perjantai 23. helmikuuta 2018

Broccoliinipasta


Harvoin teen ruokaa vain itselleni, kuittaan usein yksin ollessani päivällisen voileivällä tai jollain vielä viitteellisemmällä. Eilen huomasin viileälaatikossa pussillisen broccoliineja, jotka unohdin viime viikonlopun päivälliseltä kokonaan. Vihreät kaunokaiset olivat vielä ihan kunnossa, joten etsin niille pikaisesti ohjeen ja saisin samalla tyydytettyä pari päivää muhineen pastanhimonkin. Löysin hyvältä vaikuttavan broccoliinipastaohjeen Sprinkes and Sprouts-blogissa, jossa olen varmaan aikaisemminkin vieraillut. Ohjeessa käytettiin vuohenjuustoa, josta minä en paljon pidä, mutta fetasta pidän ja sitä minulla olikin juuri pienoinen palanen jemmassa. 

Broccoliinipasta yhdelle

  • 100 g pastaa (minulla pussinpohja spagettia)
  • reilusti keitinvettä ja kunnolla suolaa
  • 8 broccoliinin vartta
  • oliiviöljyä
  • 1 tl valkosipulimurskaa (käytän purkkia tyhjäksi epätoivon vimmalla)
  • 0,5 dl valkoviiniä
  • suolaa ja pippuria
  • punaista chiliä (unohdin kokonaan)
  • tuoretta basilikaa
  • pieni palanen fetaa
  • parmesaania
Laita pastavesi kiehumaan, sitä saa olla runsaasti. Suolaa kiehuva vesi oikein kunnolla ja laita pasta kypsymään. Leikkaa broccoliineista mahdollinen kuiva osa varresta pois ja kuumenna pannulla hyvä loraus oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, nakkaa broccoliinit pannulle ja sekoita mukaan valkosipulimurska. Paistele seosta hetkinen, varo kuitenkaan polttamasta. Lisää pannulle valkoviini ja jätä broccoliinit kypsymään viinissä muutamaksi minuutiksi. 

Kun pasta on kypsää, ota desin verran keitinvettä talteen, valuta pasta. Lisää valutettu pasta pannulle broccoliinien kaveriksi ja kaada mukaan hieman keitinvettä ja sekoittele. Ripottele pannulle fetamuruset, basilika ja paljon parmesaania. Tarkista maku ja lisää hieman suolaa ja joka tapauksessa pippuria ja syö heti.  

Pidin tästä pastasta todella paljon, olisin voinut laittaa siihen koko pussillisen broccoliineja, noin kaksinkertaisen määrän kuin käytin. Chilin minä unohdin kokonaan, mutta sitä tuli kyllä toissapäivän ateriassa riittämiin, ei makiaa mahan täydeltä. 

torstai 22. helmikuuta 2018

Lihapullat liemessä


Jo heti tuoreeltaan laitoin muistin Jennin lihapullaohjeen, se näytti yhdellä vilkaisulla takuuvarmalta. Eilen kokeilin ohjetta, eikä aavistukseni ollut väärä. Hieman se laittoi nenän vuotamaan ja ottamaan toisen annoksenkin, makua ja pientä poltetta riitti. Ohjeesta tuli meille kahdelle hyvä päivällinen ja huomiselle työlounaskin. 

Lihapullat kooroscurrykastikkeessa Liemessä-Jennin ohjeella


Lihapullat

  • 1 punainen chili
  • 2 tl valkosipulimurskaa
  • 1 kevätsipuli
  • 0,5 ruukkua tuoretta korianteria
  • 1 rkl garama masala-maustetahnaa
  • 400 g jauhelihaa
  • 1 kananmuna
  • suolaa ja pippuria
  • voita paistamiseen
Ensin tein lihapullat. Silppusin chilin, sipulin ja korianterin. Sekoitin ne jauhelihaan. Lisäsin mukaan garam masalan, kananmunan, valkosipulimurskan, suolaa ja pippuria. Sekoitin kaikki sekaisin taikinaksi. Kuumensin pannun ja sillä pienen nokareen voita. Otin lihapullataikinaa pienen nökäreen ja paistoin sen voidakseni tarkistaa mausteet. Lisäsin hieman lisää suolaa ja pippuria. Pyörittelin taikinan lihapulliksi, niitä tuli noin 25 kpl. Paistoin lihapullia voissa pannulla ja siirsin ne sitten lautaselle odottamaan. Aivan kypsiksi pulleroiden ei tarvinnut tässä vaiheessa vielä tullakaan.


Kookoscurrykastike

  • 4 dl kanalientä
  • 1 tölkki kookosmaitoa
  • 1 tl vihreä currytahnaa (ei ollut punaista, kuten Jennin ohjeessa)
  • 1 tl jauhettua currya
  • 5 kpl kuivia kaffirlimetin lehtiä
  • 1 limetin mehu
  • 0,5 ruukkua tuoretta korianteria
Sulatin liemikalikan kasarissa ja lisäsin sinne mausteet ja kookosmaidon. Säästin pari lusikallista kookosmaitoa viimeistelyyn. Kuumensin kastikkeen ja lisäsin lihapullat kasariin, jossa ne kypsyivät loppuun noin 10 minuutissa. Lisäkkeenä meillä oli riisinkeittimessä kypsennettyjä ohrahelmiä. Puristin kastikkeeseen vielä yhden limetin mehun ja tiputtelin kookosmaitoa tiploiksi kastikkeen pinnalle ja sirotin loput korianterit päälle. Erittäin hyvä ohje! Kiitos Jenni!

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kurkumatiikeri

Viimeistään tämän kakun jälkeen tulin tietämään kuinka paljon pidänkään kurkumasta. Ohjeen kurkumaiseen tiikerikakkuun otin blogista nimeltä Fond of Flavour ja siellä kakku näytti hyvin houkuttevalta. Minä tein kakun kahteen pieneen vuokaan ja siihen taikina riitti aivan hyvin. Lähdeblogissa kaikki taikina laitettiin yhteen suureen kakkuvuokaan ja siihen se varmasti mahtui myös hyvin. Tämä kakku on vegaaninen. 

Kurkumatiikeri

  • 400 g venhäjauhoja
  • 15 g maissitärkkelystä
  • 2 tl leivinjauhetta 
  • 2 tl ruokasoodaa
  • 230 g sokeria
  • 1,5 d auringonkukkaöljyä
  • 3,5 dl mantelimaitoa + 1 rkl
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • 2 tl jauhettua vaniljaa
  • 3 tl jauhettua kurkumaa
  • 3 rkl kaakaota
  • tomusokeria koristeluun
Kuumenna uuni 180 asteeseen ja valmistele yksi suuri rengasvuoka tai kaksi pienempää. Minä voitelin kaksi pientä vuokaa öljyllä ja jauhotin ne vehnäjauhoilla. 

Sekoita kulhossa keskenään jauhot, maissitärkkelys, leivinjauhe, sooda ja sokeri. Lisää mukaan mantelimaito ja öljy ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Erota puolet taikinasta toiseen kulhoon ja mausta se kaakaolla ja lisää vielä pieni tilkka (listan 1 rkl) mantelimaitoa, ettei taikinasta tule liian tanakkaa. Mausta toinen puoli taikinasta jauhetulla vaniljalla ja kurkumalla. Kurkuma värjää taikinan kivan oranssiin vivahtavaksi. 

Lusikoi taikinoita vuorotellen vuokaan (tai vuokiin, jos käytät kahta pientä) suuri lusikallinen kerrallaan. Aloita kaakaoisella lusikallisella keskelle vuokaa ja sitten kurkumaisella lusikallisella kaakaoisen keskelle. Sitten taas kaakoista kurkumaisen päälle ja niin edelleen kunnes taikinat loppuvat. Minä käytin pursotinpusseja isoilla tyllilla, mutta se oli ihan turhaa tuhertamista, taikinaa päätyi vähän sinne sun tänne, eikä jälki ollut lusikoimista siistimpää. 


