lauantai 25. lokakuuta 2014

Työasioista puhumassa

Eilen meitä oli neljä naista viettämässä iltaa paikallisessa ruokaravintolassa, Harmoonissa. Olemme kollegoita keskenämme ja jonkun verran lipsahti taas työasioista puhumiseksi. Mutta puitiin siinä perheasioitakin ja kerrottiin kuulumisia niiltä osin, kuin emme kaikki olleet vähään aikaan tavanneet. 

Harmooni oli minulle parin kerran verran tuttu puolen vuoden ikään ehtinyt ravintola Jyväskylässä. Tänä kylmänä perjantai-iltana salit näyttivät olevan aika täysiä, mikä on aina ilahduttavaa nähdä. Karmiina ja minä olimme hieman etuajassa ja aloitimme illan mustikkaisilla kuumilla juomilla, jotka olivat oikein lämmittävät ja hyvät. Jekkutyttö ja Eloveena saapuivat pian ja siirryimme pöytäämme. 

Ruokalistalla oli tarjolla kolme alkuruokavaihtoehtoa, kolme pääruokaa ja kolme jälkiruokaa. Saimme säällisessä ajassa päätettyä, mitä söisimme ja miellyttävän tarjoilijan avulla saimme sopivia viinilasillisiakin tilattua. Aluksi eteemme tuotiin sievät keittiöntervehdykset, jossa oli suolaista ja hieman makeaa.


Alkuruokina otimme joko lohipastramia tai porocarpacciota. Kummatkin annokset näyttivät todella hyviltä ja epäluuloisinkin kalansyöjä piti annoksestaan paljon, tillikin oli maltillisesti laitettu majoneesitippoina lautasen reunoille. Poroannoksessa oli voissa paistettua jäkälää ja pikkuruisia sieniä.



Pääruokina otimme kaikkia kolmea vaihtoehtoa. Karmiina ja minä söimme hanhea (tekee mieleni sanoa hanhta), Eloveena otti sampea ja Jekkutyttö kasvisruoka-annoksen (vaikka suurin lihan ystävä onkin), jossa pääosassa oli kasvismakkara. Pidimme kaikkien annosten ulkonäöstä ja haarukat suihkivat ahkerasti pöydän ylitse ja maistelimme toistemme annoksista. Parhaaksi taisimme rankata lopulta Jekkutytön kasvisruoan, joka ei todellakaan ollut vain liharuokien lisukkeista koottu, vaan aivan oma, maukas annoksensa. Kasvismakkarasta tuli jotenkin joulu mieleen, ehkä siinä oli jotain porkkanalaatikon makumaailmasta. Hanhi oli rapsakaksi paistettua ja sai tarvittavan potkun pyreistä, joita lautasella oli. Sampi oli upotettu valkoiseen vaahtoon ja maistui sekin mainiolta. 




Jälkiruokaosastolla jakaannuimme jälleen kahteen leiriin, kaksi meistä otti suklaafondantin ja kaksi mustikkakukon. Annoksien ulkonäössä ei ollut moitteen sijaan, eikä maussakaan. Ehkä olisin toivonut fondantin sisällön olevan hieman paksumpaa, mutta tärkeintä oli, ettei kakku ollut kiinteäksi kypsynyt. 



Kahvia ja jälkiruokaviiniä nähtiin myös pöydässä ja etenkin mukavaa viihtymistä. Ilta oli oikein hauska, eikä vähiten siksi, että saimme vie kukin kyydin aina kotipihaan asti, kun Karmiinan puoliso meidät ystävällisesti kuljetti. 

Vaikka työkavereita näkee yleensä ihan tarpeeksi töissäkin, on joskus kyllä mukava istua ihan jossain toisessa ympäristössä, vaikka sitten puhumassa työasioista, etenkin jos ruoka ja juoma ovat noin hyvin tasapainossa kuin eilen Harmoonissa. Minun osuuteni illasta oli noin 90 euroa, jossa alkujuomalla ja jälkiruokaviinillä oli hintaa nostava vaikutus. Vähemmillä juomilla lasku olisi ollut noin 65-70 euroa.

Paluumatkalla mietimme vielä, miksi tarjoilu oli niin miellyttävää, mutta myös sitä miten kauniit kulmakarvat nuorella tarjoilijanaisella oli. Hyvin oleellista, kun meistä naisista on kyse. 

Liitän tämän postauksen Campasimpukan välilehdelle Valmiissa pöydissä, jonne olen kerännyt ravintola-aiheisia postauksiamme.

4 kommenttia: