lauantai 5. tammikuuta 2013

Nigella ja 40 valkosipulinkynttä


Taitaa olla niin, että Nigella Lawsonista joko tykkää tai ei tykkää, välimuotoja ei juuri tunnu olevan. Minä pidän hänestä kovasti. Hänhän ei ole kokki ollenkaan, hänellä ei ole muodollista kokkikoulutusta lainkaan, vaan hän on ruoanlaittaja ja mediapersoona parhaasta päästä. Ymmärrän kyllä hyvin, että kaikki eivät hänelle lämpene. Hänessä on se muuten se sama "hyvä puoli", kuin Hugh Fearnley-Whittingstallissa, Nigellakin on nauttinut elämästä minua kauemmin.

Omat ensimmäiset muistikuvani Nigellasta ovat monen vuoden takaa, kun hän esiintyi apukokkina Nigel Slaterin ruokaohjelmissa. Nigella oli piiloutunut tumman ylisuuren esiliinan ja kaitojen kasvojen yllä roikkuvien hiusten taakse. Vielä ei ollut näkyvissä se itsetietoinen nainen, joka flirttaa kädet taikinassa ja syö estottomasti pekonia antavassa aamutakissa. Viehätyin häneen jo silloin ja Nigel Slater jäi vieraansa varjoon.

Se miksi erityisesti pidän Nigellasta, on  hänen asenteensa ruokaan. Ei sen niin väliä, miten joku ruokalaji oikeaoppisesti pitäisi valmistaa, asiat voi tehdä myös nopsemmin, oikaista ja muuttaa mielensä mukaan, kunhan lautaselle päätyy hyvää ruokaa, josta voi nauttia, yksin tai yhdessä muiden kanssa. Sellaista minä arvostan. 

Kitchen-kirja on ollut keittokirjapinossani jo hyvän aikaa, en vain ole sitä edes selannut kunnolla ennen kuin nyt, kun otin sen osaksi keittokirjahaastettani. Kirja on laaja ja rönsyilevä ja Nigellan tarinoita on mukava lukea, vaikkei aikoisi kokata yhtään mitään. Ensimmäiseksi haastekokkauksekseni valitsin hyytävältä kuulostavan kanaa ja 40 valkosipulinkynttä. Meillä syödään valkosipulia jonkun verran, ei kovin usein, mutta kun syödään, sen kyllä huomaa. Silti minunkin kirjoissani 40 kynttä on aika määrä. Nigella kuitenkin vakuuttaa, ettei se ole liikaa ja mikäs minä olen Nigellan sanoja epäilemään. Käytin neljän hengen annokseen:
  • 4 broilerin rintaleikettä
  • paljon valkosipulinkynsiä, minä niitä laskemaan alkanut
  • kevätäsipulin varsia
  • kunnon loraus valkoviiniä
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • öljyä paistamiseen
Rintaleikkeitä paistetaan pannulla hetkisen aikaa nahkapuoli alaspäin, jotta ne saavat nätin värin. Uunin kestävän, kannellisen vuoan pohjalle ripotellaan puolet kuorimattomista valkosipulinkynsistä, paperinohuet kuivimmat kuoret voi rapistella pois. Broileripalat asetetaan kynsien päälle nahkapuoli ylöspäin. Pilkottu kevätsipuli ripotellaan päälle, samoin loput valkosipulinkynnet. Paistinpannulle lorautetaan viiniä ja annetaan pannulla olleiden makujen liueta viiniin. Liemi kaadetaan uunivuokaan lihapalojen päälle, suolaa ja pippuria ripsautellaan pinnalle ja tuoretta timjamia ripotellaan anteliaasti ylimmäksi. Vuoka peitetään kannella ja laitetaan 180 asteiseen uuniin noin puoleksitoista tunniksi. Lopuksi voi kannen ottaa hetkeksi pois, että lihapalojen pinta ja nahka vielä rapsakoituu. Syödään tuoreen leivän ja raikkaan salaatin kanssa. 

Tämän ruoan idea on siinä, että kuorimattomat valkosipulinkynnet pysyvät näteissä pikku paketeissaan, ne hautuvat pehmeiksi ja kaikki kitkeryys jää pois. Ruoka ei ole törkeän valkosipulista, vaan ihanan aromaattista ja maukasta. On kuitenkin hyvä, että huomisen työvuoroni ajan olen töissä aivan yksin, jos kuitenkin satun tuoksahtamaan vähän liikaa eiliselle.

Keittokirjahaasteen osa 2/48 purkissa!



20 kommenttia:

  1. Minäkin pidän Nigellasta;hänen persoonastaan ja tavastaan laittaa mutkatonta ruokaa:)

    VastaaPoista
  2. Herkullisen kuuloinen resepti. Ja kuvailit kyllä Nigellaa niin hauskasti ja osuvasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei ollut liikaa kynsiä, ei sinne päinkään!

      Poista
  3. Minäkin pidän Nigellasta vaikka tietyt maneerinsa välillä telkkarissa hiukan ärsyttävätkin :)

    Tämä on resepti, jota olen suunnitellut kyseisestä kirjasta kokeilevani monen monta kertaa, mutta aina on väliin (siis ruokapöytään) tullutkin jotain muuta. Nyt taitaa kyllä olla pakko pistää toimeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, osaa hän välillä olla aika, miten sen sanoisi, mielevä :D

      Poista
  4. Jaa että Nigella... Minulla on tämä harrastus vielä sen verran alullaan, että aivan outo nimi minulle - kuten käytännössä kaikki muutkin huippukokit. Vaan tuosta kuvaamastasi Nigellan asenteesta löysin jotain itselleni hyvin tuttua.

    Hauska tuo sinun haasteesi. Minulla on keittiön keittokirjahyllyssä sellainen metrin pätkä, josta löytyvät kaikki parhaimmat keittokirjani kuin myös uusimmat. Kun suunnittelen viikon ruokalistaa, otan vasemmalta kirjan ja etsin siitä reseptin, jota en ole vielä kokeillut. Kun ruoka sitten on valmistettu, laitan reseptin kohdalle ruksin ja kirjan hyllyyn oikealle. Näin ne kiertävät tasaisesti!

    Ja mitä tulee valkosipuliin, niin niitä käytän pari kiloa vuodessa. On todella iso merkitys sillä, mitä valkosipuleita käyttää. Kaupan kiinalaiset ovat luvalla sanottuna kuivia. Itse käytän tuossa lähellä kasvatettuja kotimaisia ja ovat kaupan sipuleihin verrattuna aivan eri maailmasta. Niin paljon mehukkaampia ja maukkaampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahteen kiloon vuodessa en taida kyllä päästä:) Ostan syksyisin kotimaisen valkosipuliletin markkinoilta ja sillä mennään niin kauan kuin siitä riittää. Viime syksynä taisi olla huono kausi takana, luvattoman monta huonoa on ollut letissä mukana. Saman olen kiinalaisista huomannut. Tykkäisin kyllä niistä yksikyntisistä, mutta niitä ei taida muuten paljon olla, kuin kiinalaisia.

      Poista
  5. Meillä syödään tosi paljon valkosipulia, on se vaan niin hyvää. Meillä tehdään mm. salaleipiä: ruisleipää, margariinia, raakaa valkosipulia ohuina siivuina, kinkkua, juustoa ja tomaattiviipaleita. Salaosuus on siinä, kun ne valkosipulisiivut ovat kaiken alla piilossa :)

    Minä haudutan monesti uunissa ihan kokonaisen valkosipulin. Leikkaan siitä hatun pois, lirautan vähän öljyä sisään ja nostan hatun päälle. Sitten uuniin muhimaan, joskus foliossa, joskus ilman. Tulee taivaallista! Ja mainiota keittoa myös.

    VastaaPoista
  6. Valkosipulia on harvoin liikaa (paitsi jos joku menee tuhoamaan sen puristimella!!!) Me olemme tehneet 40 kynnen valkosipulikanaa kokonaisesta linnusta ranskalaisten ohjeella. Hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lopulta oppinut, ettei mitään puristimia käytetä!

      Poista
  7. Hirmuinen vauhti sulla päällä tässä haasteessa.. Ei meinaa tällainen hitaanpuoleinen pysyä perässä!
    En ole 40 valkosipulin reseptejä kokeillut, vaikka niitä aina välillä putkahtelee vastaan. Meillä valkosipulia kuluu aika paljon, mutta tämä on kokeilematta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun hyvä spurtti ja siitä se sitten lässähtää! Eiku... :D

      Poista
    2. Jesss! Kiva, kun löytyy muitakin, joiden mielestä valkosipulia tai Nigellaa ei ole koskaan liikaa. Itse tykkään käyttää yksikyntistä valkosipulia, yleensä raastan sen tai pilkon veitsellä, enkä koskaan puristele. Olen joskus tehnyt tuota 40 valkosipulin kanaa, siis broileria ja hyvää tuli. Ja mitä Nigellaan tulee, hän on loistava!

      Poista
    3. Meillä perheen poikalapset pieninä olivat aivan lumoutuneita, kun Nigella kokkasi telkkarissa, huokaisivat, että äiti taas se kaunis täti tekee ruokaa :D

      Poista
  8. Nigella epäilemättä on saanut miehetkin innostumaan ruokaohjelmista ;)
    Mä olen ollut Nigella-fani siitä lähtien kun hänet ensimmäisen kerran telkussa näin. Joskin se näytelty kotielämä välillä vähän häiritsee, nousta ny aamulla sängystä täydessä tällingissä. Mutta Nigella on ihanan naisellinen, monet kokeilemistani ohjeista toimivia ja kiva nähdä telkussa toinen samanmoinen taikinakulhon nuolija kuin itsekin olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei täällä kyllä moista tällinkiä näy, ei aamulla, eikä illalla :D

      Poista
  9. Tää ei voi olla muuta kuin hyvää, pakko testata mitä pikimmiten. Nigella on super, mutta niuho toivoisi, että se pitäisi hiuksiaan kiinni kokatessaan... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mutta sormuksia taitaa olla vähän vähemmän nykyään :)

      Poista