tiistai 23. toukokuuta 2017

Mozzarella potenssiin kymmenen


Tämän vuoden Italia-haasteen aikana mozzarellaa  on kulutettu tässä taloudessa enemmän kuin viikossa on päiviä, mutta uskon vakaasti, ettei mozzarellaa voi syödä liikaa, eikä siihen voi kyllästyä. Jos kuitenkin tuntuisi siltä, että jonkunlainen kyllästymisen tunne lähestyisi, niin tässä tulee ohje, jolla mozzarella kohotetaan ylempiin kerroksiin ja taas maistuu! Puolahan on toinen kotikieleni (not), joten ohjeen toteuttaminen etänä ei tuottanut vaikeuksia.

Marinoitu mozzarella 2-4 syöjälle

  • 2 palloa mozzarellaa, mitä parempaa sen hyvempää
  • 2 rkl viinirypäleensiemenöljyä (joo, ihan tosissaan)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • tuoretta basilikaa
  • hieman valkosipulia
  • 1 tl fenkolinisiemeniä
  • sitruunan kuorta
  • jotain muuta, mistä en tiedä
Hommahan hoitui niin, että pyysin Antti marinoimaan mozzarellaa ollessani itse töissä. Hän vastusteli senkin verran, että kysyi "miten?".  Laitoin kuvan ohjeesta googlenglanniksi käännettynä ja vinkkasin ohjeen viinirypäleensiemenöljyä löytyvän pantryn yläkaapista. Tosiaankin, sellaista olen jostain ostanut, enkä koskaan keksinyt sille mitään käyttöä. Onneksi sitä ei ole kauhean suurta pulloa. 

Kun pääsin töistä löytyi jääkaapista rasia, jossa oli kauniisti marinoitua mozzarellaa. Olipa vielä vakuumiastiassa, joten mozzarellalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin upota yksityiseen makumaailmaansa.

Sommittelin revityt mozzarellapalat vadille, halkaisin muutamia erivärisiä kirsikkatomaatteja seuraksi ja leikkasin pari sämpylää viipaleiksi. Siitä saimme mukavan iltapalan äitienpäivän iltaan. Ensimmäisessä suupalassa maistui fenkoli voimakkaimmin, mutta sitten pääsivät esille muutkin yrtit, sitruuna ja öljyt. Kuvittelin jopa maistavani rypäleensiemenöljynkin! Rapean leivän kanssa mitä parhain herkku. Kävisi hyvin antipastovadille, italialaiselle tunkutarjottimelle, noutopöytään tai retkievääksi purkkiin pakattuna. Suosittelen.

Vaikka tämä herkku syötiin jo yli viikko sitten, jemmasin ohjeen tähän reissumme aikaiseen postaukseen, jolloin omassa keittiössämme ei kokata italialaista ruokaa. 




Tämä loppuosuus on kirjoitettu Évorassa, eteläisessä Portugalissa. Vietän siestaa, sillä ulkona on 33 astetta lämmintä, mikä on noin 20 astetta minun mukavuusalueeni yläpuolella. Antti on lämmittelemässä kameransa kanssa pitkin Unescon maailmanperintölistalle kuuluvan kaupungin katuja  ja minä nautin ilmastoinnista ja Babybel-juustopalleroista. Tämä menee niin oikein kuin voi. Giro d'Italian lähetys näkyy hotellin minimaalisesta televisiosta, portugaliksi selostettuna tietysti. Huomaan, ettei portugalintaitoni ole aivan niin korkealla tasolla kuin kuvitelin. Osaanhan sanan kiitos ja viinitarha, mutta sillä ei kovin pitkälle pötkitä. Viimeisellä viikolla Italiassa näytään ajettavan vuoristossa, lunta kuin Saariselällä, mutta pääsee sieltä ylhäältä näköjään melkoista haipakkaa alaskin. En ole aivan viivalla siitä, kuka johtaa ja miten Nairolla menee, mutta ei se niin vaarallista. 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Juurihoitoa


Huldalla on edessään elämänsä ensimmäinen juurihoito. Reissumme ajaksi vien vehnäjuuripurkin hoitoon luimupupulaan, jossa juurileivonta on monivuotinen tapa. En saanut täyttä lupausta siitä, että Hulda pysyisi hengissä, enhän sellaista voi antaa itsekään, sillä juuri on juuri  niin elävä kuin se itse tahtoo olla. Jos sille kävisi reissumme aikana köpelösti, tekisin itse uuden alun Satu Koiviston neuvoin. 

Jaoin Huldan kahteen osaan ennen matkaa. Puolet annoin äidilleni, toinen puoli lähtee sijaiskotiin. Kotiinpaluun jälkeen käyn tietysti hakemassa Huldankin kotiin, toivottavasti silläkin on hauska loma. Hoitopaikan oma juuri, Reima pitänee Huldalle seuraa, tiedä vaikka pääsisivät samaan taikinaankin!

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, sillä mikä muukaan se on kuin seikkailu, kun Hulda lähtee yksin reissuun?

lauantai 20. toukokuuta 2017

Caprilainen lohi


Tämän vuoden Italia-haasteen ykkösraaka-aine on ollut ehdottomasti mozzarella. Sitä on pyörinyt palloina yhteen jos toiseenkin ruokaan ja viipaleita on sommiteltu joka väliin. Niin tälläkin kertaa. Minulla oli palanen lohta, joka oli käytettävä pois, vaikkei päivällisellä ollut muita kuin minä, eikä minullakaan ollut oikein nälkä. Tämä on siis tyylipuhdas blogin tähden valmistettu ruoka, mutta kylläpä siinä jo tehdessä alkoi ainakin mieliteko hiipiä ja valmis lohi kyllä löysi tiensä blogaanin vatsaan ilman mitään vaikeuksia. 


Salmon Caprese ja muutama muu viritelmä

  • 4 annospalaa lohta (noin 150 g kukin)
  • kirsikkatomaatteja
  • mozzarellapalloja
  • kevätsipulia
  • kapriksia
  • sitruunaa viipaleina ja mehuna
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia
  • oliiviöljyä
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja öljysin uunivuoan pohja. Leikkasin lohen annospaloiksi ja varmistin, ettei paloissa ole ruotoja. Taputtelin kalapalojen pintaa öljyisin käsin, niin mausteet ja päälliset tarttuivat siihen paremmin. Ripotin paloille suolaa ja pippuria. Päällystin palat mieluisalla tavalla. Minulla oli yhdellä ohuita sitruunaviipaleita, toisella kevätsipulia ja kapriksia ja yhdelle sommittelin kirsikkatomaattien ja pienten mozzellapallojen puolikkaita. Kaikkien päälle puristin hieman sitruunamehua ja paistoin kalaa noin 15 minuuttia. 