Paista yhtä suurta kakkua noin 60 minuuttia, pienempiä noin 40 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä. Kumoa kypsä kakku lautaselle ja sirottele jäähtyneelle pinnalle tomusokeria, jos haluat. Minä en halunnut muistanut. 

Kurkuma maistui vallan vinkeästi tässä kakussa. Luulen, etten olisi tunnistanut makua, jollen olisi sitä itse purkista taikinaan ripotellut. Laitoin kurkumaa vähemmän kuin ohjeessa oli ja sekin määrä oli minusta lähes liikaa. Väristä se teki kyllä kivan. Rakenne oli ok ja kananmunien puuttumista ei tästä vegaanisesta kakusta kyllä huomannut. Sitä en oikein tullut tietämään, miksi tähän laitettiin etikkaa. Mikähän taika siinä oli? 


tiistai 20. helmikuuta 2018

Hitaasti hyvä tulee – broileri haudutuspadassa


Viime lauantaina aloitin päivällispuuhat taas ennen aamiaista, tuolloin ei ollut aikaa viettää koko päivää keittiössä, vaan tiedossa oli ajastettu täsmäpäivällinen, joka valmistuisi minun ollessani aivan toisaalla. Laitoin kaksi haudutuspataa hommiin ja esivalmistelin vihannekset sirkulaattoria varten ja saapuessani kotiin, tuoksu hyväili minua jo ovelta, ehkäpä jo autokatoksesta. Päivän jälkiruoasta kerroin jo edellisessä postauksessa. Tänään jaarittelen broilerista ja perunoista. Lintuohjeeseen käytin ajatuksia täältä ja perunoiden kanssa käytin omaa pääkoppaani tietolähteenä, samoin idea Maalaisbistron hasselbackan perunoista gratiinissa kummiteli mielessäni, vaikka tiesin, etten saisi samanlaista houkuttelevaa paistopintaa aikaan haudutuspadassa. 

Kokonainen broileri haudutuspadassa

  • 1,5 kg painava maustamaton, tuore broileri
  • 0,5 dl sulatettua voita
  • 1 tl cayennepippuria
  • 1 tl mustapippuria
  • 1 tl jauhettua paprikaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 tl valkosipulimurskaa
  • tuoreita yrttejä (rosmariinia, oreganoa ja timjamia)
Laitoin suuremman haudutuspatani pohjalle pyöreän pienen ritilän, joka on peräisin jostain ammoisesta riisinkeittimestä. Tarkoitus oli saada broileri pysymään pois suoraan padan pohjalta, jolloin rasva pääsisi valumaan pohjalle, eikä lintu uiskentelisi rasvassa koko kypsymisen ajan. Koska pata on ovaalin muotoinen, tein paksusta foliosta muutaman pallon ja laitoin niitä padan pohjalle ritilän kaveriksi. 

Otin broilerin pois muovipakkauksesta ja kuivasin sen pinnan paperilla. Tein mausteista (yrttejä lukuuottamatta) tahnan, valkosipulimurska sopivasti yhdisti kuivat mausteet tahnaksi. Sulatin voin ja sivelin sitä broilerin pinnalle joka puolelle. Taputtelin käsin mausteseoksen voiseen nahkaan niin tarkkaan kuin mahdollista ja nostin broilerin pataan ritilän ja avustavien foliopallojen päälle. Ja sitten vain yrtit linnun päälle, kansi kiinni ja low-asetus 10 tunniksi. Niin pitkää aikaa lintu ei tulisi tarvitsemaan, mutta eipä menisi laite pois päältä ennen kuin tulisin töistä kotiin.


Kun kotiinpääsyyn oli enää reilu tunti aikaa, kysyin Antilta miten lintu mahtaa voida. Hän mittasi sen sisälämmön ja pyysin häntä laittamaan padan lämmitysasetukselle, mikäli lämpö olisi jo 73 astetta tai enemmän ja johan se olikin. Broileri oli kypsynyt tässä vaiheessa noin 6 tuntia.

