torstai 24. toukokuuta 2018

Siitä missä aita on matalin

Tänään minulla ei ollut aikaa tehdä ruokaa, joten tein vain pienen iltapalan meille jääkaapin viimeisestä mozzarellapallosta ja tomaatista. Pari viipaletta bresaolaakin oli vielä jäljellä. Nyt on hyvä aloittaa loma!

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli vuoristoinen. Katselimme iltapalaa syödessämme tallenteelta viimeiset 30 km. Voittaja oli minulle aivan tuntematon, Maximilian Schachmann. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Simon Yates, mutta toisena olevan Tom Dumoulin on enää 28 sekuntia perässä. Chris Froome on neljännellä sijalla. 


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kierrätyskeitto – minestrone revisited

Pakastin viime viikolta atomeiksi haudutettua kanaa ja tänään käytin sen kierrätyskeittoon, eräänlaiseen minestroneen. Samaan kattilaan meni hieman nahistuneita vihanneksia, se on vain hyvä homma, sillä lomani lähestyy ja kaappien on syytä tyhjentyä.

Kierrätyskeitto minestronen tapaan

  • 5 dl tähdekastiketta, jossa broileria, tomaattia, sipulia, enkä minä oikein muista enää mitä, mutta katso täältä
  • 1 keltainen paprika
  • 1 punainen paprika
  • 1 kevätsipuli
  • puolikas kesäkurpitsa
  • 1 pitkä sellerinvarsi
  • 1 punasipuli
  • 1 dl olemattoman pientä tähtipastaa
  • 1 dl valkoviiniä
  • 5 dl kanalientä (tunnustuslientä = fondista tehtyä)
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • tuoretta rakuunaa
  • parmesaania
Kuumensin tähdekastikkeen ja lisäsin kanalientä. Silppusin kaikki vihannekset ja kippasin ne keittokattilaan. Lisäsin vielä hieman viinin, vettä ja pastan. Sekoitin tarmokkaasti ja jätin keiton kiehumaan noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes pasta oli kypsää. Tarkistin maun, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Oli oikein hyvä keitto, italialaista vivahdetta oli riittämiin.


Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli 155 km mittainen. Alkumatkasta siinä oli pientä (heh) mäkeä ja lopussa kirimiehet pääsivät ratkaisemaan. Elia Viviani saavutti neljännen etappivoittonsa tässä kisassa ja minäkin uskalsin katsoa loppukirin, vaikka tie oli märkä ja vettä satoi rankasti. Edessä on vielä kolme vuorietappia ennen viimeistä, Roomaan päättyvää tasamaan etappia sunnuntaina. Minä alan olla toiveikas, etttä Simon Yates voittaisi koko kisan. Hänestä saattaa tulla suosikkini nyt, kun Alberto Contador on eläkeläispappa. 

tiistai 22. toukokuuta 2018

Paahdetut tomaatit ja paprikat

Tänään minulla on myöhään iltaan jatkuva työvuoro enkä ole ehtinyt nähdä Giro d'Italian kuudettatoista etappia, joka on henkilökohtainen aika-ajo. Viime sunnuntain päivälliseltä säästin postaukseen tälle päivälle mukavan lohen lisäkkeen, paahdetut tomaatit ja paprikat. Se sopii antipastoksi myös. Ohjeen otin täältä. Ohjeessa käytetyn fetan sijasta käytin mozzarellaa. Kuinkas muuten.

Paahdetut tomaatit ja paprikat

  • kirsikkatomaatteja
  • pieniä oransseja ja punaisia paprikoita
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
  • mozzarellaa (tai fetaa)
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunin kestävä vuoka oliiviöljyllä. Laita paprikat ja tomaatit vuokaan ja lurittele päälle oliiviöljyä ja kierrä myllyistä pippuria ja suolaa. Paahda tomaatteja ja paprikoita noin 20-30 minuuttia ja revi päälle mozzarella- tai fetapaloja. Tarjoa lihan tai kalan kanssa kuumana lisäkkeenä tai jäähtyneenä antipastotarjottimella. 


Giro d'Italian kuudestoista etappi selviää  minulle vasta illalla  myöhään, kun pääsen töistä, mutta jos minä mitään osaan arvata, niin Chris Froome surraa kuin Singer ja pienentää eroa kärkeen. Simon Yates taitaa kuitenkin pitää vielä rosapaidan. Mikäli olen aivan väärässä, korjaan tämän kappaleen sisältöä oikean tiedon saavutettua minut. 

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Salmon piccata

Tänään me söimme kevääseen sopivaa hentomakuista ruokaa, lohta sitruunaisen kastikkeen kanssa. 

Salmon piccata kahdelle

  • 2 viipaletta lohta
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • voita
  • oliiviöljyä
  • kanalientä
  • loraus valkoviiniä
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • sitruunaviipaleita
  • kapriksia
Maustoin lohipalaset suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Kuumensin pannua liedellä ja sulatin sillä voita. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä. Kun voi alkoi hieman kuohua, nostin lohipalat nahkapuoli alaspäin paistumaan. Noin kolmen minuutin kuluttua käänsin kalapalat ja paistoin toista puolta pari minuuttia. Nostin kalapalat lautaselle odottamaan. 

Lisäsin hieman voita pannulle ja kun se oli sulanut, lisäsin pannulle pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Sekoittelin ja paistoin seosta hetkisen. Lisäsin pannulle nestettä, sitruunamehua, kanalientä ja viiniä ja sekoitin tasaiseksi kastikkeeksi, jonka annoin kiehua pari kolme minuuttia. Nostin kalapalat lämpenemään kastikkeeseen ja lisäsin mukaan sitruunaviipaleita ja kapriksia. Kastike olisi voinut olla nätimmän väristä, mutta maku oli mainio ja lohi hyvin kypsynyttä, aavistuksen läpikuultavaa paksuimmasta kohdastaan. 


Giro d'Italian viidestoista etappi jäi hieman vähälle katsomiselle muista puuhista johtuen, mutta aivan lopun ehdimme katsoa. Eilinen Chris Froome-yllätys ei toistunut, vaan Simon Yates lähti karkuun jossain vaiheessa. Hän ehti ensimmäisenä maaliin ja vahvisti asemiaan kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on kilpailun viimeinen lepopäivä ja tiistaina on toinen henkilökohtainen aika-ajo. 
 

lauantai 19. toukokuuta 2018

Kesäkurpitsacarpaccio

Carpaccio on yleensä lihasta valmistettu italialainen alkuruoka, mutta tällä kertaa tein carpacciota kesäkurpitsasta. Ohjeen otin tästä blogista. Nyt en edes säätänyt mitään erityistä, vaan tein kuten neuvottiin. Tosin tein tämän vain pienenä yhden hengen annoksena, mutta se on helppo soveltaa sen mukaan, miten paljon pöydän ääreen asettuu syöjiä. 

Kesäkurpitsacarpaccio

  • kesäkurpitsaa
  • parmesaania
  • rucolaa
  • oliiviöljyä
  • sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
Ota esille lautanen tai muu astia, jolla haluat tarjota alkuruoan. Siivuta suoraan astiaan niin ohuita viipaleita kesäkurpitsasta kuin kykenet. Mandoliini on hyvä, terävä juustohöylä tai kuorimaväline. Minä käytin tryffelihöylää, jolla saa todella ohuita viipaleita joistakin raaka-aineista, tryffelin lisäksi vaikka kurkusta ja parmesaanista. 

Liruta viipaleille hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua ja asettele päälle ohuita lastuja parmesaania ja rucolaa. Pinnalle vielä muutama hippu suolaa ja pippuria. Tässä antipastossa oli erittäin miellyttävä maku ja rakenne, kun sitruuna ja oliiviöljy hetken aikaa pehmensivät kesäkurpitsaa. Suolainen parmesan ja kirpeä rucola joka haarukallisessa sopivat hyvin yhteen kesäkurpitsan kanssa. Tämä sopisi suurempana annoksena yhteiseltä vadilta isommankin porukan grilliaterian lisäkkeeksi. Ehkä teen tätä, kun saamme ensi kuussa blogaaniperheen vieraiksemme. 



Giro d'Italian neljästoista etappi oli oikein todellinen vuorietappi, jonka lähtö tapahtui San Vito al Tagliamentosta ja maaliin tultiin 186 km myöhemmin paikkaan nimeltä Monte Zoncolan. Maali sijaitsi etapin pisimmän ja rankimman nousun päällä. Nyt ei ollut kirimiesten juhlapäivä, vaan kysyttiin vuoristokauriiden ominaisuuksia. Muutama kilometri ennen maalia alkoi näyttää siltä, että Chris Froome olisi saanut tarpeekseen häviämisestä ja aiemmilta vuosilta tuttu surraava ajotyyli vei hänen loppunousuun ensimmäisenä. Simon Yates lähti takaa-ajoon, mutta matka ei sittenkään aivan riittänyt. Voittajaksi sinnitteli siis Chris Froome ja toiseksi Simon Yates, joka johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Voi miten jännittävä etappi. Vaikka olen ollut salaa hieman tyytyväinen siihen, ettei Froome ole ollut tässä kilpailussa ylivoimainen, pystyn olemaan nyt todella iloinen hänen puolestaan tänään. 

