tiistai 23. toukokuuta 2017

Mozzarella potenssiin kymmenen


Tämän vuoden Italia-haasteen aikana mozzarellaa  on kulutettu tässä taloudessa enemmän kuin viikossa on päiviä, mutta uskon vakaasti, ettei mozzarellaa voi syödä liikaa, eikä siihen voi kyllästyä. Jos kuitenkin tuntuisi siltä, että jonkunlainen kyllästymisen tunne lähestyisi, niin tässä tulee ohje, jolla mozzarella kohotetaan ylempiin kerroksiin ja taas maistuu! Puolahan on toinen kotikieleni (not), joten ohjeen toteuttaminen etänä ei tuottanut vaikeuksia.

Marinoitu mozzarella 2-4 syöjälle

  • 2 palloa mozzarellaa, mitä parempaa sen hyvempää
  • 2 rkl viinirypäleensiemenöljyä (joo, ihan tosissaan)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • tuoretta basilikaa
  • hieman valkosipulia
  • 1 tl fenkolinisiemeniä
  • sitruunan kuorta
  • jotain muuta, mistä en tiedä
Hommahan hoitui niin, että pyysin Antti marinoimaan mozzarellaa ollessani itse töissä. Hän vastusteli senkin verran, että kysyi "miten?".  Laitoin kuvan ohjeesta googlenglanniksi käännettynä ja vinkkasin ohjeen viinirypäleensiemenöljyä löytyvän pantryn yläkaapista. Tosiaankin, sellaista olen jostain ostanut, enkä koskaan keksinyt sille mitään käyttöä. Onneksi sitä ei ole kauhean suurta pulloa. 

Kun pääsin töistä löytyi jääkaapista rasia, jossa oli kauniisti marinoitua mozzarellaa. Olipa vielä vakuumiastiassa, joten mozzarellalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin upota yksityiseen makumaailmaansa.

Sommittelin revityt mozzarellapalat vadille, halkaisin muutamia erivärisiä kirsikkatomaatteja seuraksi ja leikkasin pari sämpylää viipaleiksi. Siitä saimme mukavan iltapalan äitienpäivän iltaan. Ensimmäisessä suupalassa maistui fenkoli voimakkaimmin, mutta sitten pääsivät esille muutkin yrtit, sitruuna ja öljyt. Kuvittelin jopa maistavani rypäleensiemenöljynkin! Rapean leivän kanssa mitä parhain herkku. Kävisi hyvin antipastovadille, italialaiselle tunkutarjottimelle, noutopöytään tai retkievääksi purkkiin pakattuna. Suosittelen.

Vaikka tämä herkku syötiin jo yli viikko sitten, jemmasin ohjeen tähän reissumme aikaiseen postaukseen, jolloin omassa keittiössämme ei kokata italialaista ruokaa. 




Tämä loppuosuus on kirjoitettu Évorassa, eteläisessä Portugalissa. Vietän siestaa, sillä ulkona on 33 astetta lämmintä, mikä on noin 20 astetta minun mukavuusalueeni yläpuolella. Antti on lämmittelemässä kameransa kanssa pitkin Unescon maailmanperintölistalle kuuluvan kaupungin katuja  ja minä nautin ilmastoinnista ja Babybel-juustopalleroista. Tämä menee niin oikein kuin voi. Giro d'Italian lähetys näkyy hotellin minimaalisesta televisiosta, portugaliksi selostettuna tietysti. Huomaan, ettei portugalintaitoni ole aivan niin korkealla tasolla kuin kuvitelin. Osaanhan sanan kiitos ja viinitarha, mutta sillä ei kovin pitkälle pötkitä. Viimeisellä viikolla Italiassa näytään ajettavan vuoristossa, lunta kuin Saariselällä, mutta pääsee sieltä ylhäältä näköjään melkoista haipakkaa alaskin. En ole aivan viivalla siitä, kuka johtaa ja miten Nairolla menee, mutta ei se niin vaarallista. 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Juurihoitoa


Huldalla on edessään elämänsä ensimmäinen juurihoito. Reissumme ajaksi vien vehnäjuuripurkin hoitoon luimupupulaan, jossa juurileivonta on monivuotinen tapa. En saanut täyttä lupausta siitä, että Hulda pysyisi hengissä, enhän sellaista voi antaa itsekään, sillä juuri on juuri  niin elävä kuin se itse tahtoo olla. Jos sille kävisi reissumme aikana köpelösti, tekisin itse uuden alun Satu Koiviston neuvoin. 

Jaoin Huldan kahteen osaan ennen matkaa. Puolet annoin äidilleni, toinen puoli lähtee sijaiskotiin. Kotiinpaluun jälkeen käyn tietysti hakemassa Huldankin kotiin, toivottavasti silläkin on hauska loma. Hoitopaikan oma juuri, Reima pitänee Huldalle seuraa, tiedä vaikka pääsisivät samaan taikinaankin!

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, sillä mikä muukaan se on kuin seikkailu, kun Hulda lähtee yksin reissuun?

lauantai 20. toukokuuta 2017

Caprilainen lohi


Tämän vuoden Italia-haasteen ykkösraaka-aine on ollut ehdottomasti mozzarella. Sitä on pyörinyt palloina yhteen jos toiseenkin ruokaan ja viipaleita on sommiteltu joka väliin. Niin tälläkin kertaa. Minulla oli palanen lohta, joka oli käytettävä pois, vaikkei päivällisellä ollut muita kuin minä, eikä minullakaan ollut oikein nälkä. Tämä on siis tyylipuhdas blogin tähden valmistettu ruoka, mutta kylläpä siinä jo tehdessä alkoi ainakin mieliteko hiipiä ja valmis lohi kyllä löysi tiensä blogaanin vatsaan ilman mitään vaikeuksia. 


Salmon Caprese ja muutama muu viritelmä

  • 4 annospalaa lohta (noin 150 g kukin)
  • kirsikkatomaatteja
  • mozzarellapalloja
  • kevätsipulia
  • kapriksia
  • sitruunaa viipaleina ja mehuna
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia
  • oliiviöljyä
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja öljysin uunivuoan pohja. Leikkasin lohen annospaloiksi ja varmistin, ettei paloissa ole ruotoja. Taputtelin kalapalojen pintaa öljyisin käsin, niin mausteet ja päälliset tarttuivat siihen paremmin. Ripotin paloille suolaa ja pippuria. Päällystin palat mieluisalla tavalla. Minulla oli yhdellä ohuita sitruunaviipaleita, toisella kevätsipulia ja kapriksia ja yhdelle sommittelin kirsikkatomaattien ja pienten mozzellapallojen puolikkaita. Kaikkien päälle puristin hieman sitruunamehua ja paistoin kalaa noin 15 minuuttia. 



Tänään meillä on pyöräilypainotteinen päivä, kun Retrokilpurit ajetaan Jyväskylän maisemissa. Minä olen Opiskelijan kanssa vastuussa matkanaposteluista ja järjestämme pariin paikkaan virvoketta ajajille. Iltasella saatan ehtiä ottaa selkoa, miten toisessa pyöräilytapahtumassa, Giro d'Italiassa menee, mutta aivan varmaa se ei ole.






perjantai 19. toukokuuta 2017

Espressozabaione


Zabaione, zabaglione on helppo jälkiruoka, jota pitkään pidin keittiöpeikkona, aivan turhaan. Kokeilin espressoista zabaionea eräänä toukokuun päivänä, kun olin vielä CampaKeittiössä. Käytin yhden vapaapäivän urakoimalla postauksia reissun ajaksi, enkä voi sanoa, että olisimme syöneet kovin huonosti tuolloin.