Tänään meillä on pyöräilypainotteinen päivä, kun Retrokilpurit ajetaan Jyväskylän maisemissa. Minä olen Opiskelijan kanssa vastuussa matkanaposteluista ja järjestämme pariin paikkaan virvoketta ajajille. Iltasella saatan ehtiä ottaa selkoa, miten toisessa pyöräilytapahtumassa, Giro d'Italiassa menee, mutta aivan varmaa se ei ole.






perjantai 19. toukokuuta 2017

Espressozabaione


Zabaione, zabaglione on helppo jälkiruoka, jota pitkään pidin keittiöpeikkona, aivan turhaan. Kokeilin espressoista zabaionea eräänä toukokuun päivänä, kun olin vielä CampaKeittiössä. Käytin yhden vapaapäivän urakoimalla postauksia reissun ajaksi, enkä voi sanoa, että olisimme syöneet kovin huonosti tuolloin.

Tätä jälkiruokaa tuli aivan mahdottomasti, kuvittelin tekeväni sitä kahdelle, mutta siitä olisi riittänyt ainakin neljälle, mahdollisesti kuudelle. Zabaione ei kestä kauaa, se liemittyy, joten se on syötävä samantien. 

Espressozabione neljälle

  • 2 keltuaista
  • 4 rkl sokeria
  • 1 dl proseccoa
  • 0,5 dl espressoa
  • muutama vadelma
  • muutama suklaarae
  • kaakaota
Mallaa ensiksi sopiva bain marie-setti, eli  kattila ja sen päälle sopiva kulho tai toinen kattila. Alemmassa kiehutetaan vettä maltillisesti, ylemmässä vatkataan zabaionea. Varaa riittävän suuri ylempi kulho, sillä massa paisuu kypsyessään ja minulle meinasi käydä ohraisesti ja massa paisua yli kulhosta. 

Kiehauta vesi kattilassa ja jätä kannen alla olemaan valmis toimintaan. Erottele keltuaiset ja laita ne kattilan päälle tulevaan kulhoon (muttei vielä kattilan päälle) yhdessä sokerin kanssa. Vatkaa keltuaisia ja sokeria sen aikaa, että niistä muodostuu keltainen kuohkea vaahto. Nosta kulho kattilan päälle, laita sen verran kuumuutta levylle, että vesi kiehuu oikein maltillisesti. Kaada kulhoon kuohuviini ja espresso koko ajan vatkaten ja jatka vatkaamista noin 10-15 minuuttia, jolloin kastikkeen volyymi moninkertaistuu, ainakin kolmekertaiseksi. Kun zabaionen pintaan jää vatkaimista kierteitä ja kastike on ilmavaa, se on valmista. Lusikoi sitä nopeasti annoskuppeihin, minä laitoin pohjalle muutamia vadelmia ja suklaarakeita sattumiksi. Päälle vielä ripautin hieman kaakaota. 



Giro d'Italiaan emme ehdi nyt paneutua juurikaan muitten hommien tähden, mutta huomenna ehkä tai viimeistään sunnuntaina!




torstai 18. toukokuuta 2017

Aamiaisruudut


Ilokseni huomasin puff pastry-rullia Lidlissä ja ostin niitä heti varastoon muutamia. Välillä sellaisille on käyttöä. En tiedä ovatko ne tulleet vakiovalikoimaan, vai onko vain hetken aikaa saatavilla. Tein taikinasta ja lopuista Italiaan viittaavista raaka-aineista pieniä aamiaisruutuja.



Makeat ja suolaiset aamiaisruudut

  • 1 rulla puff pastrya 
  • 2 rkl ricottaa
  • 1 rkl tomaattipestoa
  • puolikas tomaatti oikein ohuina viipaleina
  • 2 viipaletta savuporoa
  • 6 viiriäisen munaa
  • 3 pientä mozzarellapalloa
  • pippuria
  • puolikas päärynä ohuina viipaleina
  • 2 rkl mascarponea
  • 1 tl sokeria + vähän koristeluun
  • ripaus kanelia
Kuumensin uunin 200 asteeseen. Levitin taikinan auki rullalta leivinpaperin päälle. Tein sille 3 x4 pyöreää painaumaa terävällä stanssilla, mutten erityisesti koittanut painaa sitä kokonaan taikinan läpi. Tein pyörylöiden ympärille pizzaleikkurilla kevyen ruudukon. 


Puoleen neliöistä (joiden keskellä oli ympyrät) levitin ricottan ja peston sekoitusta. Siihen päälle tälläsin oikein ohuet viipaleet tomaattia, joita olin pitänyt hetken talouspaperiarkin päällä, jotta niistä lähti kosteutta. Tomaatin päälle asetin pienen palan savuporoa, mozzarellapalaset ja viiriäisenmunan keltuaisen. Sepä olikin sottaista hommaa, erotella keltuaiset. En onnistunut ihan joka kerta, mutta rikon munat kuppiin, josta sitten käytin seosta taikinapalojen reunojen voiteluun. Ripautin ruutujen päälle hieman pippuria.



Makeitten versioiden pinnan sivelin sokerilla makeutetulla mascarponella ja sen päälle asetin muutaman ohuen viipaleen päärynää. Pinnalle sokeria ja kanelia ja reunat sitten viiriäisen munalla voideltuna. 

Paistoin ruutuja noin 15 minuuttia, kunnes olivat kypsiä. Leikkasin ruudut irti toisistaan kuumina. Olivat kiva aamupala. Loput napsimme päivän kuluessa ohikulkiessamme. Aion käyttää yhden pakastamistani taikinoista myöhemmin Beef Wellingtonin tekemiseen, en ole tehnyt sitä kuin kerran, eikä silloin käyttämäni taikina ollut parasta mahdollista. 



Giro d'Italian 12. etappi on pienellä nousulla höystetty tasamaan etappi, koko kilpailun pisin. Mittaa sillä on älyttömät 229 km. Tiedossa on mitä todennäköisimmin massakiri, mutta sitten sen näkee alkuillasta, mikäli pääsee telkkarin ääreen. Minä pääsen vasta töiden jälkeen. Tällä tietoa Eurosport näyttää etapilta pitkän lähetyksen, jo kello 14.15 alkaen. Sitä ennen voi seurailla jo, miten Kaliforniassa sujuu, kun AMGEN Tour of California jatkuu jo useatta päivää. Siellä näyttäisi olevan melkoiset kirimiesten onnenpäivät, suuri joukko nimekkäitä rynnijöitä on koolla. 