perjantai 18. toukokuuta 2018

En minä tahallani ole vältellyt – tomaattikeitto

Tuli mieleeni, että mitäpä jos tekisin tänään itselleni kevyeksi päivälliseksi tomaattikeittoa. Sehän sopii Italia-teemaammekin. Aloin tarkistaa millaisia tomaattikeittoja blogin arkistoista löytyy. Mutta ei löytynyt pilvin pimein! Ainoa sinne suuntaankaan oli gazpacho blogin ensimmäisenä vuonna ja toinen oli ruokakirjahaastevuoden Jamie Oliverin näkemys tomaattikeitosta. Nyt oli siis aika tehdä tomaattikeittoa jälleen. Ohjeen otin täältä. Pienensin ohjetta sopimaan yhdelle ei kovin nälkäiselle.

Tomaattikeitto yhdelle

  • puolikas punasipulia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • pätkä sellerinvartta
  • 1 tölkki Marzano-tomaatteja
  • 0,5 tomaattitölkillistä kanalientä
  • 0,5 dl kermaa
  • basilikaa
  • suolaa ja pippuria
Silppusin sipulin ja sellerinvarren ja litistin kuoritun valkosipulinkynnen. Kuumensin kasarissa tilkan oliiviöljyä ja kuullotin silppuja muutaman minuutin. Lisäsin mukaan tölkillisen tomaatteja ja kaadoin päälle noin puoli tölkillistä kanalientä. Tällä kertaa tein kanaliemen fondista. Painelin tomaatteja rikki puulusikalla ja jätin keittopohjan kiehumaan maltillisesti noin 20 minuutiksi. Lisäsin mukaan basilikaa ja jatkoin keittämistä vielä pari kolme minuuttia. 

Kauhoin kuuman seoksen blenderin kannuun. (jos et ole varma kestääkö blenderisi kannu kiehuvan kuumien ainesten soseuttamista, anna seoksen ensin hieman jäähtyä tai käytä sauvasekoitinta kasarissa) Jätin kannessa olevan kurkistusluukun pikkuisen raolleen, että kuuma höyry pääsee pihalle ja peitin kannen kevyesti keittiöpyyhkeellä, ettei punaista keittoa roisku ympäriinsä. Annoin blendein sekoittaa keiton tasaiseksi ja kaadoin sen takaisin kasariin. Kaadoin mukaan hyvän lorauksen kermaa ja sekoitin. Maistelin keittoa ja maustoin sitä suolalla ja pippurilla. Jos keitto meinaa olla liian happoista, ripaus sokeria auttaa siihen. Jos taas maku on liian makea, tiraus sitruunamehua korjaa sen. 

Kauhoin keittoa kulhoon ja koristelin pinnan vielä kermatipoilla ja basilikalla ja laitoin kaveriksi pannulla oliiviöljyssä paahdetun palasen eilistä ciabattaa. Oli todella hyvä, syvän tomaatinmakuinen keitto! Kävisi alkuruoasta vielä pienempänä annoksena ja tämä määrä riittäisi siinä tarkoituksessa hyvin neljälle. 


Giro d'Italian kolmantenatoista päivänä oli vuorossa 180 km mittainen tasamaan etappi. Letka eteni kauniissa kesäsäässä ja oli lupa odottaa kunnollista massakiriä. Nyt olisi toiseksi viimeinen mahdollisuus kirimiesten päästä esille, seuraava kerta on vasta päätösetapilla Roomassa. Elia Viviani ajoi ykkösenä maaliin tyylikkäästi, ei siinä ollut kenelläkään nokan koputtamista. Eilinen voittaja Sam Bennett oli toinen. SimonYates jatkaa rosapaidassa.

torstai 17. toukokuuta 2018

Atomeiksi haudutettua kanaa

Pollo alla cacciatora oli tavoitteena, mutta aika tavallinen kanakastike tästä tuli, saatoin jopa hauduttaa liikaa, sillä muutenkin nopeasti kypsyvät broilerin sisäfileet hajosivat haudutuspadassa melko täydellisesti. En saanut ruokaan niin syvää tomaatin väriä, kuin toivoin, mutta makua oli yllin kyllin. 

Kanaa haudutuspadassa

  • oliiviöljyä
  • 400 g broilerin sisäfileitä
  • 1 punainen paprika
  • 1 keltainen paprika
  • 1 sipuli
  • 5-6 pientä valkosipulinkynttä
  • 2 suurta tomaattia
  • 1 tölkki säilöttyjä luumutomaatteja
  • kourallinen kuivattuja pieniä sieniä
  • lehtipersiljaa
  • suolaa ja pippuria
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 1 dl kuivaa roseviiniä (ei ollut punaviiniä käsillä)
  • 0,5 dl kermaa
  • parmesaania
  • kaverina pastaa
Olin aamulla hieman laiskalla päällä yövuoron jälkeen, enkä viitsinyt käyttää aineksia pannulla, vaan ladoin ne kaikki pienempään haudutuspataan, toki pastaa lukuunottamatta. Kerma ja persilja tulivat myös mukaan vasta lopussa. Sekoittelin ainekset käsin kauhomalla ja laitoin padan töihin high-asetuksella. Muutamia tunteja myöhemmin sekoittelin pataa kunnolla, että luumutomaatit hajosivat. Laitoin padan low-asetukselle ja annoin sen jatkaa hommia vielä pari tuntia. Noin kuuden tunnin jälkeen broilerin sisäfileet olivat muuttaneet olomuotoaan aika nyhtöisiksi ja sekoitin mukaan lorauksen kermaa. 

Keitin kaveriksi yhden pastapakkauksen loput. Mieleni teki avata uusi paketti suurta simpukankuoren muotoista pastaa, mutten antanut lupaa itselleni. Annokseen lusikoin kastiketta pastan päälle ja ripottelin pinnalle persiljaa ja ohuita parmesaanilastuja. Söin niin innokkaasti, että roiskuttelin punertavaa kastiketta en vain omalle paidalleni, vaan Antinkin paidalle. Onneksi hänen paidassaan oli juuri painatus sillä kohtaa ja punaiset pilkut sai pyyhittyä pois. Note to self: Ei pitkää pastaa treffeille. Jos siis menisin treffeille.

Minulla oli kiva mocktail ruokajuomana lemonadea, minttua, paljon jäitä, tuoretta sitruunaa
 ja kuivattua appelsiinia ja limeä ohuina viipaleina. 
Giro d'iltalian kahdestoista etappi oli vailla mäkiä, siis kirimiesten erikoispätkäksi räätälöity etappi Osimosta Imolaan. Etapin pituus oli 214 km, joten sai siinä kampi pyörähtää eräänkin kerran. Kun matkaa oli noin 30 km, alkoi sataa vettä oikein huolella, se aina kylmää sydäntä, että pysyvätkö ajajat pystyssä. Aluksi näytti siltä, ettei tulekaan massakiriä, mutta tuli siitä sittenkin, ainakin puolimassakiri. Voittajaksi rynni Sam Bennett ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. Alkaa tuntua siltä, että hänestä leivotaan kisan viimeisenä päivänä Giron tämän vuoden voittaja. Mutta ans kattoo nyt kuitenkin. 


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki atomeiksihauduttamisohjeemme. 

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Täytetty mozzarella

Mozzarellaa ei voi syödä liikaa, etenkään buffalomozzarellaa. Me söimme tänään täytetyt mozzarellapallot päivälliseksi ja yllättävän täyttävät ne olivatkin pienestä koostaan huolimatta. Ohjeen näin täällä ja tein vähän sinne päin. Tämä on eräänlainen insalata caprese-muunnelma. 

Täytetyt mozzarellat kahdelle

  • 2 buffalomozzarellapalloa
  • 2 suurta tomaattia
  • puolikas sipuli
  • 1 sellerinvarsi
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
  • basilikaa
  • ciabattaa
Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi ja jätä kuutiot valumaan siivilään. Koverra paistinarulla sidotuista mozzarellapalloista sisusta pois niin paljon kuin kylkiä rikkomatta pystyt. Silppua sipuli ja sellerinvarsi pieneksi silpuksi ja mozzarellan sisus pikkupaloiksi. Sekoita tomaattipaloihin sipuli, selleri ja mozzarellapalat ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Täytä koverretut mozzarellapallot tomaattiseoksella ja lurita päälle hieman oliiviöljyä. Koristele basilikalla ja pippurilla. Tarjoa paahdetun ciabattan kanssa. Älkää syökö paistinarua, se sulaa huonosti. Kaikki täyte ei mahtunut mozzarellapalloihin, joten söimme loput leipäviipaleitten päällä.


Giro d'Italian 11. etappi oli vuoripitoinen, vaikka se olikin melkeinpä lyhyt, _vain_ 156 km. Oli kiva katsoa etappia suorana lähetyksenä ja minusta ainakin oli mukavaa, ettei studiossa ollut ketään kommentaattorivierasta, vaan Peter Selin jutteli itsekseen. Nousuun päättyvän etapin voittajaksi päätyi loistavasti kokonaiskilpailua johtava Simon Yates. Olipa jännittävä viimeinen kilometri. Tom Dumoulin ehti toiseksi.