiä. Kaadoin ainekset pannulta kattilaan ja lisäsin päälle sulatetut liemet. Kumosin mukaan perunapalat ja sen verran vettä, että ainekset peittyivät kunnolla. Keittelin keittopohjaa sen aikaa, että perunat olivat kypsiä ja lisäsin silputun lipstikan mukaan. Annoin sen kiehua mukana noin 5 minuuttia. 

Otin muutaman kauhallisen lientä kattilasta pois, ettei keitosta tulisi liian laihaa ja kaadoin loput mikserin kannuun. Pyöräytin ainekset tasaiseksi keitoksi. Lisäsin hieman lientä, että koostumus oli sopiva. Leikkasin säästetyt lisptikkalehdet oikein pieneksi silpuksi ja lisäsin ne keittoon. Lisäsin suolaa ja pippuria. Ripsautin suolaa aavistuksen liikaa, joten pyöristin makua pienellä lorauksella kermaa. Tarjoilin keiton syviltä lautasilta  turkkilaisen jogurtin kera.




Tour de Francen 16. etappi ajettiin Carcassonnesta Bagnères-de-Luchoniin ja sillä oli mittaa kärsimykselliset 237,5 km. Mukana oli tuskallisia ylämäkiä ja hurjia laskuja. Sää näytti olevan mitä parhain ajamiseen, vain vähän yli 20 astetta lämmintä, loppunousuja ja laskuja uhkailtiin ukkospilvillä, mutta huonoa säätä ei onneksi tullut. Minua aina kylmäävät nuo hirveät laskuosuudet. Tinkoff Saxon Michael Rogers oli vahvin ja voitti ensimmäisen Tour de Francen etappinsa. toiseksi sinnitteli Thomas Voeckler, mikä ilahduttaa minua. Kokonaiskilpailun johtajan paikalla jatkaa Vincenzo Nibali. 



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kesäkurpitsa-lohiquiche


Tänään söimme tähdenlentoja hyödyntävää piirasta, quichemuunnelmaa. Kammenpyörittäjä loimutti eilen lohta niin paljon, että sitä jäi tällekin päivälle. En ollut pitkään aikaan tehnyt ranskalaista piirasta, quichea, joten nyt oli hyvä aika sille, kun Tour de Francea on vielä viikko jäljellä. 

Quiche kesäkurpitsalla ja loimulohella

Pohja

  • 250 g vehnäjauhoja
  • 125 g kylmää voita kuutioina
  • 1 tl suolaa
  • 1 kananmuna
  • 40 ml kylmää vettä
Tein ensin piirakkapohjan tekeytymään. Olen ottanut ohjeen aikoinaan Michel Rouxin Piirakkakirjasta. Keräsin pohja-ainekset vettä lukuunottamatta kulhoon ja nypin ainekset sekaisin leivänmurumaiseksi seokseksi. Lisäsin veden parissa erässä ja työstin taikinaa sen verran, että se muotoutui palloksi. Käärin pallon kelmuun ja laitoin sen jääkaappiin noin puoleksi tunniksi, jonka aikana valmistelin täytteet ja katsoin toisella silmällä Tour de Francea, jossa taas satoi aivan karmeasti. 

Täyte

  • kymmenen sentin pätkä kesäkurpitsaa ohuiksi siivuiksi leikattuna
  • 2 uutta sipulia suikaleina
  • pieni loraus oliiviöljyä kasvisten kuullottamiseen
  • noin 150 g tähdelohta
  • noin 100 g irlantilaista cheddaria raastettuna
  • 3 kananmunaa
  • 3 dl kermaa
  • ripaus suolaa
  • tuoretta tilliä ja timjamia
Kuumensin uunin 180 asteeseen. Painelin viilenneen taikinan pyöreän lasivuoan pohjalle ja reunoille. Pistelin taikinan haarukalla ja asetin arkin leivinpaperia pohjan päälle ja siihen päälle pussillisen keraamisia paistopainoja (myös kuivat herneet käyvät tähän tarkoitukseen hyvin, nekin voi käyttää moneen kertaan). Esipaistoin pohjaa 15 minuuttia. Haudutin sen aikaa kesäkurpitsa- ja sipuliviipaleita oliiviöljyssä pienellä pannulla.