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

6 raviolia


Jyväskylässä on hieno keittiötavaraliike, Decola, josta keksisin aina jotain ostettavaa. Kävin siellä muutama viikko sitten ja sain ilmaistua, että kauppias ja minä seuraamme toisiamme Instagramissa. Siitä aloimmekin jutella kaikenlaista. Liike on nyt muutaman vuoden ikäinen ja varsinaista kauppaa täydentää verkkokauppa. Sain ehdotuksen ottaa vastaan jonkun pienen tuotteen ja korvaukseksi mainita postauksessa liike ja sehän minulle sopi, olen kyllä maininnut kaupan ihan ilman mitään tuotettakin. Kun kerroin, että meillä on alkamassa Italia-haaste, sain sitä silmällä pitäen mielenkiintoisen näköisen Dexam-merkkisen raviolimuotin. Samalla vekottimella voi tehdä myös puolalaisia pierogeja ja ylipäätään erilaisia täytettyjä taikinanyyttejä. 

Vilkaisin CampaSimpukan arkistoja ja edellisen kerran pastataikinaa meillä on väsätty yli kolme vuotta sitten, kun kokeilin cavatellien valmistamista. Raviolien tekemisestä on sitten jo niinkin kauan kuin viisi vuotta! Totesin jo aikoja sitten, että pastataikinaa ja tuorepastaa pitäisi tehdä usein, tai ainakin hieman useammin ja ylipäätään silloin, kun ei varsinaisesti ole tarkoitus syödä pastaa. Sitä voisi tehdä varastoon tai ainakin hyvällä ajalla. Usein käy niin, että kun homma alkaa sujua, loppuu aika tai taikina tai molemmat. Niin kävi nytkin. Saimme kyllä tällä kertaa syödäksemme, kahtakin pastaruokaa itse asiassa.


Kolmen kananmunan pastataikina

  • 3 kananmunaa
  • 300 g pastantekemiseen tarkoitettua vehnäjauhoa
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
Mittaa jauhot kulhoon ja riko kananmunat jauhojen päälle, ripauta mukaan suolaa ja lorauta hieman oliiviöljyä. Työstä taikinaa käsin niin kauan, että siitä muodostuu kiinteä, joustava pallo. Siinä menee noin 10-15 minuuttia ja se kannattaa tosiaan hommaan käyttää, että jauhojen gluteeni aktivoituu. Kun taikina tuntuu sopivan joustavalta ja sen pinta on kiiltävä ja sileä, kääri pallo kelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin. Tämäkin on välttämätöntä, sillä levon aikana gluteenit edelleen innostuvat ja taikinasta tulee helposti käsiteltävää. Jos on tullakseen.

Ricotta-pecorinotäyte

  • ricottaa
  • pecorinoa
  • sitruunankuorta
  • muskottipähkinää
  • pippuria
  • 1 kananmuna raviolilevyjen kiinnittämiseen
Täytteen määriä on vaikea sanoa, sillä se riippuu siitä minkäkokoisia ravioleja teet, tai kuinka paljon niitä jaksat nykertää. Minä tein täytettä noin 2 dl, mikä oli lopultakin ihan liikaa sattuneesta syystä. Mutta täytettä on nopea tehdä lisää, jos se meinaa loppua kesken. 

Kun on aika tehdä raviolit, viritä pastakone pöydän tai työtason laitaan kiinni, meillä ei ole keittiössä muuta mahdollista paikkaa kuin ruokapöydän reuna. Pöydän kansi on lasia, joten laitan pastakoneen leivinlaudalle ja koneen kiinni sekä lautaan, että pöytään. Jauhota pastakonetta niin, ettei taikina tule tarttumaan siihen kiinni. 

Ota taikinasta noin neljännes ja taputtele pala ensin jauhoisin käsin litteäksi pitkulaiseksi kiekoksi. Rullaa sitten taikinaa pastakoneen rullien läpi suurimmalla leveydellä. Taita levy kaksinkerroin ja rullaa uudelleen. Pienennä väliä vähitellen, jolloin levystä tulee kerta kerralta ohuempi. Mutta älä liioittele, liian ohut se ei saa olla, ettei taikina repeä ravioleja tehdessä. 



Levitä taikinalevy muotin alumiiniosan päälle, paina muovisella syvennysosalla taikinaan täytettä varten koloset. Lusikoi koloihin pienet lusikalliset täytettä, sivele reunat kananmunalla. Aseta toinen taikinalevy muotin päälle ja kaulitse päällimmäinen  kerros kiinni alempaan. Alumiinisen muotin sahalaidat leikkaavat taikinan siististi yksittäisen raviolin muotoon. Irrottele ylimääräiset reunapalat ja pullauta valmiit raviolit varovasti kevyesti jauhotetulle tarjottimelle odottamaan. Sain aikaan oikein sievän kuusikon tasamuotoisia ravioleja. Olin ihan todella tyytyväinen ja laitoin heti kuvan ravioleista siskontytölleni. 



No, siihen se ilo sitten loppuikin. Se ei johtunut ollenkaan raviolimuotista, se oli oikein kätevä ja helppokäyttöinen. Minä vain rullasin seuraavat taikinapalat liian ohuiksi levyiksi, eivätkä ne pysyneet ehjinä muotissa. Tein niistä sitten tagliatellea ja tyydyin kuuteen kauniiseen ravioliin. Onneksi ei ollut kyseessä päivälliskutsut eikä Master Chef, siinä on nähty surkuhupaisia yhden raviolin annoksia, minä sain sentään aikaan kuusi kappaletta! Taikinasta tulisi varmasti ainakin 60 raviolia, jos olisi taitavampi taikinan kanssa. Nyt hyötysuhde jäi hieman alhaiseksi.

Ruskistettu voikastike ravioleille

  • iso nokare voita
  • oksa rosmariinia
  • pippuria
  • sitruunankuorta
  • annoksen päälle pikkuisen sitruunamehua, timjamia ja raastettua parmesaania
Sulata voi kasarissa ja lisää sinne rosmariini ja sitruunankuorta. Anna voin kuumentua rauhassa ja hieman ruskistua. Samalla kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi ja suolaa vesi runsaalla kädellä. 

