sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sitruunaiset perunalastut


Nämä kivat perunalastut olivat päivällisen lisäkkeenämme. Otin ohjeen täältä, vähän tietty säveltelin. 

Sitruunaiset perunalastut neljälle


  • 8 keskikokoista perunaa
  • 1 sitruunan kuori raastettuna ja puolikkaan mehu
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • tuoretta timjamia
  • suolaa ja pippuria
Siivuta pestyt perunat mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi lastuiksi ja huuhtele niitä kylmällä vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Jätä lastut kylmään veteen ainakin tunniksi likoamaan. Kun on aika laittaa perunat uuniin, kuumenna uuni 200 asteeseen ja valuta perunoista vesi pois. Levittele lastut keittiöpyyhkeelle ja taputtele ne kuiviksi. Sekoita lastuihin kulhossa niin sitruunan kuori kuin mehukin, samoin öljy ja mausteet. Levitä lastut uunivuoan pohjalle niin tasaiseksi kerrokseksi kuin mahdollista ilman, että niitä on liikaa päällekkäin. Paista lastuja uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin. Ripottele pinnalle vielä tuoretta timjamia. Tarjoile heti.

Vueltan yhdeksäs etappi oli jo kunnon mäkipätkä. Winner Anacona (ikinä kuullukkaan) voitti etapin ja johtajan punaisen paidan sai ylleen Nairo Quintana. Hän on kolme sekuntia Alberto Contadorin edellä. Huomenna Vueltassa on lepopäivä, samoin Campakeittiössä. 

lauantai 30. elokuuta 2014

Uusi lempikeitto - espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto


Keittoja voisi syödä useamminkin, pääruokana tai kuten tänään alkuruokana. Olen oppinut viimein tekemään pieniä keittomääriä alkuruokatarkoitukseen. Nytkään ei jäänyt lusikallistakaan. Toisaalta jos keittoa jää vaikka yksi annos, sen voi syödä lounaana töissä. 

Löysin ohjeen tähän keittoon tietysti foodgawkerin kautta Los Tragaldabas-blogista. En löytänyt blogista käännöstyökalua, mutta minähän reippaana tyttönä tälläsin ohjeen itse googlekääntäjään. Siitä tuli melkoisen hassu, mutta luulen kutakuinkin ymmärtäneeni mitä ja miten. Loput säveltelin luottaen lappilaisjärkeeni.

Espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto neljälle alkuruoaksi

  • 2 oikein pientä vihreää pitkulaista kesäkurpitsaa
  • 1 pieni vihreä, pyöreä kesäkurpitsa
  • 1 pieni keltainen, pyöreä kesäkurpitsa
  • 2 uutta pientä sipulia varsineen
  • oliiviöljyä kuullottamiseen
  • 2 rkl mantelijauhetta
  • 2,5 dl lihalientä
  • 2 dl kermaa
  • tuoretta timjamia ja rakuunaa
  • suolaa ja pippuria
  • muskottipähkinää
  • pinnalle muutama tippa hyvää öljyä
  • pikkuisen ibericokinkkua 
  • timjamia
Pilko sipuli ja kesäkurpitsat. Jätä vihreisiin kuori, jos se on ohut, niin saat kauniin vihreän keiton. Myös sipulivarsien vihreä tuo väriä. Kuumenna oliiviöljyä kasarissa ja kuullota hetken aikaa sipulia ja kesäkurpitsapaloja. Ripottele päälle mantelijauhe ja lisää liemi ja kerma. Sekoittele ja anna keittopohjan kiehua noin 10-15 minuuttia, kunnes vihannekset ovat juuri kypsiä. Lisää tuoreet yrtit ja hieman suolaa ja pippuria. Käytä ainekset muutamassa erässä tehosekoittimessa tai käytä sauvasekoitinta, jotta saat tasaisen sileän keiton. Kuumenna keitto vielä kattilassa ja annostele sitä kulhoihin. Asettele pinnalle hieman ibericoa, paahdettua pekonimuruja tai vaikka paahdettuja mantelilastuja, kuten alkuperäisohjeesa. Minä laitoin vielä muutaman tipan hyvää oliiviöljyä ja tuoreita timjaminlehtiä pinnalle. 

Pidimme kovasti tästä mantelilla suurustetusta keitosta, jonka rakenne oli uudenlainen ja erittäin hyvä. Maku oli hentoinen, kuten ainesosaluettelosta voi päätelläkin. Tätä keittoa voisi tarjota hyvin hienompienkin illallisten alkuruokana. 



Tänään ehdimme katsoa 30 viimeistä kilometriä Vueltan kahdeksatta etappia. Maisemat olivat oikeastaan aika tylsiä, suoria teitä viljelysten välissä, eikä oikein mitään nähtävää. Loppukirissä toissapäivänä John Degenkolbin kiristä provosoitunut Nacer Bouhanni teki itsekin vähän rumanpuoleisen sivuttaisliikkeen maaliviivalla, mutta voittajaksi hänet tietysti nimettiin. Kilpailua johtaa Alejandro Valverde, toisena lempikolumbialaiseni Nairo Quintana ja kolmantena muuten vaan suosikkini Alberto Contador. Neljäntenä on stemmiä tuijotteleva Chris Froome. Huomenna päästään mäkisempiin maisemiin ja etappi päättyy kunnon nousuun. 

perjantai 29. elokuuta 2014

Taidetta koteihimme


Luulin jo,  ettei niitä entisaikaisia tuotekuvastoja, joista saattoi tilata pörröisiä peittoja ja ihmeitä tekeviä sukkahousuja enää olisi, mutta onpas! Työpaikkamme pikkujoulujen alla kyseisiä postin mukana tulevia lehdyköitä selataan ahkerasti, nauretaan makeasti ja tilataan mm. huhuilevia pöllöjä tai kiehtovia, soivia kukkakimppuja. 

Se mistä nuo kuvastot ovat aikoinaan jääneet mieleeni, olivat tarjolla olleet maalaustarvikkeet. Niitä mainostettiin loihevasti tähän tapaan: Säästä tuhansia markkoja maalaamalla huoneen seinätaulusi itse! Isäpuoltani lainatakseni, "Aattelepa nyt itekkin!" Mikä säästö! Ei enää kalliita ja hienoja ostomaalauksia tai Juhani Palmun teoksia, vaan otat ja maalaat seinätaulusi itse. Erityisesti minua kiehtoi ilmaisu seinätaulu. Minusta on aina kuitenkin tuntunut, ettei minussa ole taiteellisuutta pätkääkään, enkä ole ainuttakaan seinätaulua maalannut, saati ripustanut seinälleni. Luotan tässä asiassa mieluummin ammattilaisiin, kuten Rita Vargas. Hänen näyttelynsä avautuu huomenna Jyväskylässä Galleria Beckerissä. Menkää katsomaan! Niin mekin menemme!


Työ- ja muiden kiireiden vuoksi Espanja-haaste oli eilisen jäähyllä, enkä edes nähnyt kisan viimeisiä kilometrejä. Tänään on yhtä hoppuinen päivä, mutta toivoaksemme voimme avata illalla pullon espanjalaista viiniä, kerätä tarjottimelle juustoja, leikkeleitä, oliiveja ja melonia ja ensimmäistä kertaa tällä viikolla hengähtää ja jutella. Iltaa odotellessa!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Suklainen rommikakku


Aina on kakun paikka, eikö olekin? Tällä kertaa leivoin espanjalaisesta Dulces bocados-blogista löytämäni kakun, johon tuli niin suklaata kuin rommiakin. 

Suklaa-rommikakku

  • 100 g pehmeää voita
  • 100 g sokeria
  • 200 g vehnäjauhoja
  • 1/2 pussia Royal-kohotetta (arvelen 1,5 tl meikäläistä leivinjauhetta toimivan)
  • 2 kananmunaa
  • 70 g macadamia-pähkinöitä (käytin cashew-pähkinöitä)
  • 100 g tummia suklaanappeja tai saman verran suklaalevyä pienittynä (70%:sta)
  • 0,5 dl tummaa rommia
Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele ja jauhota pienehkö kakkuvuoka, minä käytin pientä briossivuokaa. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää kananmuna kerrallaan koko ajan vatkaten. Sekoita leivinjauhe (minulla oli ohjeessa mainittua Royal-valmistetta, jonka google kääntää hiivaksi, mutta jonka arvelen olevan enemmän leivinjauheen tapaista, otan mielelläni vastaan lisätietoa tuosta tuotteesta) vehnäjauhoihin. Yhdistä jauhot ja rommi voi-sokeri-kananmunaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele mukaan suklaanapit tai -rouhe ja pähkinät. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista kakkua noin 30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku tulee ulos taikinasta puhtaana, kakku on kypsä.


Vueltan viides etappi ajettiin karmeassa kuumuudessa, lämpötila lähenteli 40 astetta. Reitti kulki Priego Córdobasta 180 km matkan Rondaan. Ensimmäisenä maaliin ehti John Degenkolb voittaen jo toisen etapin tässä kilpailussa. Nacer Bouhanni ei mahtunut tunkemaan Degenkolbin vieritse voittoon ja hän hieman protestoi käsimerkein maaliviivalla. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Michael Matthews.



tiistai 26. elokuuta 2014

Ei mitään järkeä - tomaattikastike

sukat kastuu!
Meille oli kinostunut tomaatteja liikaa, ei mitään järkeä. Jouduin laittamaan kompostiin muutamia haljenneita ja huonoksi menneitä ja päätin, että kunnollisille yksilöille pitää keksiä jotain pikaista käyttöä. Löysin ennalta tutusta Cogollos de Agua-blogista tomaattikastikkeen ohjeen, joten ei kun kastikehommiin heti töiden jälkeen! Minulla oli melkein kaksi kiloa tomaatteja, mutta laitan ainesmäärät alkuperäisen ohjeen mukaan.



Espanjalainen tomaattikastike

  • 1 kg tomaatteja
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 70 ml oliiviöljyä
  • 1 tl sokeria
  • 1 tl suolaa
Kuumenna öljy laakeassa kasarissa ja kuullota siinä valkosipulia ja sipulia. Lisää halkaistut tomaatit, suola ja sokeri kasariin ja sekoittele. Anna kastikkeen kiehua noin tunnin verran, tarkista välillä, etteivät tomaatit pala kasarin pohjaan kiinni ja painele tomaatteja murskaksi kauhalla. Maistele välillä ja lisää sokeria, jos kastike on liian väkevää. Painele tomaattimurska tiheän kartiosiivilän lävitse pienempään kattilaan, avita hommaa sauvasekoittimella. Hetkessä siivilään jäävät pieneksi menneet tomaatinkuoret ja kattilassa on oranssinen sileä kastike. Jos haluat, keitä sitä vielä kasaan tai purkita heti steriloimiisi purkkeihin. Kastikkeessa on hyvä ja syvä tomaatin maku. 


Minä en keittänyt omaa kastikettani enää juurikaan kokoon. Kahdesta kilosta tomaatteja tuli yksi litran purkki ja toiseen pienempään purkkiin noin pari desiä kastiketta. Vaikka se onkin oikein hyvää ja tullen käyttämään kastikkeen piakkoin, en kyllä näe viisaaksi ihan työkseen alkaa keitellä tomaattikastiketta. Sen verran hyviä tomaattituotteita on kaupoissakin saatavilla. Sitten ehkä olisi eri asia, jos tomaatteja olisi omassa kasvihuoneessa aivan tulvaksi asti. Menköön tämä kokeilu kahden tunnisteen alle: "espanjalainen" Vueltan vuoksi ja "no tulipa tehtyä" sillä tosiaan tulipa tehtyä. 

Vueltan neljäs etappi on parhaillaan menossa, mutta lähetys Eurosportilla ei ole vielä alkanut. Eilisen, kolmannen etapin voittoon ylsi Michael Matthews ja hän myös ajaa johtajan punaisessa paidassa. Neljän sekunnin päässä on Nairo Quintana. Tänään minullakin on aikaa katsoa lähetystä ja päästä kunnolla selville kisan tilanteesta. 


maanantai 25. elokuuta 2014

Espanjalainen tortillasämpylä

Tänään kokeilin espanjalaisen perunamunakkaan, tortillan tekemistä, kun näin kiva ohjeen SHEKNOWS-blogissa. Toisekseen olin nähnyt kivan tomaattileivän Honest Fare-blogissa. Yhdistin nämä kaksi vinkkiä yhdeksi lounas- tai eväsleiväksi.

Espanjalainen perunamunakas

  • 3 keskikokoista perunaa 
  • 2 pientä sipulia
  • 1 pieni punainen paprika
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 3 pientä keltaista tomaattia
  • 3 kananmunaa
  • Manchego-juustoa raasteena (noin 35-50 g)
  • tuoreita yrttejä (basilikaa, timjamia, ruohosipulia)
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä paistamiseen
Tein koko homman vähän erilailla, kuin lähdeblogissani, sillä minulla ei ole uuninkestävää pinnoitettua paistinpannua. Paistoin siis tortillan kokonaan pannulla liedellä. 

Leikkasin perunat ohuiksi viipaleiksi, samoin sipulit, paprikan ja tomaatit, joista puristin siemenet ja mehut kompostiin. Raastoin juuston odottamaan ja silppusin yrtit. Rikoin kananmunat kulhoon ja vispasin rakenteen rikki. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja paistoin perunaviipaleita muutamia minuutteja, kunnes ne alkoivat olla kypsiä. Ne tahtoivat tarttua pannun pintaan, joten niitä piti siirrellä aika ahkerasti. Lisäsin pannulle sipulin, valkosipulin, paprikan ja tomaatit. Paistelin niitäkin hetkisen, kunnes sipuli oli läpikuultavaa ja paprika pehmentynyt. Kaadoin päälle kananmunamassan ja ripottelin pinnalle juustoraasteen ja yrtit, sekä suolaa ja pippuria. Laitoin levyn toiseksi pienimmälle asetukselle ja kannen pannun päälle. Annoin munakkaan kypsyä noin 5-10 minuuttia ja kokeilin taipuisalla lastalla olisiko munakas kiinni pannussa. Ihme kyllä ei ollut. Otin pannua suuremman tarjottimen ja kippasin munakkaan tarjottimelle, josta valutin sen uudelleen pannulle paistettu pinta päälle päin. Kypsytin miedolla lämmöllä vielä hetkisen. Valutin kypsän munakkaan tarjottimelle jäähtymään. 

Tomaattinen paahtoleipä

  • annospala ciabattaa tai muuta sitkeäkuorista leipää
  • loraus oliiviöljyä
  • pieni turaus valkosipulitahnaa
  • 2 pientä tomaattia
  • suolaa ja pippuria
En tehnyt tätäkään varsinaisesti kuten lähdeblogissani, mutta mielessäni oli siinä käytetty ajatus paahdetun leivän hieromisesta tomaattisilpulla. Kuumensin pannulla pienen lorauksen oliiviöljyä ja sekoitin siihen vähän valkosipulitahnaa. Leikkasin leipäpalan kahtia ja laitoin puolikkaat pannulle ensin kuoripuoli pannulle ja hetken kuluttua leikkuupinta pannulle. Sillä välin leikkasin tomaatit halki ja laitoin ne mortteliin, lisäsin sinne hieman suolaa ja pippuria ja survoin tomaatit murskaksi. Sain aika helpolla nosteltua kuoret seoksesta ja jäljelle jäi tomaatit lihat, mehut ja siemenet. Kaadoin seoksen lautaselle ja painoin paahdettujen leipien leikkuupinnat tomaattiseokseen, joka imeytyi mukavasti leipiin. 

Leikkasin munakkaasta leivän kokoisen palasen ja tälläsin sen paahdettujen, tomaattisen leipäviipaleiden väliin. Oli muuten maukasta lounasta, jonka söin jo kotona ennen töihin menoa. Pitää illalla ottaa toinen palanen!


La Vueltan kolmas etappi tulee vasta illalla, sitä odotellessa, mukavaa syyskesän päivää kaikille!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Juustoja ja kvittenimarmeladia


Tänään ei ole tarvinut tehdä ruokaa, sillä eilen joku isottelija teki niin suuren annoksen kanaorzoa, että siitä riittää vielä huomisellekin. Iltapäivän herkutteluhetkeen keräsimme espanjalaisia juustoja ja kvittenimarmeladia leikkuulaudalle. Varastosta löytyi myös Jekkutytöltä saamamme espanjalainen punaviinipullo, jonka avaamista olemme empineet. Pidämme espanjalaisista juustoista, mutta niiden lisäksi laudalle pääsi mahtavaa gruyèreä, jollaisen makuun pääsimme luimupupulassa nauttimallamme illallisella. Muistimme lauantaina, että sitähän pitääkin ostaa Sokokselta. 

Vueltan toinen etappi ajettiin jo Andaluciassa. En ehtinyt katsoa lyhyttä suoraa lähetystä, mutta kuulin jo, että Nacer Bouhanni aloitti etappivoittojen napsimisen. Hän niin ollen johtaa myös kokonaiskilpailua.

lauantai 23. elokuuta 2014

Espanjan makuja lautasella



Vueltan ensimmäinen etappi käynnistyy muutaman tunnin kuluttua, luulen Alberton ja Rigoberton jo sonnustautuneen spandexeihin ja lämmittelevän täysillä. Espanja mielessäni etsin kanaohjetta, sillä broilerifileitä oli jääkaapin nollalaatikossa. Otin vinkkejä sieltä täältä ja tein tämmöisen ruoan:

Espanjalainen kanapata kuudelle

  • 6 broilerifilettä muutamaan isohkoon palaan leikattuna
  • 2 pientä keltaista paprikaa
  • 1 pienenpuoleinen kesäkurpitsa
  • 2 suurta valkosipulin kynttä
  • 12 kirsikkatomaattia
  • 2 pientä sipulia
  • 1 tölkki säilöttyjä tomaatteja
  • 1 tölkki isoja valkoisia papuja
  • oliiviöljyä ja nokare voita paistamiseen
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl pimentonia
  • nippu tuoreita yrttejä (basilikaa, rosmariinia, timjamia ja ruohosipulia)
Kuumenna iso kasari ja laita sille loraus oliiviöljyä ja nokare voita. Kun rasvan kuohu laskee, pintapaista broileripalat. Lisää kaikki vihannekset kasariin, sekoittele ja kumoa säilötyt tomaatit ja kypsät säilykepavut mukaan. Anna kiehua muutamia minuutteja ja ripottele päälle yrtit, pimenton, suolaa ja pippuria. Maistele ja lisää mausteita, jos tarpeen. Anna kiehua sen aikaa, kun pasta kypsyy.

Meillä oli lisäkkeenä jänskää orzo-pastaa, jonka olen ostanut joko Italiasta tai Annan kaupasta. Se näyttää pitkäjyväiseltä riisiltä, mutta on ihanan pehmeää pastaa kypsyttyään. Ruokaan tuli mukavasti Espanjan värejä ja makuja.


Taas vaaditaan paljon istumalihaksilta, La Vuelta alkaa!


Tour de Francen jälkeen olemme viettäneet hieman haastevapaata aikaa, katselleen toisella silmällä ammattipyöräilyn lyhyempiä etappikilpailuja ja nauttineet loppukesästä. Tänään Campasimpukka laitetaan taas koetukselle, kun blogin neljäs espanjalaisen ruoan haaste alkaa. La Vueltassa on 21 etappia ja kaksi lepopäivää. Pyrimme siihen, että jokaisena kilpailupäivänä meillä olisi jotain Espanjaan liittyvää ruokaa tai juomaa tai molempia. Kelpuutamme revisited-tapaukset mukaan, sillä La Vueltan viimeisen päivän churrot ovat jo muodostumassa perinteeksi ja paellaakin olemme tehneet jokaisena vuonna. Tapaskokeilut jatkuvat, mutta jotain uuttakin olisi aikomus kokeilla. Olen kerännyt foodgawkerin suosikkikansiooni Espanja-aiheisia postauksia, joista varmasti on hyötyä. Ostin myös uuden pimentonpurkin Annan kaupasta, sillä alkuperäinen kolme vuotta vanha purkkini sisältö on tainnut jo menettää parhaat arominsa. 

Tour de Francen tämän vuoden loukkaantumissuma heitti heti varjon Vueltankin päälle, kun moni huippupyöräilijä joutui keskeyttämään pahoin loukkaantuneena. Nämä muutamat viikot ovat kuitenkin tehneet ihmeitä, sillä kaksi sairasosastolle joutunutta suosikkiani, Chris Froome ja Alberto Contador ovat molemmat Vueltan lähtölistalla. Toivon heille (ja kaikille muillekin) kaatumavapaata kilpailua. Kirimiesosastolla klossejaan kolistelevat Peter Sagan, John Degenkolb ja Nacer Bouhanni. Keväisen Giro d'Italian voittanut Nairo Quintana on huilannut (lue: harjoitellut ankarasti) kesän ajan ja on nyt valmiina voittamaan Vueltan. Cadel Evans, Rigoberto Uran ja Fabian Cancellara ovat mukana. Mark Cavendish ja Vincenzo Nibali eivät ole mukana, ei myöskään Jussi Veikkanen

Vueltan ensimmäinen etappi on 12,6 km pitkä joukkueaika-ajo ja se ajetaan Jerez de la Fronterassa, Espanjan eteläkärjessä. Eurosportin lähetys kilpailusta tulee vasta melko myöhään illalla, sillä se ajetaankin vasta iltasella Espanjan aikaa. 


perjantai 22. elokuuta 2014

Tyttöjen ilta - EMO, otto 2

Työmatka vei minut tällä viikolla muutamaksi päiväksi pääkaupunkiseudulle. Koska samalle kurssille tuli pitkäaikainen ystäväni, ehdotin ravintolassa syömistä torstai-illalle. Samantien aloin selata tuttujen ravintoloiden varaustilannetta, mutta olin hieman viimetipassa ja monessa paikassa oli jo täyttä. EMOn kohdalla tärppäsi ja saimme jopa valita mieluisan kellonajan. 

Eilen illalla koulutusosuuden jälkeen suuntasimme Helsinkiin haluten mennä ensin jonnekin drinkille. Olin kaavaillut lasillisen nauttimiseen Groteskia, oikein tarkistin heidän cocktail-baarinsa aukioloajankin netistä. Onni ei vain vieläkään suosinut minua, en päässyt Groteskiin, sillä heillä oli vain ulkotilojen baari auki, eikä tuulinen, viilenevä ilta houkuttanut istumaan ulos. 

Seuraava kohde oli sitten Bronda, jossa kevättalvella kävimme lasillisilla ennen Eläkeläisten ja Kuopion kaupunginorkesterin keikkaa. Eilen olimme paikalla kuuden maissa ja osuimme sopivaan saumaan, emmekä joutuneet odottamaan pöytään ohjaamista pitkään. Ystäväni nautti lasillisen samppanjaa ja minä otin Farangista tutun Lady Boi-Farang-drinkin. Brondassa näytti olevan vilkas ilta, olihan eilen Taiteiden yö  ja mitä kaikkia muita tapahtumia Helsingissä nyt olikaan. 

EMOssa näytti olevan puolitäyttä, kun saavuimme paikalle seitsemältä. Valitsimme pienen harkinnan jälkeen tarjoilijan suositteleman kuuden ruokalajin yllätysmenun. Pyysimme tarjoilijaa valitsemaan meille ateriaa täydentämään lasillisen valkoista ja toisen punaista viiniä ja jäimme odottamaan ensimmäistä annosta. 

Aterian aloitti annos, joka EMOn verkkosivun ruokalistalla kuvataan sanoin kukkakaalivanukasta ja tryffeliä. Se oli raikasta, kevyttä ja todella hyvää. Annos viritti hyvin tunnelmaan ja olimme positiivisen odottavia. Tryffeli maistui upeasti, eikä lastujen määrässä oltu säästelty.


Toinen annos tuotiin hyvin nopeasti ensimmäisen jälkeen ja listalta lunttaan sen olleen lohta, avokadoa ja kampasimpukkaa. Tämäkin annos oli kaunis ja harmoninen, tunsin tiettyä lukkarinrakkautta kampasimpukkakastiketta kohtaan. 


Kolmatta annosta saimme odottaa hyvän aikaa, lähemmäs puoli tuntia. Se oli hiillostettua makrillia, pinaattikeittoa ja luomukananmunaa. Makrillin nahka oli maukkaan rapea, ilman kesäisen makuista pinaattikeittoa kala olisi ollut vähän liian suolaista. Lisukkeet, paistettu pinaatti, pekoni ja kapris lautasen reunalla olivat sen verran tujakat, että jäivät minulta syömättä. 


Seuraava annos oli nimeltään kotimaista latva-artisokkaa, maalaiskana"lasagne". Annos näytti hieman vaatimattomalta, mutten muista usein syöneeni noin täydellistä pastaa, se oli kuin olisi silkkiä lusikoinut. Latva-artisokassa oli sopivasti purupintaa ja kanassa juurevaa makua.


Varsinainen pääruoka oli karitsan entrécôte, kaaligratiinia ja valkosipulikastiketta. Kuvasta puuttuu juustokuorrutteinen gratiini. Ikävä kyllä karitsa oli aivan liian raakaa, mutta ilmeinen valkosipulipyre lautasella oli hyvää. Annokset saivat seistä edessämme melkoisen pitkään aterimet syömisen lopettamisen merkiksi aseteltuina ennen kuin meiltä kysyttiin mitään. Minä ujona ihmisenä kuiskin lihan olleen liian raakaa, mutta suorasanainen ystäväni sanoi reippaasti mielipiteensä. Tarjoilija pahoitteli ja sanoi kertovansa terveiset keittiöön. Hän palasi hetken kuluttua ja kysyi haluaisimmeko tilalle lounaslistalta  löytyvän annoksen ibericopossua ja kaalia. Siinä vaiheessa iltaa emme kumpikaan tahtoneet enempää liharuokaa, joten kiitimme ja pyysimme jälkiruokaa. 


Aterian päätti ihastuttava piimää ja fenkolia-annos, jossa fenkolia suuremmassa osassa olivat kyllä ihanat metsämustikat. Usein ravintola-annoksissa näkee siistejä pensasmustikoita, joiden maku ei yllä luonnossa kasvaneiden tasolle. Piimävanukas oli todella suloinen päätös aterialle ja kaavimme lautasemme tarkasti tyhjiksi. 


Ystäväni otti vielä lopuksi kahvia, jonka laadun suhteen hän on melkoisen tarkka. Kahvi sai hyväksyvän nyökkäyksen ja niin ollen ateria päättyi mitä suotuisimmissa merkeissä. Pyysimme laskut ja minun osuuteni siitä oli 80 euroa. Laitoin merkille, että syömättä jääneen karitsa-annoksen vuoksi loppusummasta oli vähennetty 10 euroa. Ravintola paikkasi mielestäni hyvin menussa tapahtuneen kömmähdyksen. Ensinnäkin saimme asialliset pahoittelut, meille tarjottiin korvaavaa annosta sekä siitä kieltäydyttyämme saimme pyytämättä hyvityksen hintaan. Eipä olisi voinut asiaa fiksummin hoitaa. 

Jäin hieman aprikoimaan, kun luin tänään EMOn listaa, että mikä tässä menussa oli se yllätysosuus. Sen kaikki kuusi annosta näyttävät löytyvän tämän hetkiseltä kymmenen ruokalajin listalta.  

Liitän tämän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kesän viimeinen minilomanen - illallinen Passiossa




Perjantai-iltana söimme Lusikassa, olin tehnyt varauksen jo aikoja sitten. Lauantai-illan ohjelma oli vielä torstai-iltana auki. Kysäisin mahtuisiko Passioon syömään ja sainkin pian vastauksen, että kyllä mahtuu. Pidimme niin paljon Passiosta kesäkuisella ensivierailulla ja saman ravintoloitsijan Huvilasta Savonlinnassa, että halusimme mielellämme syödä uudelleenkin Passiossa. Nettisivulta vielä ilmeni, että ruokalista oli vaihtunut, mikä vielä lisäsi odotuksia. 



Iltasella Kammenpyörittäjä saapui pyöräilytapahtumasta ja lähdimme uudelleen Helsinkiin illallista varten. Saapuessamme Passioon meidät ohjattiin minun mielestäni ylivoimaisesti parhaaseen pöytään, eli nurkkaan ja Jussi Hukkanen otti meidät hoiviinsa. 

Aterian alkuun otimme lasilliset italialaista Biondelli Franciacortaa, jonka meille kerrottiin olevan samppanjamenetelmällä tehtyä. Ravintola oli lähes täynnä ja saimme vinkin ravintolapäällikkö Jere Hanhialalta, että yllätysmenun ottamalla välttyisimme pidemmiltä odotuksilta. À la cartelta valittaessa menisi kuulema kauemmin. En ihan ymmärtänyt miksi. Olimme muutenkin jo ajatelleet ottavamme yllätysmenun, joten sitten piti vain valita ottaisimmeko kolme vai viisi ruokalajia. Päädyimme viiteen. 

Aterian aloitti keittiöntervehdys, jossa oli kaksi suupalaa edelliskerralta tutulla talon näkkärillä. Tällä kertaa niille oli kasattu lohta kahdella tapaa. 


Ensimmäisenä ruokalajina söimme pastramia, jonka kaverina oli mm. minikokoisia punajuurimuffineja ja paahdettuja parmesanlastuja. Lihan suolaisuus sopi mainiosti sen kanssa tarjottuun Rose Brut Wildbacher-viiniin. 


Toinen ruokalaji on bouillabaisse, jossa oli tujakka liemi ja upeasti paistetut kampasimpukat. Pidimme todella paljon keiton liemestä ja jälleen annokseen sovitettu viini pisti hyvin kampoIhin liemen ärhäkkyydelle. 


Kolmantena eteemme tuotiin päivän kalaa lisukkeineen. Kalan nahka oli täydellisen rapea ja kastikkeet niin hyviä, että taas teki mieli nuolaista vielä lopuksi lautanen puhtaaksi. 


Pääruokana oli vasikkaa ja sen parina Anton Bauerin Pinot Noir Wagram. Annoksen pyreet olivat niin sileitä, että niistä ainakin minulla on vielä oppia otettavana. 

valo väheni kovaa vauhtia illan kuluessa
Ensimmäisenä jälkiruokana oli ihastuttava valkoisen mekon pilaaja, mustikkainen annos, jossa tätä superfoodia oli viidellä tapaa. Minulla ei ollut valkoista mekkoa, enkä muutenkaan sotkenut. Pidimme annoksesta kovasti, se oli mukavan suomalainen ja puhtaanmakuinen. 


Toisena jälkiruokana ja aterian päätöksenä oli sama annos, kuin kesäkuisella käynnillämme. Kyseessä oli sitruunakohokas ja sorbetti. Kohokkaan kokoa oli pienennetty ainakin kolmanneksella vaihtamalla astia pienemmäksi ja se oli oikein hyvä päätös, sillä muutama lusikallinen vähemmänkin riitti hyvin tässä vaiheessa iltaa. Jälkiruoka oli hyvä ja raikas. Kuvat olivat jo niin tummia, ettei niitä halua julkaista.

Kahden hengen illallinen maksoi 218 euroa. Oli mukava nähdä, että tässä vasta viime keväänä avatussa ravintolassa riitti kuhinaa. Toinen illallinen Passiossa ei jäänyt ensimmäisen varjoon, vaan oli aivan yhtä miellyttävä. Tällä kertaa ei käynyt myöskään aiemmilta minilomasilta tuttua ilmiötä, että lyhyeen aikaan ahdetuissa aterioissa eri ravintoloissa ensimmäinen turhaan laimenee jälkimmäisen oltua sittenkin parempi. Mielestämme edellisillan Lusikka-vierailu ei mitenkään himmentynyt, vaikka Passio oli jälleen todella miellyttävä kokemus sekin. 

Liitän tämän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne olemme keränneet ravintola-aiheisia postauksiamme. 






lauantai 16. elokuuta 2014

Lusikoimassa


Jo viime tammikuussa olimme pistäneet merkille Ravintola Lusikan Kampissa, mutta meni yli puoli vuotta, että ehdimme sinne syömään. Kun tämä elokuinen minilomanen Helsinkiin varmistui kesän alussa, tein heti pöytävarauksen ja se olikin tarpeen, sillä tämä viikonloppuna Helsinki on täynnä tapahtumia ja ulkona syöviä ihmisiä.

Aloitimme lasillisilla samppanjaa, mitä iloksemme oli laseittain myynnissä toisin kuin nettisivut antoivat ymmärtää. Valitsimme kuuden ruokalajin tasting menun ja sille sovitetun viinipaketin. 

Ensimmäisenä saimme mukavan raikasta vichyssoisea. 



Toisena ruokana on salaattia, jossa oli jokirapuja ja kirpeäksi marinoitua punasipulia.



Kolmannessa annoksessa oli ainakin kantarelleja, pikkelöityä kurkkua ja vasikanpastramia. Ihme juttu, kun ei eilisestä muista tarkemmin annoksista.



Neljäs ruoka oli ihana risotto, jossa oli paahdettuja portobelloviipaleita. Tämä oli paras koskaan syömäni risotto. 


Viides ruoka oli tuoretta maissia, espanjalaista makkaraa, possua ja makeaa kastiketta. 



Kuudes ja viimeinen ruoka oli tietysti jälkiruoka,  suklainen kermapotti, jotain marjahilloketta ja jäätelöä. Siitä otettu kuva oli epäterävä, joten jätän sen julkaisematta, mutta vakuutan sen olleen todella hyvää.

Kuuden ruokalajin ja viinien hinnaksi kahdelta hengeltä tuli 190 euroa. Pidimme kokonaisuudesta ja annosten kokopolitiikasta. Jaksoin syödä melkein kaiken, vasta possun kohdalle muutama palanen vaihtoi lautasta. Arvostimme vaahtovapaita annoksia ja kauniita astioita. Viinikaadot olivat vähän suurehkoja annosten kokoon nähden, mutta kuka käskee juoda kaikkea. Viinipaketin hinta oli myös edullinen, enkä olisi yhtään valittanut, vaikka laseissa olisi ollut samaan hintaan vähän vähemmänkin viiniä. 

Tarjoilu oli ystävällistä ja jutustelevaa, saimme tietoa annoksista ja viineistä ja myös keittiön puoli osallistui joidenkin annosten tarjoiluun ilmeisen kiirehetken vuoksi, ravintolan muissa pöydissä oli yksi suuri seurue. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään meidän ateriamme sujuvuuteen, vaan se oli mielestämme juuri sopiva, ei liian nopea, ei liian hidas. 

Pidimme Ravintola Lusikasta kovasti ja aiomme mennä sinne uudelleenkin. Yhden vakavan puutteen keksin ravintolasta, se sijaitsee liian kaukana Jyväskylästä, mutta sille asialle ei taida voida mitään!

Liitän tämän postauksen Campasimpukan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne on koottuna muitakin ravintolakokemuksiamme. 

perjantai 15. elokuuta 2014

Jos et voi ostaa reissutuliaisia reissusta, osta ne kotikylältä

Minua harmitti, kun emme voineet ostaa tavanomaisia tuliaisia viime minilomaseltamme. Oli niin lämmin sää, ettei kylmätuotteita voinut ajatellakaan ostavansa. Pystyin korjaamaan asian eilen, kun kävin Tallinnan kaupassa. Niitä on Jyväskylässä kaksikin. Kävin Palokassa olevassa, aivan vasta avatussa liikkeessä. Siellä oli ostettavissa monenlaista eteläherkkua ja itäisempääkin. Olin erityisesti kiinnostunut leivän ostamisesta, mutta sitä ei eilen enää juuri ollut. Sain kuulla, että tavaroita tulee tiistaisin ja perjantaisin, joina päivinä leipääkin on paremmin tarjolla. Ostin juustoa, voita ja jogurttia iloisella mielellä ja aion käydä uudestaankin. Jos emme olisi lähdössä juuri uudelle minilomaselle, olisin ostanut myös pakastettuja pelmeneitä, maitoa ja piimää kokeiluluonteisesti.

torstai 14. elokuuta 2014

Carbonade flamande painekattilassa


Hollannissa ja Belgiassa ajetaan parhaillaan Eneco Touria, jonka vuoksi halusin tehdä tänään jotain belgialaista ruokaa. Foodgawkeriin kun naputtaa nätisti sanan belgian, tulee kymmenittäin vohveli- ja ranskanperunaohjeita, eikä kauheasti paljon muuta. Olin joskus huomioinut belgialaisen lihapadan, joka on selvä burgundinpadan serkku. Ruoan nimi on carbonade flamande ja siihen tulee liemeksi ilmeisen alkuperäisesti belgialaista munkkiolutta. Juuri sellaista, mistä minä en pidä yhtään. En antanut tämän häiritä minua lainkaan. Otin vinkkejä aiemminkin tutusta Un Dejeuner de Soleil-blogista.

Carbonade Flamande

  • 1 kg naudanpaistia
  • 0,75 l pullo munkkiolutta
  • 4 pientä sipulia
  • 3 suurta herkkusientä
  • 3 pientä porkkanaa
  • 150 g siankylkeä
  • yrttinippu (rosmariinia, timjamia, basilikaa)
  • 1 rkl dijonsinappia
  • 2 rkl valkoviinietikkaa
  • 1-2 pala vaaleaa, pehmeää leipää
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • vehnäjauhoja lihapalojen jauhottamiseen
  • suolaa ja pippuria


Leikkaa paisti noin parin sentin kuutioiksi. Kaada paksuun muovipussiin noin desin verran vehnäjauhoja ja ripota mukaan suolaa ja pippuria, sekoittele. Nostele lihapalat pussiin ja sulje pussi tiiviisti. Pyörittele pussia niin, että lihapalat saavat jokapuolelleen jauhotuksen. Leikkaa kylkiviipaleet pieneksi silpuksi, samoin sipulit. Viipaloi sienet muutamaan viipaleeseen ja porkkanat ohuiksi kiekoiksi. 

Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja paista lihapaloja muutamia minuutteja joka puolelta muutamassa erässä. Kaada pintapaistetut palat painekattilan (tai uunipadan) pohjalle. Paistele kylkisilppua, kunnes rasva paloista sulaa pannulle, lisää mukaan sipulit, sienet ja porkkanat. Paista muutamia minuutteja ja kaada kaikki painekattilaan (tai pataan). Sekoittele ja lisää mukaan sinappi, etikka ja yrttinippu. Aseta leipäpala pinnalle ja kaada mukaan olut. Ripottele kattilaan hieman suolaa ja pippuria. Keitä paineella 30 minuuttia (tai hauduta ruokaa padassa 180 asteessa 3-4 tuntia) ja avaa sitten painekattilan kansi varovasti. Sekoittele melkein hajonnut leipäpala suurusteeksi pataan ja nosta yrttikimpun jämät naruineen pois. Minä laitoin vain yhden leipäpalan, olisi saanut olla kaksikin.

Minun patani oli puolen tunnin kypsenyksellä jo melkein täysin mureaa, lisäsin vielä hieman suolaa ja pippuria ja painekeitin vielä vartin verran. Annoin kattilan asettua sitten vartin, jona aikana paine omia aikojaan aleni niin, että kannen sai auki. 

Lisäkkeenä meillä oli ankanrasvassa paistettuja aamulla kuokittuja siiklejä. Keitin ne ensin kypsiksi ja sitten kuumensin pannulla lusikallisen ankanrasvaa ja paistoin perunoihin kullankeltaisen, rapean pinnan. Uunituore Aikuinen kuvaili perunoita niitä ottaessaan, että ne ovat "ihanan kuuloisia".

Nyt kun painekattilakokeiluni ovat edistyneet on ruoanteon ajankäytöllinen painopiste siirtynyt esivalmisteluihin. Niihin minulla meni melkein tunti, kun samalla vaihdoimme päivän kuulumisia Kammenpyörittäjän kanssa. Mutta silti sain aikaan alle kahdessa tunnissa täysin mureaa lihapataa, sitä pidän hyvänä aikana. Painekattilani on nyt ihan ykkössuosikkini keittiössä.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Wauhtiajot!


Ensi lauantaina 16.8.2014 järjestetään taas Helsingissä Wauhtiajot. Kyseessä on jo kolmas kerta, joten pian voimme puhua vahvasta perinteestä ja legendaarisesta tapahtumasta. Mukaan mahtuu vielä! Facebook-sivu, jolle linkkaan antaa lisätietoja. Minä toteutan teemaa, jonka tässä laiskuuttani omaksuin, etten aja missään tapahtumissa toista kertaa, mutta Kammenpyörittäjä lähtee sotkemaan satasta. 

tiistai 12. elokuuta 2014

Banaaniset mokkapalat


Nyt kun on taas ihanien banaanikärpästen aika (kai muillakin on?) tuli mieleeni, ettei kypsiä banaaneja kannattane hautoa keittiönpöydällä ylen pitkään. Muistin, että luimupupussa oli tehty aiemmin tänä vuonna banaanisia mokkapaloja, joiden idea oli löydetty niinikään suosikeistani löytyvästä masutoaitemu-blogista

Luin sekä Riitan, että luimupupun ohjeet. Riitta oli käyttänyt taikinan nesteenä maitoa ja luimupupu kahvia. Pitihän minun siihenkin sitten oma sormenjälkeni laittaa ja otin pantrysta kookoskermaa. Tein myös tuplashotin espressoa, josta osan käytin taikinaan ja osan kuorrutteeseen. 

Banaani-kookosmokkapalat

Taikina:

  • 150 g voita
  • 2 banaania
  • 3 kananmunaa
  • 2,5 dl valkoista sokeria
  • 0,5 dl tummaa muscovado-sokeria
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • 150 g tavallisia vehnäjauhoja
  • 100 g 00-jauhoja
  • 200 g täysjyvävehnäjauhoja
  • 40 g kaakaota
  • 2,5 tl leivinjauhetta
  • 2,5 dl kookoskermaa
  • 0,5 dl espressoa
  1. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja vuoraa uunipannu leivinpaperilla. (minulla noin 25x 35 cm vuoka)
  2. Ruskista voi kattilassa, sekoittele koko ajan, kunnes voi muuttuu kullanruskeaksi ja saa pähkinäisen tuoksun. Varo polttamasta voita. Jätä jäähtymään.
  3. Muusaa banaanit lautaselle haarukalla.
  4. Vatkaa sokerit, vaniljatahna ja kananmunat vaahdoksi.
  5. Mittaa astiaan jauhot, leivinjauhe ja kaakao ja sekoita kunnolla. 
  6. Lisää sokeri-kananmunavaahtoon jauhoseos siivilöiden, ruskistettu voi, kookoskerma, espresso ja muusatut banaanit. Sekoita taikia tasaiseksi, kääntele nuolijalla.
  7. Kaavi taikina kulhosta valmisteltuun vuokaan ja tasoittele pinta.
  8. Paista uunin keskitasolla noin 17-20 minuuttia. Kakku tosiaan kypsyy nopeasti, siitä ei tule kovin korkeaa. 
  9. Jäähdytä kakku.