Tätä jälkiruokaa tuli aivan mahdottomasti, kuvittelin tekeväni sitä kahdelle, mutta siitä olisi riittänyt ainakin neljälle, mahdollisesti kuudelle. Zabaione ei kestä kauaa, se liemittyy, joten se on syötävä samantien. 

Espressozabione neljälle

  • 2 keltuaista
  • 4 rkl sokeria
  • 1 dl proseccoa
  • 0,5 dl espressoa
  • muutama vadelma
  • muutama suklaarae
  • kaakaota
Mallaa ensiksi sopiva bain marie-setti, eli  kattila ja sen päälle sopiva kulho tai toinen kattila. Alemmassa kiehutetaan vettä maltillisesti, ylemmässä vatkataan zabaionea. Varaa riittävän suuri ylempi kulho, sillä massa paisuu kypsyessään ja minulle meinasi käydä ohraisesti ja massa paisua yli kulhosta. 

Kiehauta vesi kattilassa ja jätä kannen alla olemaan valmis toimintaan. Erottele keltuaiset ja laita ne kattilan päälle tulevaan kulhoon (muttei vielä kattilan päälle) yhdessä sokerin kanssa. Vatkaa keltuaisia ja sokeria sen aikaa, että niistä muodostuu keltainen kuohkea vaahto. Nosta kulho kattilan päälle, laita sen verran kuumuutta levylle, että vesi kiehuu oikein maltillisesti. Kaada kulhoon kuohuviini ja espresso koko ajan vatkaten ja jatka vatkaamista noin 10-15 minuuttia, jolloin kastikkeen volyymi moninkertaistuu, ainakin kolmekertaiseksi. Kun zabaionen pintaan jää vatkaimista kierteitä ja kastike on ilmavaa, se on valmista. Lusikoi sitä nopeasti annoskuppeihin, minä laitoin pohjalle muutamia vadelmia ja suklaarakeita sattumiksi. Päälle vielä ripautin hieman kaakaota. 



Giro d'Italiaan emme ehdi nyt paneutua juurikaan muitten hommien tähden, mutta huomenna ehkä tai viimeistään sunnuntaina!




torstai 18. toukokuuta 2017

Aamiaisruudut


Ilokseni huomasin puff pastry-rullia Lidlissä ja ostin niitä heti varastoon muutamia. Välillä sellaisille on käyttöä. En tiedä ovatko ne tulleet vakiovalikoimaan, vai onko vain hetken aikaa saatavilla. Tein taikinasta ja lopuista Italiaan viittaavista raaka-aineista pieniä aamiaisruutuja.



Makeat ja suolaiset aamiaisruudut

  • 1 rulla puff pastrya 
  • 2 rkl ricottaa
  • 1 rkl tomaattipestoa
  • puolikas tomaatti oikein ohuina viipaleina
  • 2 viipaletta savuporoa
  • 6 viiriäisen munaa
  • 3 pientä mozzarellapalloa
  • pippuria
  • puolikas päärynä ohuina viipaleina
  • 2 rkl mascarponea
  • 1 tl sokeria + vähän koristeluun
  • ripaus kanelia
Kuumensin uunin 200 asteeseen. Levitin taikinan auki rullalta leivinpaperin päälle. Tein sille 3 x4 pyöreää painaumaa terävällä stanssilla, mutten erityisesti koittanut painaa sitä kokonaan taikinan läpi. Tein pyörylöiden ympärille pizzaleikkurilla kevyen ruudukon. 


Puoleen neliöistä (joiden keskellä oli ympyrät) levitin ricottan ja peston sekoitusta. Siihen päälle tälläsin oikein ohuet viipaleet tomaattia, joita olin pitänyt hetken talouspaperiarkin päällä, jotta niistä lähti kosteutta. Tomaatin päälle asetin pienen palan savuporoa, mozzarellapalaset ja viiriäisenmunan keltuaisen. Sepä olikin sottaista hommaa, erotella keltuaiset. En onnistunut ihan joka kerta, mutta rikon munat kuppiin, josta sitten käytin seosta taikinapalojen reunojen voiteluun. Ripautin ruutujen päälle hieman pippuria.