Kun voi alkaa olla hieman ruskettunutta, keitä raviolit. Ne kypsyvät noin 3-5 minuutissa riippuen pastankuoren paksuudesta. Nostele kypsät raviolit lautaselle ja lusikoi päälle ruskistettua voita. Viimeistele annos sitruunamehulla, timjamilla ja parmesaanilla. 

Vaikkei tästä nyt aivan täyttä ateriaa tullutkaan pastataikinan kanssa mokailtuani, onnistuivat raviolit aivan mainiosti. Rakenne oli täydellinen, pasta sopivan kypsää, täyte maukasta ja voikastike kaunisti annoksen mitä parhaiten. 


Kiitos Decolalle raviolimuotista, voin lämpimästi suositella niin muottia kuin liikettäkin, pistäytykää ostoksilla, kun satutte Jyväskylään. Decola löytyy Torikeskuksen toisesta kerroksesta Kauppakadulta. 


Giro d'Italian 11. etappi siirtää kisan seuraavalle tasolle. Alun tasaisemmat etapit, kaksi kolmesta lepopäivästä ja henkilökohtainen aika-ajo ovat takana ja edessä on runsaasti nousuja ja laskuja sisältävä 161 kilometrin etappi Firenzestä Bagno di Romangaan. Tom Dumoulin lähtee matkaan hieman alle kahden ja puolen minuutin etumatkan turvin, mutta Nairo Quintana ei varmasti anna periksi, vaan tähtäimessä on pinkin palautus kolumbialaisen päälle. Iltavuoron jälkeen pääsen minäkin näkemään, miten se onnistuu.

EDIT: 11. etapin pitkään kestäneen hatkan oli käydä hullusti, se ajattiin kiinni aivan viimeisillä sadoilla metreillä, mutta Omar Fraile onnistui sinnittelemään itsensä voittoon. Hän kyllä näytti melkoisen hämmästyneeltä, kun ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Virolainen Tanel Kangert oli muuten neljäs. Kokonaiskilpailussa kärki pysyi ennallaan, Tom Dumoulin johtaa ja Nairo Quintana on toisena 2 minuuttia 23 sekuntia perässä.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Crostini – mitäpä muutakaan kuin mozzarellaa


Crostini on pikkuinen leipäpalanen, jolle kerätään niin paljon herkkuja, että suurella todennäköisyydellä osa päätyy rinnuksille ja lattialle. Mutta joskus on otettava riskejä. Eilen leipomani Juurakon Huldan leipä sopi tähän aamiaisherkkuun mitä parhaiten. Kuori oli keittiöpyyhkeen suojissa vietetyn yön jälkeen edelleen rapea ja sisus kohtuupehmoinen.

Crostini kahdelle

  • vaaleaa leipää
  • pieniä mozzarelapalloja tai yksi isompi viipaleiksi leikattuna
  • kirsikkatomaatteja
  • prosciuttoa
  • ricottaa
  • basilikaa
  • timjamia
  • oliiviöljyä
  • pippuria
  • voita
Kuumenna paistinpannu ja sulata sillä nokare voita. Paista leipäviipaleita hetkisen molemmin puolin. Jos tuntuu siltä, että palovaroitin kannattaa testata, tee kuten minä ja melkein unohda leivät pannulle. Toimii! Ehdin kuitenkin hätiin, leivät eivät ehtineet palaa. 

Sipaise leiville pikkuisen ricottaa ja aseta päälle ensin siivu prosciutto-kinkkua, sitten vuorotellen puolikkaita kirsikkatomaatteja, mozzarellapaloja ja basilikaa. Valuta pinnalle pikkuisen oliiviöljyä ja kierrä myllystä pippuria. Muutama oksa pehmeää timjamia vielä ylimmäksi ja herkku on valmis!



Giro d'Italia jatkuu tänään vapaapäivän jälkeen henkilökohtaisen aika-ajon merkeissä. Kilpailua johtava Nairo Quintana ei välttämättä nukkunut kovin hyvin, sillä hän ei ole aika-ajon erikoismies. Hänen johtoasemansa ei ole kovin vahva, vain 28 sekuntia Thibaut Pinotiin, joka on Nairoa paljon parempi aika-ajaja. Iltasella palaan päivän pyöräilytapahtumiin.

EDIT: Tom Dumoulin kiisi aika-ajon ykköseksi, että hujahti. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua ja pukeutuu huomenna miehekkääseen pinkkiin, kun 11. etappi ajetaan Toscanassa. Nairo Quintana putosi toiselle tilalle, muttei onneksi sen kauemmas. Eroa johtavaan Dumouliniin on reilut kaksi minuuttia. 



maanantai 15. toukokuuta 2017

No jo on rapeaa


Tänään kokeilin Juurakon Huldan ja hiivalla leipomisen yhdistämistä ja vieläpä kohotin taikinan huoneenlämmössä jääkaapin sijaan. Ei se ihan pieleen mennyt!


Juurakon Huldan rapea hiivalla kohotettu leipä

  • 2 dl Juurakon Huldaa (vehnähapanjuurta)
  • 3 dl vettä
  • 20 g hiivaa
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 tl suolaa
  • 1 dl ruisleseitä
  • noin 7 dl hienojakoisia sämpyläjauhoja
Sekoitin juuren, hiivan, suolan ja hunajan veteen ja lisäsin mukaan ensin ruisleseet ja sitten jauhoja melko näppituntumalla. Vaivasin taikinaa yleiskoneella noin 10 minuttia ja lisäsin lopuksi vielä hieman jauhoja, joita nostelin taikinalastalla reunojen alle. Taikina oli melko tahmeaa, muttei aivan kiinni kulhon reunoissa. Peittelin kulhon suihkumyssyllä ja jätin kulhon pöydälle noin tunniksi. Sinä aikana taikina kohosi melkein kaksinkertaiseksi. Sitä oli kaivannut ilman hiivaa tehdyssä taikinassa. Olisin kyllä voinut käyttää hiivaa hieman vähemmän. 

Kuumensin uunin ja siellä leivinkiven kiertoilmalla 250 asteeseen ja kuumenemisen aikana kumosin kohonneen taikinan jauhotetulle leivinlaudalle. Taikina oli oikein pehmeää ja mukavaa käsitellä. Muotoilin sen pitkulaiseksi pötköksi ja nostin leivinpaperille vielä kohoamaan hetkeksi ennen uuniin menoa. 

Kun uuni oli kuuma, nostin leivinkiven pellillään uunista ja siirsin leivän papereineen päivineen kiven päälle. Nostin kiven takaisin uuniin ja kaadoin uunin alaosassa olevalle syvälle pellille kupillisen kylmää vettä. Paistoin leipää ensin 15 minuuttia ja päästin sitten höyryä ulos. Paistoin lisää vielä 2 x 8 minuuttia. Kokeilin sisälämpötilaa mittarilla pariin otteeseen ja kun sisälämpö oli 96 asetta, otin leivän uunista. Sen toinen kylki oli revennyt houkuttelevan näköisesti ja pinta oli kumahtavan rapea. 



Huldan ruokin tavalliseen tapaan, 120 g luomuvehnäjauhoja ja 120 g vettä. Sekoitin ne purkissa olleeseen juureen ja laitoin purkin takaisin jääkaappiin. Perjantaina jaan juuresta osan äidilleni ja loppuviikosta Hulda lähtee sijaisperheeseen reiluksi kahdeksi viikoksi. Olen saanut nyt Huldan pysymään elossa yli viisi viikkoa ja olen leiponut siitä laskujeni mukaan 6-7 kertaa.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, jonne kerään kaikki juurileivontakokemukseni.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ultrakirpeä limekiisseli


Tämä kirpeä italialainen kiisseli sopisi hyvin paletinpuhdistajaksi pitkälle aterialle, mutta jälkiruokana sen ohjeen otin. Siitä piti tulla vanukasta, mutta suurustin liian vähän, joten siitä tuli kiisseliä. Ja miten kirpeää! Puhdistui kyllä paletti kirkkaaksi! Ohje on täältä. Tein puolikkaan määrän ja siitäkin olisi riittänyt hyvin neljälle. Sen verran kirpeää se oli, mainitsinko jo?


Kirpeä limekiisseli

  • 2,5 dl limemehua (minulla osana puolikas sitruuna ja vähän verigreippiä)
  • 2,5  dl sokeria (vähensin määrää 2 desiin pöhköyttäni)
  • 2 rkl maissitärkkelystä
  • kermaa vaahtona koristeluun
  • tuoretta minttua
Purista limeteistä mehu ja kaada se kattilaan. Mittaa mukaan sokeri ja maistele, onko sopivan makeaa. Minä muka luulin, että voin hieman vähentää sokeria, muttei olisi kannattanut. Kuumenna seosta, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Vispilöi maissitärkkelys mukaan nopeasti ja keitä seosta muutama minuutti, kunnes se sakenee. En ole aiemmin tehnyt maissitärkkelyksellä vanukkaita, joten en oikein tiennyt miten paljon sen pitäisi sakeuttaa. Ohjeessa neuvottiin keittelemään koko ajan sekoittaen muutamia minuutteja. Kaada saennut seos annosastioihin (ne neuvottiin kylmentämään valmiiksi) ja pidä jääkaapissa ainakin 6 tuntia, yön ylikin. Koristele kermavaahdolla ja mintunlehdillä, minä raastoin päälle muutaman limenkuoren suikaleenkin. 

Raikasta ja silmiä siristävää, eikä ihan sellaista kuin piti. Kai. Ehkä.


Giro d'Italian 9. etappi on ensimmäinen aivan oikea vuorietappi ja sen profiilikin jo näyttää siltä, että kenelläkään ei tule olemaan kivaa. Minä vietän päivän töissä ja pääsen katsomaan tallenteelta sitten miten siinä käy.

Eilen kävi hassusti, niin hassusti, että epäilin jo omaa järkeäni, mikä on sangen harvinaista. Siihen yleensä luotan melkoisesti. Töistä tultuani laitoimme tallenteen päivän etapista pyörimään hieman alusta pikavauhtia, että pääsen jossain vaiheessa nukkumaankin. Maisemat näyttivät kauniilta ja Bob Jungels ajoi pinkkipaidassa. Noin 50 km kohdalta aloimme sitten katsoa tarkemmin ja olin edelleen aivan tyytyväinen. En tuntenut kommentaattoria, joka oli Eurosportin vieraana, mutta sujuvasti sitä kuuntelimme. Jossain vaiheessa ihmettelin, että mitä he puhuivat olympialaisista, mutta arvelin kuulleeni väärin.

Loppua kohden, samalla kun ihailimme kauniita maisemia, kiinnitin huomioni siihen, miten Nibalista ja Astanasta puhuttiin toistuvasti samassa lauseessa ja kummastelin asiaa, sillä Nibalihan ajaa tänä vuonna Bahrain-tallissa. Sen verran kaukaa kaikki kuvat olivat, etten saanut selkoa kuka on kukin. Loppuratkaisun kohdalla olin aivan kummissani, kun maaliin tuli ensimmäisenä aivan eri mies kuin Giron sivulla (Steephill ei vielä silloin tarjonnut lopputuloksia), mutta toiseksi kyllä tuli sama mies tuloksissa ja kuvaruudulla, mitä nyt talli oli väärä. Vueltan sivuilla on usein virheitä lopputuloksissa, Gironkin toisinaan, muttei yleensä kovin pitkään etapin jälkeen. Hetken siinä tuumittuamme huomasimme, että tallentimelta oli poimiutunut katsottavaksi joku viime kevään Giron etapeista, alkupään pätkä, jolloin silloinkin Bob Jungels oli kokonaiskilpailun ykkösenä. Voi ihmisen käsi! (näin sanottiin joskus 90-luvulla, kun haluttiin päivitellä jotain semikorrektisti, miksihän?)

Eilen kuitenkin etapin voitti Gorka Izaguirre ja Bob Jungels sai pitää pinkin paidan. Olen nyt vakuuttunut, ettei minun takiani tarvitsisi ajaa kuin pari kolme pätkää kutakin suurta ympäriajoa ja minä tuijottaisin niitä aivan tyytyväisenä vuodesta toiseen. Täydestä menisi. Nyt vain olisi hauska tietää mistä tallentimen uumenista tuo lähetys löytyi, sillä meillä on tapana poistaa katsotut etapin sitä myöten.

Hauskaa äitienpäivää kaikille äideille ja muutenkin mukavaa sunnuntaita, tämä lähtee duuniin!