Perunat haudutuspadassa

  • 8 perunaa (keskikokoisia siiklejä)
  • 1 dl kermaa
  • 1 dl maitoa
  • 2 kevätsipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia
  • parmesaania (jostain sitä meille taas siunaantui)
Perunoita oli tietysti enemmän kuin me yhdellä aterialla söisimme, mutta arvelin broileriakin jäävän ja niin seuraavan päivän ateria syntyisi näistä tähdenlennoista. Mittailin, että kahdeksan perunaa mahtuisi sopivasti pienempään haudutuspataan. Pesin perunat, mutten kuorinut niitä, siikleissä oli hyvin ujot kuoret tähänkin aikaan vuodesta. Leikkasin perunat viipaleiksi, mutta pidin kunkin perunan omana settinään, en levitellyt paloja pitkin poikin. Sutaisin hieman voita padan pohjalle ja reunoille ja leikkasin sipulin ja valkosipulin ohuiksi viipaleiksi. Nostin perunaviipaleet pottu kerrallaan pataan, aluksi reunoille kehäksi ja keskelle vielä perunan tai kaksi niin, että koko padan pohja täyttyi. Ripottelin päälle suolaa ja pippuria, kevässipulisilpun ja valkosipuliviipaleet, timjamin ja hieman parmesaaniraastetta. Lopuksi lurittelin päälle maidon ja kerman seoksen. Tämänkin padan laitoin low-asetukselle, mutta ajastinta tässä mallissa ei olekaan, joten pata jäi vain hommiin, kun minä lähdin töihin.


Vihannekset valmistelin vakuumiin, puolikkaiksi leikatun punasipulin, muutaman porkkanan ja pienehkön fenkolin. Maustoin punasipulia voinokareella, suolalla ja pippurilla, porkkanoita timjamilla ja fenkolia sahramilla. Vihannekset pääsivät 87-asteiseen kylpyyn noin tuntia ennen kuin pääsin töistä. Siinä ajassa ne kypsyivät juuri sopivasti. 

Kotiin päästyäni aloin tutkia patojen aarteita. Broilerista oli juuri toivotulla tavalla sulanut nahka pois aivan pientä osaa linnun selkäpuolta ja kainaloita lukuunottamatta, rintapuolella ei ollut nahkaa enää ollenkaan. Rasvaa ja muuta paistinlientä oli ritilän ja foliopallojen alla sen verran, että ilman korotusta broileri olisi hautunut osaksi liemessä. 

Nostin linnun pois padasta suurelle vadille ja sen ympärille asettelin toisessa padassa hautuneita perunoita ja vakuumista avatut vihannekset. Annoksiin irrotin suurilla haarukoilla rintapalat, broileri oli todella mehukasta ja helposti irtoavaa. Perunat olivat pehmeitä, mutteivat missään mielessä mössöksi hautuneita ja sous vide-vihannekset kyllä jälleen niin passeleita kuin olla ja voi. 



Aterian jälkeen kertahanskat käsissäni irrottelin loput lihat linnunrungosta, rintalihaa ja koipien liha irtosivat kuin itsestään ja niistä riitti yhdessä perunoiden loppujen kanssa hyvin seuraavan päivän ateriaksi. 

Broilerinloput nostin isoon kattilaan, kaadoin padan pohjalle jääneen liemen päälle. Lisäsin sinne noin kolme litraa vettä, 3 dl valkoviiniä, pari sipulia, valkosipulin, pätkän purjoa, porkkanoita, rosmariinia ja kokonaisia pippureita. Tätä lientä keitin noin 3 tuntia. Siinä ajassa kypsästä lintujämästä aloitettu liemi ehti hyvin valmiiksi, raa'asta aloittaessa keittoaika on paljon pitempi. Suolaa en lisännyt ollenkaan, sillä sitä valmiiksi ruoaksi valmistetussa linnussa oli jo alkuaan. Siivilöin liemestä kaikki sattumat, jotka Antti kiikutti kompostiin. Jaoimme liemen, noin 3 litraa, pieniin rasioihin. Osan laitoimme 2,5 dl rasioihin ja osan puolen litran. Nämä pakastimme ja nyt on kanalientä moneen ruokaan. Tässä siis huomaamme tutun ilmiön, jossa broilerista tulee kana, kun tarpeeksi keitetään.


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeeni. 

maanantai 19. helmikuuta 2018

Sahramipannacotta

Lauantaina meillä ei pitänyt edes olla varsinaisesti päivällistä, saati jälkiruokaa, mutta oli meillä kuitenkin. Jälkiruokana oli sahramilla maustettua pannacottaa. Ohjeen jälkiruokaan otin täältä. Pienensin ohjetta kahdelle sopivaksi ja muutenkin soveltelin, sillä yleensä ehtymätön kermavarastoni todella ehtyi lauantaina. 

Sahramipannacotta kahdelle

  • 1 dl kermaa
  • 1 dl maitoa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • sahramihippuja (noin 1/4 tl)
  • 0,5 liivatelehteä
  • koristeluun tomusokeria, vadelmapölyä ja marjoja
Leikkasin saksilla liivatelehden pienempiin paloihin ja laitoin ne kylmään veteen. Kuumensin kattilassa kerman ja maidon, sekoitin mukaan sahramihiput, vaniljatahnan ja sokerin. Kun seos melkein kiehui, sammutin liekin kattilan alta ja sekoitin mukaan vedestä puristellut liivatepalat. Vispilöin kunnes liivate oli liuennut seokseen. Siivilöin seoksen pieneen kannuun, siivilään jäivät lionneet sahramihiput. Kaadoin seoksen pieniin purkkeihin, suljin ne kannella ja laitoin jääkaappiin. Iltasella päivällisen jälkeen söimme jälkiruoat marjojen ja kahvin kanssa. Liivatetta olisi voinut olla vieläkin vähemmän, ehkä kolmasosa levystä. 

lauantai 17. helmikuuta 2018

No en minä nyt tiedä – munakas vohveliraudalla


Vohvelirauta on vekotin, jota tulee käytettyä aika harvoin. Etenkin kun meillä on niin neonvihreä kapistus, että siitä  melkein saa päänsäryn. Olen kuitenkin tehnyt sillä belgialaisia vohveleitavohveliritareita ja suolaisia kinkkuvohveleita. Tänään tein aamiaiselle munakkaat vohveliraudalla, vinkin otin täältä.

Aamiaismunakkaat vohveliraudalla kahdelle

  • 2 kananmunaa
  • 1 rkl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • muutama pinaatinlehti
  • 1 tomaatti
  • 1 kevätsipuli
  • pieni pala fetaa
  • voita paistamiseen
Silppusin kevsäsipulin ja fileroin tomaatin ja leikkelin siemettömät suikaleet pieniksi kuutioiksi, en halunnut tomaatin olevan liian kosteaa. Pilkoin fetan pikkumuruiksi. Laitoin osan tomaattikuutioista, sipulisilpusta, pinaatinlehdistä ja sipulista syrjään, ne laittaisin valmiin annoksen päälle. Sekoitin muut täytteen kevyesti vatkattuun kerman ja kananmunien seokseen. Maustoin suolalla ja pippurilla. Sulatin pienen nokareen voita ja laitoin vohveliraudan kuumenemaan. 

Kun rauta oli kuumentunut, sutikoin paistopinnoille voita ja kaadoin munakasmassan mahdollisimman tarkkaan puoliksi paistopinnoille, minulla on kahden vohvelin rauta. Massaa pitäisi olla sen verran, että kolo on kutakuinkin täynnä, muttei sentään yli äyräiden. Painoin kannen kiinni ja puristin sitä noin minuutin verran. Ihan pikkuisen massaa pursui kulmasta yli, alle teelusikallisen verran. Paistoin munakasta noin minuutin ja kurkkasin kannen alle. Alapinta oli jo kypsä, mutta päällipuoli ei vielä. Painoin kantta alas vielä puolisen minuuttia ja sen jälkeen munakkaat olivat jo kypsät. Nostin ne lastalla lautasille, ripotin loput tilpehöörit pinnalle, asetin paahtoleipäkolmiot kaveriksi. En nyt oikein tiedä, miksi tekisin munakasta vohveliraudalla muuten kuin siksi, että voin. Lähdeblogissa kerrottiin, että blogaanin lapset pitävät tällaisista munakkaista ja se on oikein hyvä syy. 



