torstai 20. heinäkuuta 2017

Sipulikeittotäytteinen hevosmureke


Kaupallinen yhteistyö, Solera

Älkää peljästykö, tämä ei ole se ohje, joka aloitetaan kumoamalla sipulikeittopussi kulhoon. Tässä keitellään ensin pieni satsi sipuleita sakeaksi keittomaiseksi täytteeksi. Ohjeen otin mukailtavaksi täältä.

Lihamureke mozzarella-sipulitäytteellä


Mureketaikina

  • 800 g hevosen jauhelihaa
  • 2 kananmunaa (käytin yhden, kun olivat niin suuria)
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
  • 1 dl korppujauhoja
  • loraus worcesterkastiketta (oma lisäys, kun minusta se kuuluu lihamurekkeeseen)


Täyte (sipulikeitto+mozzarella)

  • 4 uuden sadon punasipuleita varsineen
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl lihalientä
  • 1 dl punaviiniä
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • 1 pallo mozzarellaa
Aloita tekemällä sipulikeitto, josta tulee oikeastaan melkein sipulihilloke. Silppua sipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia pannulla tai pienessä kattilassa. Lisää mukaan lihaliemi ja viini, yrtit ja suolaa ja pippuria. Anna kiehua maltillisesti puolisen tuntia, niin että neste vähenee ja seos sakenee. Maistele, että onko kunnolla makua. Jätä jäähtymään. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sekoita jauhelihaan kananmuna, mausteet ja korppujauhojat, sekoita tasaiseksi. Paista pannulla pieni testipala, mausta lisää, jos tarvitsee. Muotoile talouskelmun päälle taikina tasaiseksi levyksi, noin pari senttiä paksuksi. 

Levitä sipulimassa murekelevylle, ei aivan reunoille asti. Leikkaa mozzarellapallo ohuiksi viipaleiksi ja levitä palat sipulien päälle. Kääri kelmun avulla levy rullalle, älä kuitenkaan kääri muovia rullan sisälle. (jollekin on saattanut joskus hamassa nuoruudessa käydä tuonkaltainen moka) Jätä sauma alapuolelle ja taputtele rullan päät kiinni. Nosta varovasti lastalla uunivuokaan, jonka pohjan olet öljynnyt. 

Paista mureketta noin 45 minuuttia, mittaa murekkeen sisälämpötila. Sen tulisi olla vähintään 65 astetta. Lähdeohjeessa tehtiin vielä murekkeen päälle valutettava kastike ja pintakin peitettiin sipulimassalla ja mozzarellalla, mutta ne vaiheet minä jätin väliin. 


Solera tarjosi meille tämän aterian viinin
Söimme mehevää mureketta helmimäisen pastan kanssa, en muista sen nimeä, mutta Annan kaupasta olen sitä ostanut. Höyrytin porkkanaa ja broccoliineja melkein kypsiksi ja käytin niitä pannulla voissa juuri ennen ruokailua. 


Tour de Francen 18. etappi oli taas hieno Alppi-etappi. Alexander Stubb oli juttelemassa Christian Selinin kanssa etapin aikana, sitä oli kiinnostavaa kuunnella. Etapin voittajaksi selviytyi Warren Barguil ja kokonaiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Chris Froome. Enää on jäljellä yksi pitkä etappi, sitten henkilökohtainen aika-ajo ja viimeisenä seremoniallinen päätösetappi sunnuntaina Pariisiin. Niin se vain tämäkin kisa on pian paketissa. 


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Suolaista ja makeaa french toastia


Tänään olen ollut liikkeellä koko päivän, enkä ehdi kokata mitään teeman mukaista. Mutta viikonloppuna oli hetki aikaa, jolloin käytin vähän sitä sun tätä jääkaapista ja muutaman viipaleen mehevää briossia ja nautimme ensin suolaisen ja sitten makean aamiaisen ranskalaisen maitokahvin kera omalla terassillamme. 

Suolainen french toast (tavallaan) kahdelle

  • 2 paksua viipaletta briossia
  • 4 viipaletta pekonia
  • 2 kananmunaa
  • 6 pientä mozzarellapalloa (koska ne piti käyttää)
  • suolaa ja pippuria
  • ruohosipulia
Keitin ison kattilallisen vettä ja lorautin sinne pikkuisen etikkaa. Rikoin kaksi kananmunaa kauhalla kiertämään pyöräyttämääni veteen kypsymään. Ei  niistä maailman kauneimpia uppomunia tullut, mutta ei se mitään. Keitin munia noin 2 minuuttia ja nostin ne sitten talouspaperin päälle lautaselle odottamaan. Uppomunien kypsyessä kuumensin pannua ja laitoin sille neljä viipaletta pekonia. Paistoin pekonit rapeiksi ja nostin nekin talouspaperin päälle lautaselle, jonka peitin foliolla. Leikkasin pitkulaisen briossinlopun viipaleiksi. Näitä suolaisia versioita en aikonut kastaa maidossa, vaan ottaa niihin kosteutta ja makua pekonista. Paistoin briossipaloja pekoninrasvassa molemmin puolin hetkisen. Kokosin leivät lautasille, asetin leivän päälle pekoniviipaleet ja sitten päälle sitten uppomunan, mozzarellapallot ja hieman suolaa, pippuria ja ruohosipulia. 



Makea french toast mustikoilla kahdelle

  • 2 paksua viipaletta briossia
  • 1 dl maitoa
  • 1 rkl sokeria
  • kunnon ripaus kanelia
  • nokare voita
  • mustikoita
  • vaniljajäätelöä
  • vaahterasiirappia
Sulatin pannulla nokareen voita ja kastoin leipäpalat maidossa, jonka olin maustanut kanelilla ja sokerilla. Paistoin palasia molemmin puolin pari kolme minuuttia. Nostin leivät lautasille, kaapaisin niille hieman vaniljajäätelöä ja ripottelin pinnalle ja ympärille mustikoita. Vaahterasiirappiakin liruttelin hieman päälle. 


Tour de Francen 17. etapin voittoon ajoi Primož Proglic. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Chris Froome, hänelle ei varmaan taaskaan kukaan mitään ajamalla voi. Alberto Contador näytti hieman pirisitymisen merkkejä, Nairo Quintana sen sijaan jäi kärjestä lisää minuuttikaupalla. Marcel Kittel kuuluu keskeyttäneen kilpailun tänään, joten viisi etappivoittoa jäi hänen melkoisen hienoksi saaliikseen tästä Tourista. 



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Cannelés de Bordeaux


Vuonna 2013 olimme blogaanimiitissä Nannan luona ja tapasin ensimmäisen kerran Kivistön ihanat Marin ja Liisan. He tekivät siellä leivonnaisia, joista ensivilkaisulla luulee, että nyt taisi mennä pieleen. Mutta ei tosiaankaan. Pienet pinnastaan karamellisoituneet leivonnaiset hävisivät vadilta niin nopeasti, ettei niistä ehtinyt kuvaa ottaa. Kaksi vuotta sitten CampaMiitissä täällä meillä Mari paistoi näitä herkkuja taas ja nyt niistä ehti ottaa kuvankin, luultavasti blogaaneja on pidätelty luudan kanssa kauempana sen  hetken. 

Viime vuonna ostin sitten jo pieniä cannelé-muotteja, tosin vain neljä ja eihän niin pienellä määrällä tee mitään, kun leivonnaisia paistetaan yli tunti, eikä taikinaa kannata alkaa paria desiä tehdä. Hankin sitten joltain reissulta silikonisen vuoan, jossa on monta monituista kolosta canneléiden paistamiseen. Samalla lokerikolla olemme tehneet muuten juuri sopivia suuria jääpaloja GT-laseihin.

St-Jean-Pied-de-Portissa oli leipomo, jossa canneléja myytiin, mutta valitettavasti se oli kiinni. 
Nyt kun olin hautonut vuokia jo yli vuoden, päätin tänään viimein kokeilla tätä jopa keittiöpeikoksi muodostunutta leivonnaista. Kivistön ohjeessa neuvottiin seisottamaan taikinaa jääkaapissa vuorokauden, mutta eihän minulla ollut aikaa niin kauan nyt odotella. Olin laittanut foodgawkerin arkistooni ohjeen, jossa seisottamisesta ei puhutta halaistua sanaa ja ryhdyin kokeilemaan sitä tänään zombiepäivänä, viimeisen yövuoron jälkeisenä nukkumispäivänä, jona EN nuku. Otin ohjeen täältä. Kivistön ohje löytyy täältä.

Cannelés de Bordeaux, 24 kpl

  • 5 dl täysmaitoa
  • 50 g voita
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • 250 g sokeria
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 150 g vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 50 g konjakkia tai tummaa rommia
  • 50 g voita vuokien voiteluun
Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin alkoholina konjakkia, vaikka rommi taitaisi olla perinteisempi. Meillä oli avattu konjakkipullo, mutta rommia ei oltu avattu, joten käytin sitten konjakkia. Ohjeessa on muutenkin kerrottu tyhjentävästi eri välineistä, joita tarvitaan, mm. erilaisten vuokien ominaisuuksista. Minun irralliset yksittäisvuokani ovat sisältä tarttumattomiksi pinnoitetut. Silikonivuoan koloset ovat hieman irtovuokien koloja pienempiä. Taikinaa oli sen verran, että käytin lopulta myös 5 pientä alumiinivuokaa, että sain käytettyä kaiken taikinan. Alkuperäisohjeessa käytettiin voiteluun voin ja mehiläisvahan yhdistelmään, mutta ei minulla mitään mehiläisvahaa ollut. Mistähän sitä voisi hankkia? 



Valmistaminen

  1. Kuumenna uuni kiertoilmalla 220 asteeseen (ilman kiertoa 230 asteeseen).
  2. Sulata ensin vuokien voiteluun tarkoitettu voi ja anna sen hieman jäähtyä. Voitele sitten vuoat runsaskätisesti. Kun voi hieman jähmettyy vuokissa, sitä voi vielä sutikoida tarkemmin jokapuolelle sisäreunoja. 
  3. Sulata sitten kattilassa taikinaan menevä voi ja kaada mukaan maito ja vaniljatahna, sekoita ja anna seoksen kiehahtaa. Jätä jäähtymään.
  4. Erottele keltuaiset kulhoon ja mittaa mukaan sokeri, jauhot ja suola. Sekoita vispilällä.
  5. Kun maito-voiseos on hieman jäähtynyt, kaada siitä kolmasosa kulhoon, sekoita ja sitten lisää maitoa vielä kahdessa erässä. Sekoita tasaiseksi.
  6. Lopuksi lisää taikinaan käyttämäsi alkoholi, minulla oli siis konjakkia. Jälleen sekoita. Taikina on hyvin ohutta, noin lettutaikinan paksuista. Kaada taikina kaatonokalliseen kannuun.
  7. Annostele taikinaa vuokiin niin, että ne ovat 4/5 täynnä, muutama milli varaa kohota. 
  8. Laita vuoat uunipellille leivinpaperin päälle sen varalta, että taikina nousee reunojen ylitse, vältyt uunin siivoamiselta.
  9. Nosta pelti uuniin ja paista canneléja ensin 10 minuuttia 220 asteessa, pienennä sitten lämpöä 190 asteeseen. Paista noin 45-60 minuuttia. Taikinan tulisi nousta kohokasmaisesti hieman vuokien reunojen yli ja painua sitten kasaan. Ehkäpä se taikinan lepuutus auttaisi tähän. Jos cannelét meinaavat nousta liikaa, ne voi nostaa hetkeksi pois uunista, jolloin massa painuu hieman alemmas ja sitten jatkaa paistamista. 
  10. Kun pinta on tumma, malta mielesi ja paista vielä 10 minuuttia, että leivonnaisen pintaan ehtii muodostua hyvä karamellisointi. Kopauttele leivonnaiset heti kuumina pois vuokista. Sisuksen tulee jäädä mehevän kosteaksi ja pinnan olla rapea. 
Minä paistoin canneléja kaikkiaan 60 minuuttia. Oikeat irtovuoat olivat tehokkaita, niissä leivonnaisista tuli kauttaaltaan tummia ja rapeakuorisia. Silikonivuokien kakkuset piti auttaa silikonilusikalla irti, mutta olivat nekin kypsiä ja pinta oikeaoppinen. Satunnaisista lisäkupposistakin cannelét lähtivät hyvin irti, mutta niin nättejä niistä ei tullut. Lisään ohjeen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään postauksia ruokalajeista, tai tekniikoista, joita olen arastellut kokeilla. 



Tour de Francen viimeinen kuuden etapin mittainen osuus alkoi tänään toisen lepopäivän jälkeen. Alkumatkasta etappi oli hyvin vuoristoista, oltiinhan siinä Pyreneillä, juuri niillä vuorilla, joita meillä sanotaan tuttavallisesti Andeiksi ja joitten yli kävelin viime vuonna caminollani. Loppumatkasta etappi oli sitten tasamaalla ja siitä kehkeytyi massakiri. Michael Matthews ylsi toiseen etappivoittoonsa tässä kisassa, Chris Froome jatkaa koko orkesterin johtajana. 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Haastevapaapäivän perunapannu


Aamulla näin 52 Weeks of Deliciousness-blogissa tehdyn perunapannun kuvan. Anne kertoi saaneensa idean Gastronaatilta, tuolta vehnäjuurileipomisen inspiraatiolähteeltämme. Minä päätin ottaa ohjeen pohjaksi, kun sommittelisin päivällisen tänä Ranska-haasteen toisena vapaapäivänä. Annen tekemä perunapannu toimi grilliruoan lisäkkeenä, minä tein pannustani koko aterian lisäilemällä vähän sitä ja vähän tätä.

Perunapannu Sadun, Annen ja vielä Sarinkin tapaan kahdelle

  • 8 pienehköä uudensadon siikliperunaa
  • 2 Wilhelm-grillimakkaraa
  • pätkä kesäkurpitsaa
  • 8 kirsikkatomaattia
  • 1 sipuli (ei ollut enempää)
  • palanen fetaa
  • 12 viiriäisenmunaa
  • kapriksia purkinloppu
  • tuoreita yrttejä: sipulin ja valkosipulinvarsia, ruohosipulia, basilikaa, oreganoa, timjamia
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
Pesin perunat ja leikkasin ne muutamaan viipaleeseen. Kypsensin viipaleet höyryssä juuri ja juuri kypsiksi. Voitelin uunivuoan kevyesti oliiviööljyllä ja kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Leikkasin makkarat ja kesäkurpitsan pieniksi kuutioiksi, tomaatit puolikkaiksi ja ainokaisen sipulin muutamaan palaan ja yrtit silpuksi.

Rikoin viiriäisenmunat munakennoon, sillä en aikonut paistaa niitä niin kauan kuin muita aineksia ja viiriäisenmunien rikkomisessa menee hermot, eikä niitä saa nopeasti rikottua puolivalmiin ruoan pinnalle. Keräsin muut ainekset vuokaan, sekoittelin, murustelin pinnalle fetan ja ripottelin päälle suolaa ja pippuria. Puristin vielä pinnalle hieman sitruunamehua.

Paistoin vuokaa noin 30 minuuttia ja nostin sen uunista. Sopivan kokoisella lusikalla nostelin rikotut viiriäisenmunat vuokaan muiden ainesten päälle ja paistoin vielä noin 10 minuuttia. Tämä oli hauska  tähdenlentoruoka, kaikenlaista pientä ja loppua sain menemään siihen. 



sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ranskalaiset rapukakut

En  käy useinkaan sunnuntaisin kaupassa, jollei ole aivan välttämätöntä. Usein katselen aamusta jo jääkaappia sillä silmällä, että saisiko sieltä päivällisen raavittua kasaan. Useimmiten saa. Nyt minulla oli pieni rasiallinen jokiravun pyrstöjä ja ajattelin tehdä niistä jonkunlaisia rapukakkuja. Löysinkin hyvän ohjeen, jota muuntelin ja lopputuloksen ranskalaisvivahteet tulevan jälleen maustamisesta. Rapuja oli sen verran vähän, että jatkoin taikinaa tonnikalalla.

Rapukakut

  • noin 150 g jokiravunpyrstöjä
  • 1 pieni purkki tonnikalaa paloina öljyssä
  • 1 kananmuna
  • 2 rkl kreikkalaista jogurttia
  • 2 rkl korppujauhoja
  • chilihiutaleita
  • tuoreita yrttejä (rosmariini, rakuuna, timjami, ruohosipuli, basilika, persilja, ohuet sipulin varret)
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • srirachaa
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • pankomuruja leivittämiseen
Silppusin yrtit ja ravinpyrstöt pieneksi ja sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi massaksi. Kuumensin pannun ja sillä runsaasti oliiviöljyä. Otin öljytyin käsin taikinasta noin golfpallon kokoisia paloja ja taputtelin ne pieniksi kakuiksi, jotka pyörittelin pankomuruissa. Rapukakkuja tuli 7 kappaletta. Paistoin niitä kuumalla pannulla noin 3-4 minuuttia, käänsin ja paistoin toista puolta vielä pari minuuttia. Peittelin kakut metallilautaselle folion alle odottamaan, että yrttiset lyttypotut olivat kypsiä ja rapeita. Kastikkeeksi sekoitin nopean majoneesin, jossa oli hieman srirachaa potkua tuomassa. Rapukakut olivat tosi hyviä, sopivat hyvin kesäisen iltapäivän ateriaksi kotiterassilla syötäväksi. 


Tour de Francessa oli toisen jakson viimeinen päivä. 15. etappi oli täynnä jyrkkiä nousuja ja se oli vaativa ihan kaikille, mutta erityisesti kirimiehille. Huomenna Tour de Francessa on toinen lepopäivä ennen viimeistä kuutta etappia. Bauke Mollema onnistui voittamaan ensimmäisen kerran Tour de Francen etappinsa. Onpa hänellä kiva nimi! Kokonaiskilpailua johtaa Chris Froome edelleen. Kisa jatkuu tiistaina. 


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Melko helppoa


Muutama päivä sitten Jotain maukasta-blogissa oli tehty makeita aamiaiscroissanteja ja sellaisia minäkin tein tänä aamuna. Olisin illalla yksin, enkä oikein viitsi itselleni paljon kokata. Niinpä aamiainen saisi käydä päivän ranskalaisesta ruokaosuudesta. 


Mascarpone-mansikkacroissantit

  • 1 croissant/syöjä
  • 1 dl kermaa
  • 2 rkl mascarponea
  • vaniljasokeria
  • sokeria
  • mansikoita
  • suklaanappeja
  • tomusokeria
Tässä ei kauheasti tarvitse keittiössä raataa. Halkaise croissantit. Vatkaa kerma ja sekoita siihen mascarpone, mausta sokerilla ja vaniljalla. Leikkaa mansikat viipaleiksi. Täytä croissantit mascarponekermalla ja mansikoilla, viimeistele suklaanapeilla ja tomusokerilla. Maistuu hyvältä maitokahvin kanssa!

Tour de Francen päivän etappi oli taas melkoista taistelua keltapaidasta. Olin hieman ennenaikaisen iloinen eilen, kun Fabio Aru nousi johtopaikalle, sillä tänään Chris Froome otti ykköstilan uudelleen. Etapin voittoon ajoi Michael Matthews. Ei tämä nyt mene aivan niin kuin minä haluaisin, mutta minkäs teet!


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Provencen grillikana


Nyt puhutaan melko viitteellisestä ranskalaisuudesta tämän ruoan suhteen, kallistus sinne suuntaan tulee broilerin maustamisesta. Minun ollessani vielä töissä Antti oli laittanut kaksi pulskaa broilerin rintafilettä vakuumimarinointiin ja kerännyt sinne tyypillisiä Provancen yrttejä, rakuunaa, rosmariinia ja timjamia ja lisännyt mukaan sitruunaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Fileet olivat vakuumissa viitisen tuntia ennen kuin päätyivät Big Green Eggiin. 

