lauantai 12. elokuuta 2017

Muhkea nyhtölammasleipä

Muutama päivä sitten luin Maalaisbistro-blogista confit-menetelmällä tehdystä lampaankoivesta. Pidän kovasti kyseisestä lihankypsennysmenetelmästä, mutta olen yleensä kypsentänyt lintujen osia joko ankanrasvassa tai öljyssä. Nyt minäkin halusin kokeilla lampaan valmistamista tällä konstilla etenkin, kun pakastimessa oli yhä suuri pala lammasta, hankalan muotoinenkin vielä. Kyseessä oli luineen melkein nelikiloinen lammaspala. 

Otin palan sulamaan toissapäivänä ja Antti sahasi siitä sen verran pois, että sain palan mahtumaan suurempaan haudutuspataani. Mallaamisen jälkeen nostin palan takaisin tarjottimelle sulamaan. Eilen aamulla pala oli kutakuinkin sula, sisälämpöä en mitannut, mutta arvelin kyllä haudutuspadan tekevän palasta selvää. 

Lampaankoipi confit-menetelmällä

  • suuri pala luullista lampaanlihaa
  • 2 litraa rypsiöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 uuden sadon valkosipuli
  • 2 yrttikimppua (laakerinlehtiä, salviaa, minttua, rosmariinia, timjamia, ruohosipulia)
Laitoin aamulla varhain haudutuspadan lämpenemään ja kaadoin sen pohjalle noin pari desiä öljyä. Sitä kannattaa confit menetelmällä aina laittaa astiaan hieman ennen kypsennettäviä aineksia, etteivät ne jää pohjastaan kuivalle padan pohjalle, saattavat tarttua ja jäädä valjun värisiksi, mikäli eivät tule käännetyiksi kypsennyksen aikana. 

Kiersin myllyistä runsaasti suolaa ja pippuria lihapalan joka puolelle, mutten poistanut mitään kalvoja tai rasvoja, ajattelin padan kyllä hoitelevan sen puolen ajan kanssa. Nostin lihapalan pataan ja asetin sen molemmille puolille pitkittäin halkaistun valkosipulin puolikkaat. Kaadoin reunoja myöten öljyä niin paljon, että lihapala oli aivan uppeluksissa ja laitoin kannen päälle. Jätin padan töihin high-asetuksella ja kymmenen tunnin ajastuksella. Nukuin vielä pari tuntia ja herätessäni keittiöstä tuntui jo hieman tulevan viekoittelevaa tuoksua. 



Yrttejä kävin hakemassa päivän kunnolla valjettua, sidoin paistinarulla pari kimppua sekalaisia yrttejä ja upotin yrtit lammaspalan molemmille puolille. Pata teki työtään koko päivän, noin viiden tunnin kohdalla käänsin lihapalan kylkeä ja tietysti roiskautin paidalleni hieman öljyä. Sen kanssa saa olla varovainen! 

Kahdeksan tunnin kohdalla kokeilin hieman haarukkaa lihapalaan ja selvästi liha oli jo nyhtöisää. Nostin lihapalan peltitarjottimelle kahdella suurella haarukalla keihästäen, enkä siinä kohtaan ihme kyllä roiskinut öljyä sen enempiä. Annoin palan hieman jäähtyä ja kun näpit kestivät käsitellä, laitoin käsiini kertakäyttöhanskat ja nyhdin isoilla haarukoilla paloja lihasta ja vielä sormin kaavin loppuja rasvoja palan kyljistä. Suurin osa oli liuennut pataan. 

Luut irtosivat helposti ja liha oli kahdeksan tunnin kypsentämisen jälkeen helppoa nyhtää. Keräsin nyhteet lasivuokaan ja pyöräytin välillä muutaman kierroksen lisää pippuria ja suolaa. En punninnut lopputulosta, mutta arvelen, ettei nelikiloisesta jäisestä palasta tullut yli kiloa valmista syötävää lihaa.

Kotoisten hommien lomassa en ollut ajatellut sen tarkemmin, miten laittaisin nyhtölampaan tarjolle, mutta ei ollut yhtään perunafiilis tai riisitunnelma. Tein sitten viidessä minuutissa hauskat leivät, joihin sain menemään vielä pari purkinpohjaakin jääkaapista.


Muhkea nyhtölihaleipä kahdelle

  • 2 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
  • pieniä kantarelleja
  • nokare voita
  • 2 rkl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • marinoituja sipuleita
  • nyhtölihaa confit-menetelmällä
  • aiolia
Otin esille kaksi pannua ja laitoin kummatkin lämpenemään, sulatin niillä nokareet voita. Laitoin toiselle pannulle muutaman pienen kantarellin, noin 12 kpl. Samalle pannulle kaavin taannoin hampurilaisen täytteeksi tekemieni marinoitujen sipuleiden loput ja silmämääräisesti kahden paahtoleipäviipaleen peittämiseksi tarvittavan määrän nyhtölihaa. Kääntelin hetken kantarelleja ja kaadoin niiden päälle hieman kermaa, ripotin päälle suolaa ja pippuria. Sipuleita ja lihapalasia lämmitin myös hetkisen. Toisella pannulla paahdoin voissa leipäviipaleita molemmin puolin sen aikaa, että pintaan tuli hieman rapeutta. 

Nostin leipäviipaleet lautasille ja asettelin niille lammassuikaleita, sipulia, kantarellit ja isot lusikalliset aiolia, sitäkin saadaksemme purkin tyhjäksi. Vielä hieman pippuria ja tuoretta timjamia ja nopea päivällinen kahdelle oli valmis. 



Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crockpot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Illalla olimme kuuntelemassa Seminaarimäen Mieslaulajia Jyväskylän Lounaispuistossa. Olipa hauska keikka! 


6 kommenttia:

  1. Minä sitten tykkään näistä nopeista ruuista! Pitääkin kokeilla joskus tuota confittia, haudutuspadassa se tosiaan hoituu kätevästi. Minä olen aina ajatellut että siinä menee paljon öljyä hukkaan, siksi en ole isoja lihoja sillä tehnyt. Mutta näyttää hyvältä kertakaikkiaan.

    Semmarit on ihanat, perustettu samana syksynä kun minä muutin sinne, monessa konsertissa silloin alkuvuosina tuli käytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytän saman öljyn tai muun rasvan pari kertaa samaan tarkoitukseen, jollei siinä ole liikaa sattumia, mausteita tai muuta. Sitten imeytän kompostiin erissä.

      Semmarit oli ihana!

      Poista
  2. Eikös tulekin mehukasta lihaa ... minulla oli kyllä kaurista eikä lammasta mutta pitää varmaan kokeilla lammasta öljykylvyssä crock-potissa syksymmällä...kunhan grillaukset on saatu päätökseen/kun puutarhuri palaa sorvinsa ääreen. Minä sekoitan vähän confit-öljyä joukkoon kun keitän koiran puuroa ... ja turkki kiittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä olikin kaurista! :) mutta tosi hyvä menetelmä tehdä lihaa!

      Poista
  3. Mä en olekaan lihoja valmistanu confaamalla (kasviksia kylläkin esim. fenkolia ja tomaattia) mutta pakastimessa olis kummallisen kokoisia ja mallisia karitsan paloja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just kummallisille paloille oikein omiaan! :)

      Poista