Makeitten versioiden pinnan sivelin sokerilla makeutetulla mascarponella ja sen päälle asetin muutaman ohuen viipaleen päärynää. Pinnalle sokeria ja kanelia ja reunat sitten viiriäisen munalla voideltuna. 

Paistoin ruutuja noin 15 minuuttia, kunnes olivat kypsiä. Leikkasin ruudut irti toisistaan kuumina. Olivat kiva aamupala. Loput napsimme päivän kuluessa ohikulkiessamme. Aion käyttää yhden pakastamistani taikinoista myöhemmin Beef Wellingtonin tekemiseen, en ole tehnyt sitä kuin kerran, eikä silloin käyttämäni taikina ollut parasta mahdollista. 



Giro d'Italian 12. etappi on pienellä nousulla höystetty tasamaan etappi, koko kilpailun pisin. Mittaa sillä on älyttömät 229 km. Tiedossa on mitä todennäköisimmin massakiri, mutta sitten sen näkee alkuillasta, mikäli pääsee telkkarin ääreen. Minä pääsen vasta töiden jälkeen. Tällä tietoa Eurosport näyttää etapilta pitkän lähetyksen, jo kello 14.15 alkaen. Sitä ennen voi seurailla jo, miten Kaliforniassa sujuu, kun AMGEN Tour of California jatkuu jo useatta päivää. Siellä näyttäisi olevan melkoiset kirimiesten onnenpäivät, suuri joukko nimekkäitä rynnijöitä on koolla. 


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

6 raviolia


Jyväskylässä on hieno keittiötavaraliike, Decola, josta keksisin aina jotain ostettavaa. Kävin siellä muutama viikko sitten ja sain ilmaistua, että kauppias ja minä seuraamme toisiamme Instagramissa. Siitä aloimmekin jutella kaikenlaista. Liike on nyt muutaman vuoden ikäinen ja varsinaista kauppaa täydentää verkkokauppa. Sain ehdotuksen ottaa vastaan jonkun pienen tuotteen ja korvaukseksi mainita postauksessa liike ja sehän minulle sopi, olen kyllä maininnut kaupan ihan ilman mitään tuotettakin. Kun kerroin, että meillä on alkamassa Italia-haaste, sain sitä silmällä pitäen mielenkiintoisen näköisen Dexam-merkkisen raviolimuotin. Samalla vekottimella voi tehdä myös puolalaisia pierogeja ja ylipäätään erilaisia täytettyjä taikinanyyttejä. 

Vilkaisin CampaSimpukan arkistoja ja edellisen kerran pastataikinaa meillä on väsätty yli kolme vuotta sitten, kun kokeilin cavatellien valmistamista. Raviolien tekemisestä on sitten jo niinkin kauan kuin viisi vuotta! Totesin jo aikoja sitten, että pastataikinaa ja tuorepastaa pitäisi tehdä usein, tai ainakin hieman useammin ja ylipäätään silloin, kun ei varsinaisesti ole tarkoitus syödä pastaa. Sitä voisi tehdä varastoon tai ainakin hyvällä ajalla. Usein käy niin, että kun homma alkaa sujua, loppuu aika tai taikina tai molemmat. Niin kävi nytkin. Saimme kyllä tällä kertaa syödäksemme, kahtakin pastaruokaa itse asiassa.


Kolmen kananmunan pastataikina

  • 3 kananmunaa
  • 300 g pastantekemiseen tarkoitettua vehnäjauhoa
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
Mittaa jauhot kulhoon ja riko kananmunat jauhojen päälle, ripauta mukaan suolaa ja lorauta hieman oliiviöljyä. Työstä taikinaa käsin niin kauan, että siitä muodostuu kiinteä, joustava pallo. Siinä menee noin 10-15 minuuttia ja se kannattaa tosiaan hommaan käyttää, että jauhojen gluteeni aktivoituu. Kun taikina tuntuu sopivan joustavalta ja sen pinta on kiiltävä ja sileä, kääri pallo kelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin. Tämäkin on välttämätöntä, sillä levon aikana gluteenit edelleen innostuvat ja taikinasta tulee helposti käsiteltävää. Jos on tullakseen.

Ricotta-pecorinotäyte

  • ricottaa
  • pecorinoa
  • sitruunankuorta
  • muskottipähkinää
  • pippuria
  • 1 kananmuna raviolilevyjen kiinnittämiseen
Täytteen määriä on vaikea sanoa, sillä se riippuu siitä minkäkokoisia ravioleja teet, tai kuinka paljon niitä jaksat nykertää. Minä tein täytettä noin 2 dl, mikä oli lopultakin ihan liikaa sattuneesta syystä. Mutta täytettä on nopea tehdä lisää, jos se meinaa loppua kesken. 

Kun on aika tehdä raviolit, viritä pastakone pöydän tai työtason laitaan kiinni, meillä ei ole keittiössä muuta mahdollista paikkaa kuin ruokapöydän reuna. Pöydän kansi on lasia, joten laitan pastakoneen leivinlaudalle ja koneen kiinni sekä lautaan, että pöytään. Jauhota pastakonetta niin, ettei taikina tule tarttumaan siihen kiinni. 

Ota taikinasta noin neljännes ja taputtele pala ensin jauhoisin käsin litteäksi pitkulaiseksi kiekoksi. Rullaa sitten taikinaa pastakoneen rullien läpi suurimmalla leveydellä. Taita levy kaksinkerroin ja rullaa uudelleen. Pienennä väliä vähitellen, jolloin levystä tulee kerta kerralta ohuempi. Mutta älä liioittele, liian ohut se ei saa olla, ettei taikina repeä ravioleja tehdessä. 



Levitä taikinalevy muotin alumiiniosan päälle, paina muovisella syvennysosalla taikinaan täytettä varten koloset. Lusikoi koloihin pienet lusikalliset täytettä, sivele reunat kananmunalla. Aseta toinen taikinalevy muotin päälle ja kaulitse päällimmäinen  kerros kiinni alempaan. Alumiinisen muotin sahalaidat leikkaavat taikinan siististi yksittäisen raviolin muotoon. Irrottele ylimääräiset reunapalat ja pullauta valmiit raviolit varovasti kevyesti jauhotetulle tarjottimelle odottamaan. Sain aikaan oikein sievän kuusikon tasamuotoisia ravioleja. Olin ihan todella tyytyväinen ja laitoin heti kuvan ravioleista siskontytölleni. 



No, siihen se ilo sitten loppuikin. Se ei johtunut ollenkaan raviolimuotista, se oli oikein kätevä ja helppokäyttöinen. Minä vain rullasin seuraavat taikinapalat liian ohuiksi levyiksi, eivätkä ne pysyneet ehjinä muotissa. Tein niistä sitten tagliatellea ja tyydyin kuuteen kauniiseen ravioliin. Onneksi ei ollut kyseessä päivälliskutsut eikä Master Chef, siinä on nähty surkuhupaisia yhden raviolin annoksia, minä sain sentään aikaan kuusi kappaletta! Taikinasta tulisi varmasti ainakin 60 raviolia, jos olisi taitavampi taikinan kanssa. Nyt hyötysuhde jäi hieman alhaiseksi.

Ruskistettu voikastike ravioleille

  • iso nokare voita
  • oksa rosmariinia
  • pippuria
  • sitruunankuorta
  • annoksen päälle pikkuisen sitruunamehua, timjamia ja raastettua parmesaania
Sulata voi kasarissa ja lisää sinne rosmariini ja sitruunankuorta. Anna voin kuumentua rauhassa ja hieman ruskistua. Samalla kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi ja suolaa vesi runsaalla kädellä. 