Kuorrute:

  • 75 g voita
  • 1 espressoshotti
  • 1,5 tl kaakaota
  • n 250 g tomusokeria
  • koristeluun nonparelleja
  1. Sulata voi ja lisää kahvi ja kaakao sekä tomusokeri muutamassa erässä, että saat kuorrutteesta sopivan paksua levitettäväksi kakun pinnalle. Jos siitä meinaa tulla liian tönkköä, lisää vettä teelusikallinen kerrallaan.
  2. Levitä heti lämmin kuorrute kakun pinnalle ohueksi kerrokseksi ja ripota päälle lapsellisen paljon nonparelleja. Älä yhtään ujostele niiden kanssa. 
Vaikka kokosin kakun vähän siitä sun tästä, siitä tuli oikein hyvä. Syvästi kahvinmakuinen, mehevän banaaninen, eikä täysjyväjauhotkaan olleet liian kummallisia, kun asiaa ei ajatellut. 



Muistutan vielä, että edellisessä postauksessa on vielä muutamia kirjoja tarjolla. Ota yhteyttä huomisiltaan mennessä, jos joku niistä kiinnostaa sinua!.

maanantai 11. elokuuta 2014

Taas keittokirjoja vailla rakastavaa kotia!

Viime vuonna siivosin keittokirjahyllyäni ja annoin pois ison kasan keittokirjoja. Lupasin silloin itselleni, ettei moiselle perkaamiselle ole ihan heti tarvetta. Eikö puolitoista vuotta olekin ihan sopiva aika saada taas sekä keittokirjahylly, että lukuisat kotimme vaakapinnat täyteen keittokirjoja? Nyt on aika tehdä uusi perkaus. Kiertoon lähtee 17 ruokaan liittyvää opusta.

Ehdot ovat samat kuin viimeksi. Jos olet kiinnostunut saamaan jonkun noista alla olevan kuvan kirjoista itsellesi postikuluja vastaan, niin laita sähköpostia (campasimpukka@gmail.com) tai viestiä kommenttilaatikkoon, niin sovitaan toimitustapa. Osa kirjoista on aika painavia, joten niiden postittaminen ei ole ihan halpaa. Pakkausmateriaalia minulla on niin paljon, ettei siitä synny minulle kustannuksia. Myös haku on mahdollista, jos asut tässä lähistöllä (Jyväskylän seutu) tai muuten satut maisemiin. Nopeus on valttia, kirjat saa hän, joka ensimmäisenä ottaa yhteyttä. Voit varata niin monta kirjaa kuin haluat tai vain yhden, kuinka vain. Minun on myös mahdollista toimittaa kirjoja Jyväskylän alueella, kunhan aikatauluista sovitaan. Mikäli tuletkin katumapäälle, etkä haluakaan kirjaa, peruuta varauksesi nopeasti, että voin palauttaa kirjan listalle. 

Aikaa tälle hommalle annan kolme päivää. Keskiviikkoiltana 13.8. klo 21 Campasimpukan keittokirjatempaus päättyy ja viimeistään torstaina laitan kirjoja postiin. Noutaa voi sovitusti myöhemminkin. Joitakin kirjoja on jopa käytetty hieman, niissä voi olla jotain pieniä merkintöjä, mutta yleisesti ottaen kirjat ovat siistejä. 

Seuraavassa lista kirjoista ylhäältä alas:
  • Roderick Dixon: Ruokaa rippeistä
  • Iisa Strand, Arno Kotro: Menestyksen reseptit
  • Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella
  • Hans Välimäki: Chez Dominique
  • Seija Kurunmäki: Järkipuhetta ruoasta
  • Kari Koivulehto: Hunaja-kirja
  • Soili Soisalo, Eeva Voutilainen: Mustikka, ruis ja rypsi, voimaruokaa Suomesta
  • Ching-He Huang: Chinese Food Made Easy
  • Täydelliset naiset-keittokirja
  • Christer Lindgren: Kiehuu! Uusi suomalainen keittokirja
  • Chez Jouni
  • Rantanen, Viljakainen, Helasto, Puhakainen: Lauantaina lautasella, herkuttelua ystävien kanssa
  • Ching-He Huang: China Modern
  • Sopranos Keittiössä
  • Michael Bröklund: Lähiruokaa
  • Puolialaston kokki, Sami Garam kokkaa herkkuja Ankkalinnasta
  • Skärgårdssmak Culinary Guide
Jos joku kirjoista tulee varatuksi, vastaan heti kun viesti tavoittaa minut ja merkitsen kirjan listasta varatuksi.


Syy tälle kirjatempaukselle on siis hyvin yksinkertainen. Tila loppuu ja yritän päästä eroon tavaroista, joilla ei ole minulle enää käyttöä, mutta joku muu voisi tarvita. Sinänsä en väheksy yhtäkään ostamaani tai saamaani kirjaa, totuus vain on se, ettei niitä kertakaikkiaan mahdu meille näin paljon. Yritän taas parantaa tapani ja harkita hieman pitempään ennen kuin ostan kirjoja omakseni.

EDIT: Kirjatempaus on päättynyt. Kauemmaksi lähtevät kirjat on toimitettu innovatiivisesti Postiksi uudelleennimentyn laitoksen kuljetettavaksi ja suoratoimitukset ovat käynnissä. 13 kirjaa löysi uuden omistajan ja loput lähtevät muutoin kiertoon. Kiitos osallistujille ja hyviä lukuhetkiä!