Nostin pohjan vuokineen uunista ja siirsin paistopainot pois taikinan päältä. Levitin kasvikset pohjan päälle ja asettelin niiden päälle lohipalasia. Vatkasin kananmunat kevyesti sekaisin kerman kanssa ja kaadoin seoksen vuokaan. Pinnalle ripottelin pippuria, juustoraasteen ja yrtit. Paistoin piirasta noin 35 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen ja täyte hyytynyt. 



Tour de Francen viidestoista etappi ennen huomista vapaapäivää ajettiin tosiaan osittain ukkossadekuuroissa. Teillä oli vettä niin, että hirvitti katsoakin. Onneksi loppukirin aikaan sade oli jo loppunut ja tiekin kuivunut melkein kokonaan. Pitkään irtiotossa olleet Jack Bauer ja Martin Elmiger ajettiin aivan maaliviivalla kiinni ja voittoon ajoi norjalainen Alexander Kristoff. Vincenzo "Nipsu" Nibali johtaa kokonaiskilpailua. 


lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ranskanpullaa


Kun sää on näin lämmin, minun ei oikein tee mieleni syödä paljon mitään. Paljon mitään ei kuitenkaan tarkoita leipää, sillä leivästä pidän aina ja kaikkialla. Toteutan antaumuksellista vehnädiettiä, eikä se ole ollenkaan vaikeaa edes. Suosittelen kokeilemaan. Meillä oli kuitenkin nollalaatikossa lohifileitä, jotka oli pakko laittaa ruoaksi tänään. Kammenpyörittäjä muisteli millaisia säitä eri loimutuskerroilla on ollut. On pitänyt pukea päälle pilkkihaalaria ja lapioida loimutuspönttöä esille hangesta, on pitänyt varjella kalaparkoja kauhealta vesisateelta. Tällä kertaa piti ottaa esille trimmeri ja kaataa erinäinen määrä reissujemme aikana hujahtaneita rikkakasveja, että hän pääsi pöntön äärelle. Näin lämmintä ilmaakaan hän ei muista aiemmin olleen loimutuskerroilla.



Lohen loimuttamisessa ei taida olla mitään erityisen ranskalaista, eikä meidän tehnyt kevyttä salaattia enempiä lisukkeitakaan aterialle. Mutta leipää saisi kyllä olla ja halusin kokeilla Ranskasta tuomiamme leipäjauhoja. Ostimme isot pussit vaaleita leipäjauhoja jostain marketin leipäosastolta, siellä niitä oli patonkihyllyjen väleissä ostettavissa. 

Etsin yksinkertaisen vaalean leivän ohjeen ja se löytyi blogista delectably mine. En ollut aiemmin kokeillut tällaista taikinaohjetta, jossa taikinaa lepuutetaan kymmenen minuutin pätkissä ja sekoitetaan välillä hetkisen. En tiedä voiko tätä tapaa sanoa leimallisesti ranskalaiseksi, mutta sanotaan vaan, eikö niin?

Kaksi vaaleaa ranskalaista yrttileipää

  • 5 dl lämmintä vettä
  • 5 g pussi kuivahiivaa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 rkl suolaa
  • 2 rkl öljyä
  • 12-13 dl vaaleita leipäjauhoja
  • iso nippu sekalaisia yrttejä silputtuna (timjamia, kirveliä, rosmariinia, rakuunaa ja oreganoa)
Mittasin Kitchen Aidin kulhoon veden, sokerin, hiivan, suolan ja öljyn sekä yrttisilpun. Lisäsin mukaan noin puolet jauhoista ja sekoitin leipäkoukulla muutamia minuutteja. Lisäsin jauhoja sen verran, että taikinasta tuli kiinteä pallo, joka irtosi kulhon reunoista koukkuun. Jätin taikinan lepäämään 10 minuutiksi, jonka jälkeen sekoitin sitä koukulla 10 sekuntia. Jätin taas taikinan lepäämään peitettynä ja sekoitin. Toistin tämän intervallihommelin kaikkiaan viisi kertaa. 

Kumosin taikinan kevyesti öljytylle leivinpaperiarkille ja halkaisin sen kahteen pitkulaiseen palaan. Muotoilin niitä hieman ja jätin ne toisen leivinpaperiarkin ja keittiöpyyhkeen väliin kohoamaan. Noin kolmen vartin päästä taikinapötkylät olivat kohonneet reippaasti ja olivat melkein kiinni toisissaan. Venytin niitä hieman ja taitoin kaksinkerroin. Kiersin pötkylät löyhästi kierteelle ja jätin uudelleen kohoamaan. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja ennen uuniin laittamista viilsin terävällä veitsellä muutaman vinottaisen viillon taikinaan. Paistoin leipiä noin 25-35 minuuttia. Yrtit olivat oma lisäykseni taikinaan, en tiedä onko ranskalaisilla tapana laittaa yrttejä vaaleaan leipään. Yrtit vain ovat melkein ainoat, mitä puutarhassamme tänä kesänä kukoistavat ja niitä pitää koittaa käyttää kaikkeen, mihin vain pystyy. Leivistä tuli susirumia, mutta hyvänmakuisia. Ranskalaisen suolaisen voin kanssa leipä maistui hyvälle, yrtit erottuivat kivasti maussa. Leivän tarjoaminen viinilaatikosta on Passiosta ja Huvilasta lainattu idea. 

Tour de Francen neljästoista etappi oli viimeinen Alpeilla ajettavista vuorietapeista. Siitä oli pitkä lähetys, jonka alkutunnit kuuntelimme pihanpuolelle, kun puuhailimme siellä. Kalan loimutuksen ja leivän paistamisen jälkeen asetuimme istumaan tv:n ääreen nauttimaan kauniista ranskalaismaisemista ja kiinnostavasta pyöräilystä. Nyt etappia on jäljellä vielä melkein 60 km ja maaliin tullaan vasta kuuden jälkeen illalla. Jännittämistä siis riittää vielä hyvän aikaan.




perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ranskalainen päärynäkakku


Kaupassa oli sieviä ranskalaisia päärynöitä, en vastustanut niitä ollenkaan, vaan ostin niitä viisi kappaletta. Etsin niille ranskalaista käyttötapaa ja löysinkin kakun, johon saisin ainakin osan päärynöistä menemään. Meitä oli  vain kaksi päivällisellä, joten tein kakustakin pienen. Puolitin My Kitchen in the Rockies-blogista löytämäni päärynäkakun ohjeen.

Pieni ranskalainen päärynäkakku

  • 2 pientä päärynää
  • 125 g pehmeää voita
  • puolen sitruunan kuori raastettuna
  • 125 g sokeria
  • 1 tl vaniljauutetta
  • 2 kananmunaa
  • 125 g vehnäjauhoja + vähän vuoan jauhottamiseen
  • 1/4 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa

Lämmitä uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota pieni rengasvuoka (18 senttinen). Kuori päärynät ja leikkaa ne kuutioiksi tai viipaleiksi. Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaaleaksi vaahdoksi, lisää sitruunankuori, vaniljauute, suolaripaus, kananmunat ja jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta vältä liikaa vatkaamista, ettei taikinasta tule sitkasta. Levitä puolet taikinasta vuokaan ja asettele päärynäpalat taikinan pinnalle. Lusikoi loput taikinasta päärynöiden päälle ja tasoittele hieman. Paista kakkua uunin keskikorkeudella noin 34-40 minuuttia ja kokeile kakkutikulla kypsyyttä. Paista hieman lisää, mikäli tikku on taikinasta nostettuna tahmea. Jäähdytä kakkua vähän aikaa, ennen kuin otat rengasvuoan reunan irti.



Tour de Francen kolmastoista etappi oli täysiverinen vuorietappi, joka päättyi 18 kilometrin loppunousuun. Todella kuuma sää sai muutamia ajajia keskeyttämään kilpailun. Vincenzo Nibali otti kolmannen etappivoittonsa tämän vuoden kisassa ja paransi asemiaan kokonaiskilpailun johdossa. Toiseksi nousi Movistarin Alejandro Valverde. Huomenna onkin sitten luvassa pitkä lähetys etapista, jo yhden aikaan iltapäivällä pääsemme seuraamaan viimeistä Alppi-etappia.