perjantai 15. joulukuuta 2017

Tehtiin sitten itse! Joululounas työporukalla

Haikeina muistelemme joululounaita, joita saimme monet vuodet käydä syömässä tyonantajan tarjoamana Ränssin kievarissa. Ajat ovat muuttuneet, eikä sinne enää ole päästy. Tänä vuonna erinäisten syitten takia päädyimme tekemään itse joululounaan työporukalla ja siitä sukeutui hyvä juttu. Ehkä ensi vuonnakin! 

Moni työkaveri osallistui lounaan järjestelyyn, J valmisti ja tarjosi maidottomat porkkanalaatikot, T tarjosi ja paistoi kinkun, K toi leipää ja tarjosi hirvenlihat lihapataa varten, A nouti kaupasta viimetipan ostoksia ja Antti graavasi lohta ja leikkasi kinkun. Minun osuudekseni tuli käydä kaupassa ja huolehtia lounas pöytään. Kaikki muut paikalla olleet kollagat auttoivat syömällä vatsansa täyteen. 

Kävin kaupassa summittaisen budjetin puitteissa, arvelin selviäväni satasella, mutta koska ostin vähän liikaa kivennäisvesiä, meni lasku 112 euroon. Sillä summalla saimme (kinkku ja hirvenliha olivat siis lahjoituksia) ruokaa meille kymmenelle paikalla olleelle ja toinen mokoma olisi kyllä vielä syönyt siitä. Jos olisin ollut järkevämpi ostaja, olisi koko setti varmasti maksanut vain noin 50-60 euroa. Mutta nyt meillä on varastossa hieman säilytystä kestäviä ruokatarvikkeita yhteislounaita varten ja muutaman päivän töissäolevat voivat syödä tähdenlentoja, mikäli vielä maistuu. Osan voi myös pakastaa ja käyttää myöhemmin. 

Eilen minulla oli yövuorojen välinen päivä. Vein yövuoroon mukanani suuremman Crock Pot-patani, johon olin tehnyt jo kotona hirvenlihapadan hautumaan. Minun kotiseudullani pohjoisessa ei tehdä jouluksi karjalanpaistia vaan palapaistiksi sanottua yhden lihalaadun pataruokaa. Sellaisen tein nytkin K:n tuomista lihapaloista. Toinen pala oli luullinen ja luumurikan säästin liemenkeittoa varten. Pata puhisi koko yön työpaikan keittiössä ja aamulla tuloksena oli ihmeen murea ja maukas hirvipata.

Kun vuoroni loppui, menin käymään suihkussa ja siitä virkistyneenä palasin keittiöön laittamaan lounasta. Tauolla olevat auttoivat kantamalla toisen pöydän kokoustilasta ja järjestelemällä paikkoja ja muutenkin olemalla apukäsinä yhdessä jo toisessa. 

Pöydät peitimme harmailla lakanoilla, joita olen ostanut Anttilan loppuunmyynnistä ja vasta kotona huomannut, että nämähän ovat liian kapeita. Se siitä säästämisestä. Lautasten alle laitoimme punaiset huopatabletit, niin eivät aterimet ja lautaset koliseet pöydillä. Astiat töissä ovat melko yksinkertaisia, mutta toisaalta, eipä töissä mitään Villeroy& Bochia tarvitakaan. Kattauksesta tuli kuitenkin työolosuhteissa ihan nätti. 


Tarjolla oli lopulta näitä:

  • leivinuunissa paistettu potkallinen kinkku
  • hirvenlihapataa
  • perunoita
  • porkkanoita
  • herneitä
  • porkkanalaatikkoa
  • kaupan lanttulaatikkoa 
  • kolmea erilaista silliä
  • graavilohta
  • savustettua lohta
  • pieniä maustekurkkuja
  • punajuurta
  • kahta pateeta
  • karpalochutneyta
  • ruisleipää ja voita
  • vichyä, limsaa ja tietysti vettä
  • jälkiruoaksi glögiä, joulutorttuja, piparkakkuja, homejuustoja ja rypäleitä
Kaikki oli valmista kello yksitoista, kuten olin kaavaillut. Kaikki vuorossa olleet söivät vuorotellen ja iltavuorollekin jäi ainakin tarpeeksi. Harmi, että useammalla kollegalla oli menoja, etteivät vapaalta päässeet osallistumaan. En ottanut kuvia juurikaan, en muistanut ja sitten viitsinyt. Mutta kirjoitan tämän muistiin mahdollista ensi vuoden joululounasta varten. Tästä minun on hyvä tarkistaa, mitä tänä vuonna hankimme, mitä voi jättää ostamatta tai laittaa vähemmän ja millainen budjetti riittää hyvin. 