Eilinen hillapehmiö kohtasi tämän aamun mansikkapehmiön

perjantai 16. helmikuuta 2018

Rakkaudella äidiltä – hillapehmiö

Saan toisinaan äidiltäni Lapin kultaa, sitä minulle annettiin jo alaikäisenä. Eikä tässä ole kyse mistään laittomuudesta, vaan Lapin kullalla tarkoitan tietysti hillaa, tuota ihanaa kullankeltaisesta marjaa. En ole koskaan oppinut sanomaan marjaa lakaksi, saati sitten suomuuraimeksi. Hilla on hilla. Hillassa on se hyvä puoli, että se säilyy hyvin pakastettuna, mutta rajansa kaikella. Löysin aamulla pakastimesta äidin käsialalla merkityn hillapurkin ja siinä oli päiväys vuodelta 2016. Käytin purkillisen aamiaissmoothieen, jossa ei ainesosien määrällä mässäillä. Terveellisyydestäkin saatte olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta tulipa käytetyksi marjat pois.

Hillapehmiö

  • 0,5 dl pakasterasia hilloja
  • 2 rkl hunajaa
  • 0,5 turkkilaista jogurttia

Käytin purkkia sen verran mikrossa, että sisällön tohti laittaa blenderiin, säälin kaunista Kitchen Aidiani sen verran, etten laita sinne aivan jääkalikoita mielelläni. Blenderi murskasi marjat niin hyvin kuin pystyi, mutta kaikkihan me tiedämme nuo hillojen siemenet ja kuorikin tahtoo jäädä nähtäviksi hituleiksi. Puristin massan tiheän siivilän läpi niin, että siivilään jäivät kuorien palat ja murskautuneet siemenet. Sileää hillapyrettä tuli tästä määrästä noin 1,5 dl.

Huuhtelin blenderin kannun ja kaavin pyreen takaisin kannuun. Lisäsin sinne ensin lusikallisen hunajaa ja jogurtin. Blenderoin smoothien tasaiseksi ja maistelin hieman. Juoma tarvitsi lisää makeutta, joten lisäsin toisen lusikallisen hunajaa. Sen kanssa smoothiesta tuli sopivan makeaa. Tämän juoman tarjoan yövuorosta saapuvalle, aamiainen on muutenkin melkein valmis. <3

torstai 15. helmikuuta 2018

Päällikön kestävä omenapiirakka


Tänään paistoin töissä tauolla omenapiirakan, joka oli kokonaan maidoton. Niinpä se kävi ihan jokaisen työpaikalla olleen ruokavalioon. Mukailin aikaisemminkin käyttämääni ohjetta.

Maidoton omenapiirakka

  • 4 kananmunaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 2 tl jauhettua vaniljaa
  • 2 tl kanelia
  • 2 dl mantelimaitoa
  • 150 g maidotonta juoksevaa margariinia 
  • 4 omenaa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 rkl kanelia
  • tomusokeria
Kuumenna uuni 200 asteeseen, vuoraa isohko lasivuoka leivinpaperilla. Kuori omena ja leikkaa ne lohkoihin. Kerää lohkot kulhoon ja ripota niille sokeria ja kanelia, kääntele paloja niin, että ne saavat kevyen sokeri-kanerikuorrutuksen. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, lisää mukaan rasva, mantelimaito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaavi se vuokaan leivinpaperin päälle. Sommittele omenalohkot taikinan päälle ja paista piirakkaa noin 35  minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on piirakka kypsä. Sirottele kuuman piirakan päälle tomusokeria ja tarjoa Oalty-vaniljakastikkeen kanssa.