Lisäkkeinä meillä oli halkaistua varhaissipulia, greippiä ja tomaattia, kastikkeena erinomaista virolaista majoneesia srirachalla maustettuna. 


Antti grillasi broilerifileitä molemmin puolin noin 6-7 minuuttia ja lopputulos oli aivan asteelleen oikea. Juuri kypsää, muttei vähääkään kuivaa. Niin mehevää ja maukasta! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle.

Tour de Francen 13. etappi oli "vain" 101 kilometrin mittainen, mutta sisälsi kolme karmaisevaa vuorta, joten siinä eivät kirimiehet päässeet juurikaan herkuttelemaan. Puolivälin tienoilla pääsin seuraamaan tilannetta ja minua ilahdutti suuresti se, että Alberto Contardor ajoi kärjessä Mikel Landan kanssa. Samaan porukkaan änkeytyivät vielä Nairo Quintana ja ykköseksi loppukirissä rynni Warren Barguil. Kokonaiskilpailussa Fabio Aru piti kuin pitikin keltapaidan. Chris Froome on vain kuusi sekuntia perässä. Jännää!






torstai 13. heinäkuuta 2017

Lohta ranskalaisella kapriskastikkeella


Viikon ranskalaiseksi kalaruoaksi valikoitui lohi kapriskastikkeella, ohjeen otin Goodie Godmother-blogista. Tätä ohjetta voin kyllä lämpimästi suositella, pidimme siitä tosi paljon! Tietysti minä hieman soveltelin ohjetta, muttei siinä alkuperäisessäkään mitään vikaa ollut. 

Lohta kapriskastikkeella


Lohi

  • 2 annospalaa lohifilettä 
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • voita 
  • oliiviöljyä
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä

Kastike

  • 1 uudensadon punasipuli
  • 3 tl kapriksia
  • voita
  • oliiviöljyä
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • loraus sitruunamehua
  • 1 dl kermaa
  • tilliä
Leikkasin lohifileen reunoista hieman rasvoja pois ja leikkasin annospaloihin. Poistin nahkan parhaani mukaan, sillä en huomannut, ettei filettä ollut suomustettu kovin hyvin, eikä se enää palasesta onnistunut. Ripotin annospaloille suolaa, pippuria ja sitruunamehua. 

Silppusin sipulin ja valutin kaprikset. Otin esille kaksi pannua, valmistin kastikkeen samaan aikaan yhdellä pannulla kuin paistoin lohen toisella pannulla. Laitoin kummallekin pannulle nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Kuumensin pannut ja laitoin toiselle sipulit, joita kypsensin pari kolme minuuttia. Toiselle pannulle laitoin kalapalat paistumaan. 

Lisäsin sipuleihin vehnäjauhot ja sekoittelin, annoin seoksen kypsyä noin minuutin verran. Lisäsin pannulle sitruunamehua, kaprikset ja valkoviinin. Käänsin toisella pannulla olevat kalapalat ja kaadoin mukaan valkoviinin. Pienensin lämpöä kalapannun alta. Sekoittelin kastiketta omalla pannullaan ja hetken päästä lisäsin mukaan kermaan. Kastike sakeni nopeasti ja maustoin sitä vielä hieman suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. 

Tarjosin kalan riisin kanssa, asetin kalapalan riisikeon päälle ja lusikoin pinnalla sakeaa kastiketta. Muutama tillihipsu kävi koristeesta.


Tour de Francen 12. etappi oli vuorietappi Pyreneillä. Nyt sitten vaihtui keltainen paita, Fabio Aru otti johtopaikan, vaikkei voittanutkaan etappia. Romain Bardet pystyi viimeisillä sadoilla metreillä änkemään itsensä ykköseksi. Chris Froome on nyt toisena kokonaiskilpailussa.