Antin alkupalalautanen, hänelle kehtasin sanoa, että älä syö vielä, otan ensin kuvan!

Yhdessä syöminen on hyvästä, olipa kyseessä yksinkertainen keittolounas tai isompaa järjestelyä vaativa joululounas tai vapaa-ajan tapahtuman ruokailu. Seuraavan kerran taidan päästä kokkaamaan tälle mahtavalle porukalle tammikuisissa pikkujouluissa. Tosin tämä joululounas ei nyt erityistä kokkaamista minulta vaatinutkaan, enemmän vain viimeistelyä ja esillepanoa. 

Muita kokkauskokemuksia työporukalle löytyy vaikkapa näistä muutamista postauksista:

Churrot tulivat vahingossa kaksi kertaa kollaasiin, mutta kyllä niissä aika homma olikin!

Useimmiten meitä on useita tekemässä ruokaa, tai sitä on valmistettu etukäteen ja käytämme työssä olevat omat taukomme ruoan valmistamiseen ja syömiseen. Tällainen mukava yhteisöllisyys ei onnistuisi kuin tällaisella mahtavalla porukalla kuin meidän työpaikallamme on!

torstai 14. joulukuuta 2017

Nyt on kuivat jutut!

Jokunen viikko sitten meille hankittiin (pyytämättä ja yllättäen) elintarvikekuivuri. En ole itse kuivuria koskaan käyttänyt, mutta Antti on ollut sellaisen kanssa tuttu jo lapsuudesta asti, hänen äidillään on edelleen käytössä Orakas. Tämä meille hankittu on merkiltään Steba, samaa merkkiä kuin toinen sirkulaattoreistamme. Noin mikroaaltouunin kokoinen kuivuri on nyt tehnyt muutamia kuivettuneita juttuja, joista esimerkiksi vadelma oli aivan surkea juttu, vain marjan haituvat ja siemenet olivat jäljellä kuivissa kuorissa, eikä maistamalla tiennyt onko kyse hongasta vai haavasta. Samoin mansikat leikkasimme liian ohuiksi viipaleiksi, osa niistä tarttui laitteen kuivausritilöihin. Mandariinipalaset myös kuivuivat aivan tyhjiksi, vain epämiellyttävä kova kuori oli jäljellä. Sitruksia kannattaakin kuivata poikkileikattuina. 

Erilaisia kuivauskokeiluja
Sipulista tuli hauskan näköistä, mutten ole vielä kokeillut käyttää kuivattua sipulia mihinkään. Kunhan tässä on aikaa, viipaloin punasipulia enemmän ja kuivaan niitä ja kokeilen ruoanlaittoon. En tosin nyt heti keksi mikä hyöty siitä olisi, paitsi jos olisi hamstrannut sipulia ja sitä uhkaisi mennä pilalle, tai olisi aikeissa kokkailla retkiolosuhteissa. 


Paras onnistuminen tähän mennessä on ollut ananas. Ostimme aivan tätä kuivattamistarkoitus varten tuoreen ananaksen, josta Antti leikkasi noin viiden millin vahvuisia kiekkoja. Ensimmäisessä erässä ne olivat kuivurissa yli 10 tuntia, toisessa 9 tuntia. Ananaskiekot eivät tarttuneet ritilöihin, ne oli helppo kerätä kuivurista lautaselle. Aluksi ne tuntuivat hieman nahkeilta, mutta kuivuivat edelleen lautasella. Niissä on nyt muutama päivä myöhemmin uskomattoman intensiivinen maku, hieman sitkeyttä, mutta kuitenkin niitä on kiva nakertaa. Voisimme kokeilla myös hieman paksumpien viipaleiden kuivaamista, mutta nämä ohuet, kauniiksi pitsiytyneet kiekot ovat todella hyviä välipaloiksi. Nyt joku tulee varmaan kertomaan, että ananas kuivattuna on hurjan epäterveellistä, mutta jos väittää, että se on pahaa, niin se on kyllä vale. 


Tomaatista tuli aika hauskan näköinen myös, allaolevassa kuvassa pieni kirsikkatomaatti halkaistuna. Siinäkin on makua vaikka muille jakaa ja mietin, että näitä pitää tehdä enemmän ja säilöä oliiviöljyyn. Nyt niitä oli vain muutama maistelupala. 

tiistai 12. joulukuuta 2017

Sitruskauden ilotulitus salaattivadilla

Väsymys meinaa vaivata, iltaisin nukuttaa niin, että tyyny kutsuisi jo kahdeksalta. Tätä kaamoskauden kukistajasalaattia söimme tänään eilisen kala-aterian tähteiden kanssa. 

Kirpsakka salaatti sitruksista ja granaattiomenan siemenistä

  • 1 appelsiini
  • 1 greippi
  • 1 verigreippi
  • 0,5 punasipuli
  • 1 granaattiomenan siemenet
  • pieni pala fetaa (noin 30 g)
  • 1 rkl cavaetikkaa
  • 1 tl hunajaa
  • basilikan lehtiä
Leikkasin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja fileroin appelsiinin ja greipit. Irrotin siemenet granaattiomenasta Veeran neuvoin. Käytin postauksen neuvoa numero 3, se toimii hyvin, sain kyllä punaisia mehupilkkuja paidalleni, vaikka oli esiliinakin. 

Asettelin sitruslohkot lautaselle, ripottelin sipuliviipaleet päälle, samoin murustellun fetan ja granaattiomenan siemenet. Sekoitin cavaetikan ja hunajan pikaiseksi kastikkeeksi ja kaadoin salaatin päälle. Muutama basilikan lehti vielä ja salaatti oli valmis. Se oli mukavan kirpeää, mutta hunajan pehmentämää lisäkettä tähdenlentokalan ja riisin kanssa. En toivoakseni ole univalmis ennen kello kymmentä, sen verran pirteää oli salaattimme. 


maanantai 11. joulukuuta 2017

Äkkiä ruokaa, lohta, rapukastiketta ja sahramiriisiä

Tänään piti saada ruoka nopeasti lautaselle, oli sen verran nälkä töiden jälkeen. Poikkesin ostamaan palan lohta kotimatkalla ja aterian muut osat valmistuivat sillä välin, kun riisi kypsyi keittimessä. Tällä kertaa keittimeen meni paellariisiä, se sopi oikein hyvin keittimeenkin. Lisäsin mukaan pikkuisen sahramia ja suolaa. 


Pikainen lohi sahramiriisin kanssa

  • 200 g kirjolohta
  • nokare voita
  • sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria

Kastike

  • 1 punasipuli silppuna
  • nokare voita
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 1 dl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • 50 g jokiravunpyrstöjä
  • muutama kapris
  • sitruunamehua
  • tilliä

Riisi

  • 1 dl riisiä, tällä kertaa (puolivahingossa paellariisiä)
  • vettä tarpeeksi
  • sahramia
  • suolaa

Lisäksi

  • broccoliinia 8 "oksaa"
  • sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
  • tilkka valkoviiniä
Riisin kypsyessä poistin lohipalasta nahkan, ylimääräiset rasvat ja muutaman ruodon. Leikkasin palan kahteen annospalaan. Ripotin niille suolaa ja pippuria ja puristin päälle sitruunamehua. Kuumensin pannulla voita ja paistoin kalapaloja pari minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten lautaselle peitettyinä odottamaan. 

Lisäsin pannulle hieman vielä voita ja siihen sipulin silputtuna. Parin minuutin kuluttua lisäsin voihin ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja sekoitin ne mukaan. Kaadoin päälle viinin ja kerman ja sekoitin tasaiseksi. Kastike sakeni nopeasti ja lisäsin sinne mukaan jokiravut. Maustoin kastikkeen suolaripauksessa, pippurilla, muutamalla kapriksella ja sitruunamehulla. Nostin kalapalat kastikkeeseen lämpenemään. 

Kokosin annoksen lusikoimalla sahramin värjäämää hauskasti puuroutunutta, muttei muussautunutta riisiä lautaselle ja siihen päälle lämmenneen lohipalan ja kunnolla ravuilla mehevöitettyä kastiketta ja muutaman pannulla käytetyn broccoliinin, joita olin maustanut suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja höyryttänyt viinitilkassa. 

maanantai 4. joulukuuta 2017

Superraikas meloni-fetasalaatti


Tänään oli yksi tämän vuoden parhaista päivistäni, sain lääketieteellisen luvan tehdä työtä taas vuoden eteenpäin. Upouuden medikaalini kunniaksi nautimme kaksiosaisen päivällisen, jonka alkuruoka oli erittäin raikasta salaattia, jossa oli minttua, melonia, kurkkua ja fetaa. Ohjeen otin Coley cooks-blogista. Pääruoka oli tavallistakin tavallisempi kanapasta.

Meloni-fetasalaatti kahdelle

  • puolikas dinomelonia
  • 1/4 cantaloupemelonia
  • puolikas punasipulia
  • 50 g fetaa
  • 10 cm pätkä kurkkua
  • suolaa ja pippuria
  • paljon tuoretta minttua
  • oliiviöljyä
  • sitruunamehua
Lidlissä oli meille aikaisemmin tuntematon dinomeloni, joka oli sisuksiltaan kokonaan valkoinen ja siinä oli melko vähän siememiä. Pilkoin puolikkaasta melonista jonkunlaisia kolmiota. Samoin pilkoin osan cantaloupea. Kurkun osakuorin ja leikkasin viipaleiksi, myös punasipulin ohuiksi suikaleiksi. Fetasta leikkasin myös jonkun sortin kolmioita. Mintun silppusin. 

Asettelin vadille melonipalat, kurkkuviipaleet, sipulisuikaleet ja päälle paljon sitruunamehua, minttua, oliiviöljyä ja ripaus suolaa ja pippuria. Todella hyvä alkuruokasalaatti, tosi raikas ja pirteä.


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tähdenlentoaamiainen

Söimme eilen poron ulkofilettä sous vide, se onnistui mainiosti. Vaikka annoksessa oli lihaa vain noin 130 g, oli sekin hieman liikaa, joten leikkasimme lopun fileen ohuiksi viipaleiksi ja käytin ne tänä aamuna tähdenlentoaamiaseen.

Poron ulkofilee vasta menossa vakuumiin.

French toast pihvillä ja viiriäisenmunilla

  • 2 viipaletta paahtoleipää
  • 6 viiriäisenmunaa
  • 2 viipaletta queso frescoa
  • nokare voita
  • 1 dl maitoa
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia
  • muutamia viipaleita eilistä poron ulkofilettä
Sekoitin maitoon kaksi viiriäisenmunaa ja maustoin seoksen suolalla ja pippurilla. Leikkasin juustosta kaksi viipaletta ja laitoin kaksi pannua kuumenemaan, toiselle laitoin hieman oliiviöljyä ja toiselle voita. Paistoin voisella pannulla maustetussa maidossa kasteltuja paahtoleipäviipaleita ja neljä viiriäisenmunaa. Öljyisellä pannulla paistoin juustoviipaleet. Viiriäisenmunia käytin, koska ne olivat jo käyttöä vaille, tietysti kananmuna kävisi yhtä hyvin.

Kokosin annokset laittamalla ensin leivälle paistetun juustoviipaleen, siihen päälle ohuita pihvipaloja, viiriäisenmunat ja tuoretta timjamia. Päälle vielä pippuria myllystä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään leftovers-aiheista postauksiamme. 

lauantai 2. joulukuuta 2017

Sydänsimpukat aterian alkuun

Eilen ilahduin kaupassa, kun siellä oli tarjolla sydänsimpukoita. Hyvä vielä, ettei tuossa kaupassa tarvitse ostaa koko pussia kerrallaan, vaan saa ostaa vähemmänkin. Edellisellä kerralla sakeoin simpukat, tällä kertaa käytin valkoviiniä liemenä. Vinkit tähän alkuruokaan otin The Blond Cook-blogista, jossa oli käytetty sattumoisin Finlandia-voita! 


Valkosipuliset ja -viiniset sydänsimpukat

  • noin 300 g sydänsimpukoita kuorineen
  • iso nokare voita
  • loraus valkoviiniä
  • muutama pieni valkosipulinkynsi
  • sitruunamehua
  • tuoretta basilikaa (ei ollut ohjeessa käytettyä persiljaa)
  • suolaa simpukoiden puhdistamiseen
Valkkasin simpukoista pois ne, joiden kuori oli auki, niitä oli muutama tässä setissä. Laitoin simpukat kylmään veteen, johon olin sekoittanut ruokalusikallisen suolaa. Tällä konstilla simpukat saa sylkäisemään sisällään olevan hiekan pois. Kun oli alkuruoan aika, otin simpukat vedessä ja huuhtelin niitä vielä kylmällä vedellä. 

Sulatin pannulla voita ja laitoin valkosipulit litistettyinä pannulle hetkeksi. Lisäsin valkoviinin ja kun seos kiehui, kaadoin simpukat pannulle. Puristin päälle sitruunamehua ja sekoittelin. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin simpukoiden kypsyä pari kolme minuuttia. Kun simpukat olivat auenneet, kaadoin ne lautaselle ja ripottelin päälle runsaasti tuoretta basilikaa. Olivat hyviä! 

perjantai 1. joulukuuta 2017

Wallenburger perjantain pikaruoaksi


Tämä viikko on ollut jotenkin todella uuvuttava, en oikein tiedä edes miksi. Tiskikone on ammottanut tyhjyyttään, mutta kompostikuppiin on siirtynyt huonoksi menneitä mandariineja ja kuivahtaneita muffineita. Ei pitäisi leipoa niin paljon. Tänään piti ottaa päiväunet kotiin päästyäni, jotka eivät onneksi menneet totaalikoomaksi, josta heräisi vasta iltakymmeneltä. 

Jääkaapin nollalaatikossa kohmeessa oli vielä pari wallenbergiä. Ne oli syytä käyttää pois ja söimme ne hampurilaisina, tästä tuli siis wallenburger. 


Wallenburgerit kahdelle

  • 2 wallenbergin pihviä hirvijauhelihasta
  • 2 vehnäsämpylää (Lidlin paistopisteestä)
  • 2 viipaletta Apetinan queso frescoa
  • 4 viipaletta tomaattia
  • sipulirenkaita
  • salaatinlehtiä
  • parsakaalin ituja
  • oliiviöljyä
Kuumensin tilkan oliiviöljyä pannulla ja laitoin wallenbergit lämpenemään pannulle. Hetken kuluttua lisäsin pannulle kaksi viipaletta minulle uutta Apetina-merkkistä espanjalaista queso frescoa. Olemme kyllä syöneet sitä usein Espanjassa, mutten ollut koskaan kotiin ostanut sitä. 

Lämmitin sämpylänpuolikkaita hetkisen anteeksi nyt vain mikrossa ja sommittelin hampurilaiset. Sämpylän pohjapuolelle ensin salaatinlehti, sitten wallenberg, paistettu queso, tomaattiviipaleet, sipulirenkaat, parsaidut ja kanneksi sämpylän yläpuoli. Seivästin tuotokset pihviveitsillä ja kaadoimme lasiin kuohuviiniä. Se oli valikoitunut päivän ruokajuomaksi. Wallenbergit olivat edelleen hämmästyttävän meheviä oltuaan muutaman päivän melkein jäässä ja espanjalainen tuorejuusto paistettuna oli tosi kiva lisä hampurilaiseen, korjaan wallenburgeriin

Nyt alkoi viikonloppu, jonka aikana on tiedossa päivällinen kahdelle huomenna ja perhepäivällinen sunnuntaina. Suunnitelmat ovat jo muhimassa, tarvikkeet hankittuna ja koko viikon väsymys saa luvan väistyä. Hyvää viikonloppua!


Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään jämäruokaohjeitamme.