EDIT: Nyt Giro on siirtynyt siihen vaiheeseen, josta minä pidän! Nairo Quintana nousi sunnuntain etapilla omalle paikalleen kilpailun kärkeen karmeassa loppunousussa Blockhausille. Siinä joutui Nibalikin antautumaan. Maanantaina kisa on vapaapäivällä, sunnuntaina kolaroineet hoitelevat naarmujaan ja parsivat ajopöksyjään ja kaikki valmistautuvat tiistaista aika-ajoa varten. 




lauantai 13. toukokuuta 2017

Zeppole di Ricotta


Uppopaistettu aamiainen kuulostaa todella väärältä, mutta sellaista meillä kuitenkin oli tänään. Zeppole di Ricotta tarkoittaa pieniä ricottadonitseja, joita voi syödä aamiaisellakin, mutta ehkä nämä paremmin sopisivat jälkiruokapöytään. Minulla on työpäivä tänään, enkä ehdi tehdä italiaan vivahtavaakaan päivällistä, joten aamiaisdonitseilla meinnään! Ohje on täältä ja muuntelin sitä hieman. Puolitin ohjeen ja senkin olisin vielä voinut puolittaa kahdelle hengelle. Tai ottaa kolmanneksen alkuperäisestä ohjeesta. Alle kirjoitan puolitetun ohjeen, josta tulee noin 20 minidonitsia.

Zeppole di Ricotta

  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl sokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
  • ripaus suolaa
  • 2 kananmunaa
  • 1 purkki ricottaa
  • 1 l rypsiöljyä
  • tomusokeria
Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, sokeri, suola ja vaniljajauhe keskenään. Lisää ricotta, kananmunat ja sitruunakuori ja sekoita nuolijalla tasaiseksi taikinaksi. Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen. Ota lusikalla nökönen taikinaa lusikalla ja pyöräytä taikina kuumaa öljyyn toisella lusikalla. 

Kun uppopaistat, älä pidä liesituuletinta kovalla mahdollisen rasvapalon takia. Pidä käden ulottuvilla kantta, jonka voit läntätä kattilan päälle, jos öljy leimahtaisi. Kun et päästä öljyä jatkuvasti vain kuumenemaan, etkä poistu liedän ääreltä, ei rasvapalon vaaraa juurikaan ole, vaan uppopaistaminen on aivan turvallista.

Uppopaista noin 5-6 nökeröä kerrallaan, käännä niitä reikäkauhalla  muutaman kerran. Noin pingispallon kokoiset minidonitsit kypsyvät noin 4-5 minuutissa. 

Nostele kypsät zeppolet talouspaperin päälle lautaselle hetkeksi valumaan ja pyörittele ne sitten runsaassa tomusokerissa. Laitoin ne tarjolle suklaakastikkeen ja marjojen kanssa. Olivatpa hyviä, mutta ei näitä montaa jaksa syödä! 



Kun öljy on jäähtynyt siivilöi se takaisin pulloon suppilo apunasi. Voit käyttää saman öljyn pariin kolmeen kertaan samankaltaiseen tarkoitukseen ennen kuin imeytät öljyn kompostiin muutamissa erissä. Säilytä öljy jääkaapissa. Älä uppopaista makeita ja suolaisia samalla öljyllä, se tekee ruokiin kummallisen vivahteen. Äläkä muutenkaan uppopaista ihan alvariinsa, ei se ole hyväksi. 

Giro d'Italian 8. etapista ei ole vielä taikaa, sillä kisa ei ole vielä edes alkanut. Palaan illalla aiheeseen, kun työpäivä on ohitse ja kisa ajettu.




perjantai 12. toukokuuta 2017

Alkupalaksi kampasimpukoita

Scallops Piccata kahdelle alkupalaksi

  • 8 kampasimpukkaa
  • nokare voita
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • suolaa ja pippuria
  • kapriksia
Mikäli kampasimpukkasi ovat pakastettuja, anna niiden sulaa kaikessa rauhalla talouspaperilla vuoratulla lautasella peitettynä. Kun ne ovat sulaneet, laita ne vielä kuivalle talouspaperipalalle, että mahdollisimman paljon kosteutta imeytyy paperiin. Kuumenna pannu ja sulata voi siinä. Kun voin kuohu alkaa asettua, mutta ei vielä ole muuttunut ruskeaksi, nosta simpukat pannulle väljästi paistumaan.  Ripota niille suolaa ja pippuria. Simpukoiden koosta riippuen paista niitä 2-3 minuuttia ja käännä sitten toiselle puolelleen. Paista vielä noin minuutin verran. Nosta simpulat lautaselle ja peitä foliolla. 

Lisää pannulle viini, sitruunamehu ja kaprikset ja sekoita kaapien pannulle sopivalla välineellä kaikki makupartikkelit kastikkeeseen. Kiehuta kastike kasaan niin, että sitä noin 2 ruokalusikallista. Lusikoi kastike lämpimänä pitämillesi kampasimpukoille ja syö heti. Meillä oli lisänä patonkia, tomaattia ja mozzarellaa, niitä ei voi koskaan olla liikaa!



Giro d'Italian seitsemäs etappi on juuri menossa, mutta minä en näe sitä ennen kuin illalla työvuoron päätteeksi. Saapa nähdä, vaihtuuko johtajan paita, vai jatkaako Bob Jungels pinkissä edelleen. Päivitän tiedot etapista, kunhan itse saan sen katsottua.

EDIT: Tasamaan etapin voittoon kiri australialainen Caleb Ewan, olen aina iloinen, kun uusi voittaja saadaan kisaan. Andre Greipel jäi harmillisesti hieman pussiin kirivaiheessa ja jäi neljänneksi. Kokonaiskilpailun tilanne ei muuttunut. Alkaisin hieman kaivata jo Nibalin ja Quintanan näkyvyyttä, siellä he kympin sakissa polkevat. Vuorietapeilla viimeistään, luulen.

Lämmittimet olisi kyllä meilläkin nyt tarpeen!

torstai 11. toukokuuta 2017

Pollo alla Cacciotora


Olisin laittanut ruoan työpäivän ajaksi hautumaan Crock Potiin, mutta minulla ei ollut pääraaka-ainetta, broileria varastoissani. Kävimme kaupassa nopeasti töiden jälkeen ja muistin, että minullahan on ruoanlaittoa mukavasti nopeuttava painekattila. Puolessa tunnissa kotiinsaapumisesta pataruoka oli kattilassa paineistettuna kypsymässä. Olisin mielelläni käyttänyt nahallisia ja luullisia paloja, mutta kaupassa ei ollut muita kuin valmiiksi marinoituja, joten tyydyin nahattomiin rintafileisiin.

Pollo alla Cacciatora neljälle (vaikka meitä on vain kaksi)

  • 4 broilerin nahatonta rintafilettä
  • 6 pientä suippoa paprikaa (2 punaista, 2 keltaista ja 2 oranssia)
  • 5 cm pätkä kesäkurpitsaa mandoliinilla siivutettuna
  • 1 suuri valkokuorinen sipuli (en tunne lajiketta)
  • 1 yksikyntinen valkosipuli
  • loraus oliiviöljyä 
  • iso nokare voita
  • 1 dl punaviiniä
  • 1 tölkki tomaattimurskaa + puoli purkillista huuhteluvettä
  • 4 pienehköä tomaattia lohkoina
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • suolaa ja pippuria
  • 1 tl chilihiutaleita
  • 1 rkl kapriksia
  • tuoretta oreganoa
  • tuoretta basilikaa
  • tarjoiluun ohuita parmesaanilastuja
Silppusin sipulit ja leikkasin tomaatit ja paprikat paloihin ja lohkoihin. Kuumensin painekattilan pohjalla oliiviöljyä ja kypsensin sipuleita, kesäkurpitsaviipaleita ja paprikoita hetkisen kattilassa koko ajan sekoitellen, noin 5 minuuttia. Kaadoin kattilaan tomaattimurskan, purkinhuuhteluveden ja tomaattilohkot sekä viinin ja sekoitin. Annoin seoksen kiehua kevyesti kattilassa. Kuumensin pannulla nokareen voita ja hieman oliiviöljyä ja paistoin fileitä molemmin puolin pari minuuttia, ripotin niille suolaa ja pippuria ja puristin mukaan sitruunamehun. Kun broileripalat olivat saaneet hieman väriä, nostin ne painekattilaan tomaattiseen kastikkeeseen ja upotin ne sinne. Lisäsin kaprikset, hieman suolaa, pippuria ja yrttejä. Laitoin painekattilan kannen paikalleen ja nostin lämpöä niin, että kannen painemerkki nousi puoleen väliin. 


Kypsensin ruokaa paineella noin 20 minuuttia, sammutin lieden ja jätin paineen omia aikojaan laskemaan ennen kuin avasin kannen noin vartin päästä. Broileri oli täysin nyhdettävän kypsää, kastike oli muodostunut kauniin punaiseksi ja paksuksi, hieman lisäsin pippuria ja yrttejä. Keitin pollo alla cacciatoralle kaveriksi pastaa ja tarjoilussa ripotin päälle vielä ohuita parmesaanilastuja ja tuoretta basilikaa. Puolet ruoasta jäi työlounaiksi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiiriin liittyvät postaukset.



Giro d'Italian kuudes etappi oli ajettiin edelleen kauniissa kesäsäässä, ei sellaisessa lumituiskussa jollaisesta olemme saaneet ympäri Suomen nauttia jo monta päivää. Kerrankin hatka kesti loppuun asti ja voittajaksi selviytyi Silvan Dillier BMC-tallista. Bob Jungels jatkaa pinkissä. Suosikkinaironi on kymmenen parhaan joukossa, joka kelpaa minulle oikein hyvin.

Vannon, ettei ole käyttöpyöristämme

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Prosciuttoon kääritty mozzarella


Tänään söimme nopeasti sommitellut alkupalat, joissa oli buffalomozzarellaa prociuttoon käärittynä. Poimin idean täältä. Lähdeblogissa on ilmeisesti näppäräsomisempi tekijä, siellä näyttivät nätimmiltä. 

Prosciuttoa ja mozzarellaa 

  • 2 palloa buffalomozzarellaa
  • 1 pkt (9 viipaletta) prosciutto-kinkkua
  • balsamicoa
  • basilikan lehtiä
Levitä kinkkusiivut leikkuulaudalle ja aseta viipale mozzarellaa kullekin kinkkusiivulle. Kääri kinkku juuston ympärille. Tiputtele balsamicoa tarjoilulautaselle ja asettele kinkku-juustokääröt päälle. Koristele basilikan lehdillä.


Giro d'Italian viides etappi kulki Pedarasta Messinaan, mittaa ajolla oli 159 km. Etapin alussa oli nousua ja laskua, mutta loppupäästään tasaisempaa ja massakirihän siitä tuli. Fernando Gaviria onnistui saamaan jo toisen etappivoiton. Tässä meillä on uusi kolumbialainen pyöräilytähti! Kokonaiskilpailun kärjessä pysyy Bob Jungels. 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Täällä mitään juustokakkua ole koitettu tehdä!


Toisinaan on oikein hyvä epäonnistua. Ihan totta. Jos on alkanut luulla olevansa hyvä autokuski, varmasti täräyttää siihen jo vuoden kasvaneeseen potholeen työmatkalla ja auto käänteiskiittää. Mutta onpahan taas vähän tarkempi liikenteessä. Jos taas mieleen on päässyt hiipimään, että olenpa minä aikamoinen leipuri, niin eiköhän seuraava tekele mene päin Pirkkalaa. No aikamoinen leipuri olinkin kyllä eilen, niin totaalisen pieleen en usein onnistu tekemään. 

Aikomus oli leipoa italialainen juustokakku, mutta pohjasta tuli esipaistettaessa jonkunlainen rasvalöllerö, joka sitten kuivui jäähtyessään kovaksi möykyksi. Sain suostutella sitä astiasta irti todella hartaasti. Tiskari toivottavasti hoitaa loput. Kruunasin epäonnistumisen sillä, että olin valmistanut täytteen jo pohjan ollessa uunissa menemässä pieleen. Kruunajaisten kohokohdaksi muodostui se, että tein täytettä (kaiken varalta, you know) pikkuisen enemmän kuin ohjeessa mainittiin JA sekoitin siihen kananmunia. Kananmunien käyttö johonkin muuhun kuin paistettavaksi aiottuun syötävään ei ole hyvä ajatus, joten minulla oli illan päätteeksi kompostiin paloiteltu pohjankänttyrä ja iso kulhollinen täytettä, jota ei voi raakana käyttää. Piilotin sen peiteltynä jääkaappiin ja olin kuin en olisikaan, kun Antti tuli töistä.

Jos tästä oikein etsimällä etsii jotain positiivista, niin meillä kyllä tuoksui hyvältä illalla, vaikkei tuotosta ollutkaan maistettavaksi. Unissani sekoittui eilen katsomani Silent Witnessin exorcist-jakso ja tuuminnat, miten käytän täytteen järkevästi. Varsinaista ratkaisua ei löytynyt kumpaankaan asiaan ennen kuin heräsin.

Onneksi on foodgawker. Sinne syötin taikasanan mascarpone ja selasin alun neljättä tuhatta ohjetta aika pitkälle, kunnes löysin ohjeen, jota voisin soveltaa. Italialaisuutta ohjeessa on, että periksi ei anneta ja mittava määrä mascarponea. Riittäähän? Varsinaisesti en käyttänyt siis löytämääni ohjetta, vaan sovelsin juustokakkutäytteestä kakkutaikinan. Uskokaa tai älkää, niinkin voi tehdä. 

Jäin miettimään sitä, että miten tuo mascarponemassa olisi edes toiminut paistettavassa juustokakussa? Olen tehnyt hyvin vähän juustokakkuja, etten aloittaessani osannut arvioida nähtävästi oikein mitään. Onko teillä ajatuksia? Oliko ihan tuhoontuomittu juttu kaikkiaan?

Omenamascarponekakku


Epäonnistuneen juustokakun täyte

  • 1,5 purkkia mascarponea
  • 1 dl tomusokeria
  • puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
  • 2 kananmunaa

Muut ainekset, jotta sain aikaan kakkutaikinan

  • 2, 5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 3 rkl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 1 dl sulatettua voita
  • ripaus suolaa
  • 2 tl vanilliinia
  • kunnon loraus sitruunamehua
  • noin 0,5 dl maitoa

Lisäksi vielä

  • 3 omenaa
  • kanelia
Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Voitelin ja jauhotin 24 senttisen irtopohjavuoan. Kuorin omenat, halkaisin ne, poistin  siemenkodat ja leikkasin hedelmät lohkoihin. 

Otin eilisen juustokakkutäytteen esille ja aloin muuntaa sitä kakkutaikinaksi. Sulatin voin ja jätin jäähtymään. Lisäsin ensin täytemassaan yhden kananmunan, sen jälkeen vehnäjauhoja, suolan, vanilliinin, leivinjauheen, jäähtyneen voin ja sitruunamehun. Maistelin taikinaa, se maistui ihan kakkutaikinalta, lisäsin vielä 3 rkl sokeria ja hieman maitoa, saadakseni taikinasta hieman löysempää. Olin ihan, että kyllä tästä saattaa kakku tulla. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja asettelin omenaviipaleet taikinan pinnalle, ripottelin päälle kanelia ja paistoin kakkua 40 minuuttia. Kokeilin tikulla kypsyttä ja 40 minuutin kohdalla tikku ei vielä ollut puhdas pistoksen jälkeen, joten paistoin vielä viisi minuuttia lisää. Siinä vaiheessa kakun pinta oli kauniin värinen ja tikku puhdas uuden koepistoksen jälkeen. Annoin kakun jäähtyä ensin vuoassa noin vartin ja sitten irrotin reunuksen. Kakku pysyi hyvin kasassa ja näyttikin ihan kakulta. Maistettuani sitä, tulin siihen tulokseen, ettei hieman lisää sokeria olisi haitannut. Rakenne oli pehmeä ja täyteläinen. Vältin siis hävikin ja opin jotain juustokakkujen tekemisestä, tai ainakin siitä miten ei kannata tehdä.


EDIT: Tähän tulee korjattu osuus: Giro d'Italia siirtyi eilen Sardiniasta mantereelle ja tänään oli vuorossa neljäs etappi. Kyseessä oli tietysti Etnalle päättyvä etappi, ei se minä profiilin olin aiemmin liittänyt postaukseen. Pahoittelen. Katsoin lopputuloksen ja Etnalle ehti ensimmäisenä Jan Polanc ja kokonaiskilpailua johtaa Bob Jungels. 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kesäkurpitsa-sipulilisäke kevätkananpojalle


Tämän päivän italialaispanostukseksi tulee kiva pieni lisäke, joka valmistuu nopeasti ja maistuu mainiolle. Otin ohjeen täältä. Olisi ollut kiva, jos kaupassa olisi ollut myös keltaista kesäkurpitsaa, mutta sen aika on myöhemmin kesällä. Vihreällä mentiin.

Italialainen kesäkurpitsa-sipulilisäke kahdelle

  • kesäkurpitsaa niin paljon kuin arvaat kahden syövän
  • 1 vitivalkoinen sipuli 
  • iso nokare voita
  • tuoretta timjamia
  • suolaa (pieni ripaus) ja pippuria
  • parmesaania
Siivuta kesäkurpitsa ja sipuli mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Sulata voi pannulla ja laita sipulirenkaat pannulle kypsymään, varo palamista. Kun sipulit ovat laiskistuneet mukavasti, laita kesäkurpitsaviipaleet kaveriksi pehmenemään. Ohjeessa puhuttiin siitä, että jos ollaan oikein italialaista nonnaa, laitetaan mukaan kananmunaa kevyesti vatkattuna, mutta minulla ei ollut yhtään nonnainen olo. Jätin siis kananvahingot pois. Kun sipulit ja kesäkurpitsat olivat velttoina ja onnellisina pannulla, raastoin mukaan parmesaania, ripautin pippuria, tuoretta timjamia ja ihan vähän suolaa. Parmesaanin suolaisuus hoiti suurimmaksi osaksi sen tontin. 

Päivällisen pääosassa meillä oli kevätkananpojat confit-menetelmällä valmistettuina. Älkää kertoko kenellekään, että fiinin ankanrasvan (sitä ei ollutkaan CampaPantryssä, voitteko uskoa?) tilalta kypsensin miniatyyrikanat vappuisessa munkkirasvassa. Ja ihan hyvältä  maistui. Pikkuiset kanat olivat 8 tuntia haudutuspadassa öljyssä suolalla ja pippurilla maustettuina. Pari suurta rosmariinin oksaa ja suuri yksikyntinen valkosipuli oli öljyssä mukana. 


Kevätkananpoika-confit oli taivaallisen mureaa, hyvää, ihanaa. Lautanen näytti kyllä hetkeä myöhemmin joltain taistelutantereelta, kun linturiepu luopui olomuodostaan. 

Giro d'Italian kolmas etappi meni kolumbialaisen Fernando Gavirian nimiin, taas sellainen pyöräilijä, josta minä en ollut koskaan kuullutkaan. Mutta hienosti hän voitti ja saipa johtajan paidankin. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä, kun ajajat matkustavat mantereelle tiistaista kilpailun jatkoa varten.