Kun voi alkaa olla hieman ruskettunutta, keitä raviolit. Ne kypsyvät noin 3-5 minuutissa riippuen pastankuoren paksuudesta. Nostele kypsät raviolit lautaselle ja lusikoi päälle ruskistettua voita. Viimeistele annos sitruunamehulla, timjamilla ja parmesaanilla. 

Vaikkei tästä nyt aivan täyttä ateriaa tullutkaan pastataikinan kanssa mokailtuani, onnistuivat raviolit aivan mainiosti. Rakenne oli täydellinen, pasta sopivan kypsää, täyte maukasta ja voikastike kaunisti annoksen mitä parhaiten. 


Kiitos Decolalle raviolimuotista, voin lämpimästi suositella niin muottia kuin liikettäkin, pistäytykää ostoksilla, kun satutte Jyväskylään. Decola löytyy Torikeskuksen toisesta kerroksesta Kauppakadulta. 


Giro d'Italian 11. etappi siirtää kisan seuraavalle tasolle. Alun tasaisemmat etapit, kaksi kolmesta lepopäivästä ja henkilökohtainen aika-ajo ovat takana ja edessä on runsaasti nousuja ja laskuja sisältävä 161 kilometrin etappi Firenzestä Bagno di Romangaan. Tom Dumoulin lähtee matkaan hieman alle kahden ja puolen minuutin etumatkan turvin, mutta Nairo Quintana ei varmasti anna periksi, vaan tähtäimessä on pinkin palautus kolumbialaisen päälle. Iltavuoron jälkeen pääsen minäkin näkemään, miten se onnistuu.

EDIT: 11. etapin pitkään kestäneen hatkan oli käydä hullusti, se ajattiin kiinni aivan viimeisillä sadoilla metreillä, mutta Omar Fraile onnistui sinnittelemään itsensä voittoon. Hän kyllä näytti melkoisen hämmästyneeltä, kun ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Virolainen Tanel Kangert oli muuten neljäs. Kokonaiskilpailussa kärki pysyi ennallaan, Tom Dumoulin johtaa ja Nairo Quintana on toisena 2 minuuttia 23 sekuntia perässä.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Crostini – mitäpä muutakaan kuin mozzarellaa


Crostini on pikkuinen leipäpalanen, jolle kerätään niin paljon herkkuja, että suurella todennäköisyydellä osa päätyy rinnuksille ja lattialle. Mutta joskus on otettava riskejä. Eilen leipomani Juurakon Huldan leipä sopi tähän aamiaisherkkuun mitä parhaiten. Kuori oli keittiöpyyhkeen suojissa vietetyn yön jälkeen edelleen rapea ja sisus kohtuupehmoinen.

Crostini kahdelle

  • vaaleaa leipää
  • pieniä mozzarelapalloja tai yksi isompi viipaleiksi leikattuna
  • kirsikkatomaatteja
  • prosciuttoa
  • ricottaa
  • basilikaa
  • timjamia
  • oliiviöljyä
  • pippuria
  • voita
Kuumenna paistinpannu ja sulata sillä nokare voita. Paista leipäviipaleita hetkisen molemmin puolin. Jos tuntuu siltä, että palovaroitin kannattaa testata, tee kuten minä ja melkein unohda leivät pannulle. Toimii! Ehdin kuitenkin hätiin, leivät eivät ehtineet palaa. 

Sipaise leiville pikkuisen ricottaa ja aseta päälle ensin siivu prosciutto-kinkkua, sitten vuorotellen puolikkaita kirsikkatomaatteja, mozzarellapaloja ja basilikaa. Valuta pinnalle pikkuisen oliiviöljyä ja kierrä myllystä pippuria. Muutama oksa pehmeää timjamia vielä ylimmäksi ja herkku on valmis!



Giro d'Italia jatkuu tänään vapaapäivän jälkeen henkilökohtaisen aika-ajon merkeissä. Kilpailua johtava Nairo Quintana ei välttämättä nukkunut kovin hyvin, sillä hän ei ole aika-ajon erikoismies. Hänen johtoasemansa ei ole kovin vahva, vain 28 sekuntia Thibaut Pinotiin, joka on Nairoa paljon parempi aika-ajaja. Iltasella palaan päivän pyöräilytapahtumiin.

EDIT: Tom Dumoulin kiisi aika-ajon ykköseksi, että hujahti. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua ja pukeutuu huomenna miehekkääseen pinkkiin, kun 11. etappi ajetaan Toscanassa. Nairo Quintana putosi toiselle tilalle, muttei onneksi sen kauemmas. Eroa johtavaan Dumouliniin on reilut kaksi minuuttia. 



maanantai 15. toukokuuta 2017

No jo on rapeaa


Tänään kokeilin Juurakon Huldan ja hiivalla leipomisen yhdistämistä ja vieläpä kohotin taikinan huoneenlämmössä jääkaapin sijaan. Ei se ihan pieleen mennyt!


Juurakon Huldan rapea hiivalla kohotettu leipä

  • 2 dl Juurakon Huldaa (vehnähapanjuurta)
  • 3 dl vettä
  • 20 g hiivaa
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 tl suolaa
  • 1 dl ruisleseitä
  • noin 7 dl hienojakoisia sämpyläjauhoja
Sekoitin juuren, hiivan, suolan ja hunajan veteen ja lisäsin mukaan ensin ruisleseet ja sitten jauhoja melko näppituntumalla. Vaivasin taikinaa yleiskoneella noin 10 minuttia ja lisäsin lopuksi vielä hieman jauhoja, joita nostelin taikinalastalla reunojen alle. Taikina oli melko tahmeaa, muttei aivan kiinni kulhon reunoissa. Peittelin kulhon suihkumyssyllä ja jätin kulhon pöydälle noin tunniksi. Sinä aikana taikina kohosi melkein kaksinkertaiseksi. Sitä oli kaivannut ilman hiivaa tehdyssä taikinassa. Olisin kyllä voinut käyttää hiivaa hieman vähemmän. 

Kuumensin uunin ja siellä leivinkiven kiertoilmalla 250 asteeseen ja kuumenemisen aikana kumosin kohonneen taikinan jauhotetulle leivinlaudalle. Taikina oli oikein pehmeää ja mukavaa käsitellä. Muotoilin sen pitkulaiseksi pötköksi ja nostin leivinpaperille vielä kohoamaan hetkeksi ennen uuniin menoa. 

Kun uuni oli kuuma, nostin leivinkiven pellillään uunista ja siirsin leivän papereineen päivineen kiven päälle. Nostin kiven takaisin uuniin ja kaadoin uunin alaosassa olevalle syvälle pellille kupillisen kylmää vettä. Paistoin leipää ensin 15 minuuttia ja päästin sitten höyryä ulos. Paistoin lisää vielä 2 x 8 minuuttia. Kokeilin sisälämpötilaa mittarilla pariin otteeseen ja kun sisälämpö oli 96 asetta, otin leivän uunista. Sen toinen kylki oli revennyt houkuttelevan näköisesti ja pinta oli kumahtavan rapea. 



Huldan ruokin tavalliseen tapaan, 120 g luomuvehnäjauhoja ja 120 g vettä. Sekoitin ne purkissa olleeseen juureen ja laitoin purkin takaisin jääkaappiin. Perjantaina jaan juuresta osan äidilleni ja loppuviikosta Hulda lähtee sijaisperheeseen reiluksi kahdeksi viikoksi. Olen saanut nyt Huldan pysymään elossa yli viisi viikkoa ja olen leiponut siitä laskujeni mukaan 6-7 kertaa.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, jonne kerään kaikki juurileivontakokemukseni.