keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Niin rustiikkia, niin rustiikkia

Hävikistä herkuksi-kampanja on ollut kyllä hyvä juttu. Olen oikeasti tullut miettineeksi ostoksia tarkemmin, eikä se ikävän ananasepisodin jälkeen ole juurikaan tullut hävikkiä, kompostikuppi on täyttynyt hitaammin ja sen sisältö on ollut enemmän juuri sitä mitä pitääkin, kahvikakkuja ja vihannesten ja kananmunien kuoria homehtuneen tai muuten pahentuneen valmiin ruoan tai raaka-aineen sijaan. Se että samaan aikaan kokkailen Italia-hengessä, aiheuttaa hieman lisää päänvaivaa. En ole kovin hyvin onnistunut yhdistämään näitä kahta aihepiiriä, mutta yritystä on kuitenkin ollut. 
Eilisen ragùn kanssa samassa padassa kiehui kolme hyvänkokoista possunniskaviipaletta. Makuaistini on vielä kehitysvaiheessa, joten en osannut analysoida kumpi hyötyi enemmän toisesta, kastike niskasta vai niska kastikkeesta, mutta ainakaan ne eivät tehneet pahaa toisilleen.  Kalastin ylikypsät niskaviipaleet kastikkeesta ennen lasagnen kokoamista ja annoin niiden jäähtyä rauhassa. Jos olisin ollut fiksu, olisin vielä riipinyt lihat valmiiksi, muttei pidä sentään mahdottomia toivoa. Toisaalta, ehkä liha riivittynä olisi herkemmin kuivunut. Tänään possulle piti siis keksiä jatkokäyttöä, mieluiten italialaiseen henkeen. Alunperin ajatus niskan uittamisesta kastikkeessa tuli Sopranos-keittokirjasta, jossa lihaa kypsytettiin bolognesessa ja siinä yhteydessä vain mainittiin, että liha syödään joko samantien tai tarjotaan seuraavalla päivällisellä. 

Ajattelin, että luonteva paikka hävittää erinäisiä tähdenlentoja on piiras, niitä on tehty hävikistä herkuksi-kampanjan aikana monessa blogissa hyvällä menestyksellä. Jääkaapissa oli vielä  3/4 siitä lehtitaikinasta, jota osan käytin kermasarviin. Avattu pekonipaketti muistui myös mieleeni,  osan käytin eilen ragùun. Juustokannikoita aina löytyy, joten kyllä tässä vakavasti täytyi kallistua ajatukseen piiraasta. Googlailun perusteella uskaltaudun kutsumaan piirasta torta rusticaksi. Saan varmaankin palautetta, jollei luomukseni täytä kriteereitä. Ymmärtääkseni torta rustica on piiras, johon upotetaan sitä, mitä kaapista löytyy, paistetaan ja syödään haaleana, sopii myös eväsruoaksi.

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Pilkoin lihan pieniksi kuutioiksi ja leikkasin pekonin ohuiksi suikaleiksi. Paistoin pekonia hetkisen kuumalla pannulla ja lisäsin possunniskapalat sen seuraksi. Voitelin piirakkavuoan ja kaulitsin 2/3 tähdetaikinasta isoksi levyksi, jonka nostin kaulimen avulla vuokaan, reunojen ylitse jäi useita senttejä taikinaa. Pienemmän palan kaulitsin niinikään levyksi, josta tulisi piiraan kansi.

Sekoitin kulhossa purkillisen ricottaa ja kaksi kananmunaa, lisäsin sinne hieman tujakkaa goudaa raastettuna sekä kaksi kevätsipulia silppuna. Hieman pippuria makua tuomaan, mutta suolaa täyte ei kaivannut. Lopuksi sekoitin mukaan possut, sekä niskan että pekonin. Lusikoin täytteen vuokaan taikinapohjan päälle. Nostin kannen täytteen päälle ja painelin taikinareunoja täytteen ympärille varoen tekemästä taikinaan repeämiä. Leikkasin silmämääräisesti pohjaosan reunoilta sentin pari pois ja nostin pohjan kannan päälle, rypytin reunaa sen minkä osasin. Pistelin kanteen haarukalla reikiä ja voitelin taikinakuoren kananmunalla. Paistoin piirakkaa noin 35 minuuttia ja annoin sen jäähtyä huoneenlämpöön ennen kuin söimme sitä salaatin kanssa. Sinne meni possunliha, pekoninloppu ja taikinan jäännökset.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Giro d'Italian yhdestoista etappi on vasta menossa emmekä ehdi paneutua siihen ennen kuin illalla tallenteelta. Eilisestä maalikaupungista Assisista startannut etappi on kilpailun pisin, 255 km, joten siinä tietää kyllä polkeneensa, kun päästään maaliin Montecatini Termeen.

the bunch


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti